Miehen väkeviä sanoja rakkaudesta

 

Niko Kivirannan Sammumaton valo - rakkaus ja tuska miehen suusta on runokokoelma vahvoista tunteista, rakkauden kaipuusta, ihmissuhteiden vaikeuksista, omasta riittämättömyydestä ja tahdosta voittaa vaikeuksia.

 

Taakan painavan kannoin mutta väsynyt

en, syvässä vedessä kahlasin, mutta upon-

nut en.  Läpi yön valvoin uudestaan ja uu-

destaan, jotta virheitäni toistaisi en. 

 

Esimerkkiruno on kokoelman ensimmäisestä osiosta Tuska. Riveiltä kuuluvat mm. kipu, huuto, kyyneleet ja  helvetin tuli.

Rakkaus- osiossa törmäävät tähdet, uudet taimet nousevat, ylistyssanat kerrotaan rakastetulle, avataan sielut, tullaan yhdeksi. Rakkautta mitataan valtameren äärillä ja takaisin on helppo tulla.

 

Vuodatan rakkauteni paperille ja sytytän

sen tuleen.

Annan savun muuttua kuiskaukseksi tuu-

leen ja toivon että se saavuttaa sinut. 

 

Toiseksi viimeisen osion Himon runoissa kosketetaan, kiusataan ja sulaudutaan yhteen.

(...) Arkeen sinut palautan ennen kuin hajoat,

luoksesi palaan kun minua taas janoat. 

 

Näitä kolmea osiota yhdistää runojen samankaltaisuus: minä- kertojana,  rakenne ja loppusoinnut. Mieleeni väistämättä tulee, että  näistä runoista saisi yhden pitkän laulun, kansanlaulutyyppisen balladin? Hyvä idea, mutta väliin olisi saanut laittaa jotain erilaista: eri mittaista, loppusoinnuista vapaata kokeilevampaa runoa? Ihan sen pinnan rikkomisen vuoksi, jotta olisi tullut kokoelmaan säröä? Toki kokoelmaa voi lukea sieltä täältä ja antaa yksittäisten runojen vaikuttaa, mutta yhtenä lukukokemuksena hivenen raskas.

Siksi neljäs osio olikin riemastuttava yllätys. Noita pieni suloinen koostuu seitsemästä runokuvasta, jossa Noita pieni tallustelee metsässä, loitsuu, auttaa nauramaan ja lentää luudallaan.

Kun valot sammuu sammuu ja loistaa kuu, silloin

Noita pieni suloinen, esiin astuu.

 

Yötaivaalle luudallaan, lähtee maailmaa

muuttamaan.

 

Ei aamulla sitä edes tajua, kuinka muuttun

 ut on maailma.

 

Se on auringonpaiste hieman kauniimpi,

hymy toisen huulilla, määränpää kirk-

kaampi. 

 

Se on loiste sinun silmissä, rauha ihmisten

mielissä.

 

Sen kaiken aikaan saa, Noita pieni suloi-

nen, kun yötaivaalle taikansa loitsuu. 

 

Noita pieni suloinen vaikuttaa lapsenkaltaiselta hahmolta,  veitikkamaiselta ja voimakkaalta. Hänestä olisi lukenut mielellään enemmänkin.

Lopuksi yksittäinen lyhyt runo:

Kaipuuni on kaiku siitä kun kerran huusin

rakkauttani 

 

Sammumaton valo- rakkaus ja tuska miehen suusta on konstailematon, helposti ymmärrettävä kokoelma suurista tunteista. 

Runoista voi saada lohtua ja ymmärrystä ihmismielen liikkeistä, mutta seuraavaksi on lukuvuorossa suomalaista dekkaria välillä. Joulukuuta kohti jolkotellaan ja lueskellaan jotain Mörri

 

 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kiviranta Niko, Sammumaton valo - rakkaus ja tuska miehen suusta

(Mediapinta Oy, 2021)

Vesikko J, taitto

runokirjat.fi- sarja

Arvostelukappale kirjailijalta, lämpimät kiitokset.

Valokuvat Mörri

Taustamusiikina Winter at Hogwarts/Snow Ambience with Harry Potter and Fantastic Beasts music, YouTube

Sanojen synnystä

 

Tavurunous 

on kömpelö yritykseni järjestellä ympäröivä

kaaos ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Kertoilla kaunis hetki pilaamatta sitä

liioilla sanoilla.

-Johanna Joukontytär- 

Näin aloittaa runoilija itse pienen, herkän kirjansa. Sanojeni synnystä koostuu lähes sadasta lyhyestä, tankarunouden malliin rytmitetyistä tuokiokuvista ja tunnetilojen kuvauksista. 

Kirjan seitsemään (roomalaisittain numeroituun) lukuun mahtuvat ajatukset omista rajoista ja identiteetistä. Mukana muistoja, luontoyhteyttä, uskallusta ja pohdintaa rakkaudesta ja sen järjettömyydestä. Kuka tulee vierelle ja jääkö hän siihen?

 Sanojen värimaailma on tumma, harmaata kiveä ja metsää - olematta kuitenkaan negatiivinen tai synkkä.

Kotiin tullessa

sinua vastaan valuu

marraskuun muuri.

Sydämen kivikirkko,

veretön musta maja. 

 

En halua ylitulkita näitä hienoja, hentoja siveltimenvetoja sanojen muodossa. Nämä on itse luettava, annattava upota. Tämäkin runo sopii näytteeksi hivenen arvoituksellisesta  sävystä, joka leikkaa kokoelmaa. 

Rannalla kahden,

maailmanrakastaja

ja hänen työnsä. 

Saharan aurinkokin

kalpenee rinnallansa. 

Varsinaista luontokuvastoa on mukana monissa runoissa ja ne viehättävät ainakin minua erityisesti.

Rahkasammalet

pehmeänä patjana

kehtona keinuu.

Tupasvillat ylläni

hukun huumaaviin uniin. 

Runot on asemoitu väljästi eli vain yksi runo sivulle. Runot toimivat yksitellenkin luettuina, mutta peräkkäiset tekstit keskustelevat välillä keskenään, joten kokoelman yhtäjaksoinen lukeminen kannattaa.

Ehkä pinnan rikkomisen vuoksi välillä olisi voinut olla muutama lyhyt, ei muotoon sidottu ajatelma? Teoksen kannet ovat kauniit ja sisäsivuillekin olisi sopinut muutama piirros? 

Runoissa on minäkertoja ja sanat ovat sinulle, juuri sinulle. Sanojeni synnystä on paitsi lukukokemus, niin oiva lahja ystävälle, rakastetulle, tärkeälle ihmiselle. 

Vaikka kadunkin

pimeitä vuosiani

hiljaisuudessa,

kaikkea ei tarvitse

loppuun asti sanoittaa.

 

 

Marraskuuhun mahtuu monia mahdollisuuksia - ota niistä kiinni! Tai ainakin lue monipuolisesti, Mörri Seppälä

=/=/=/=/=/

Joukontytär Johanna, Sanojeni synnystä (2021, Aihia Kustannus)

Korpela Jukka, ulkoasu ja taitto

Joukontytär Johanna, kannen kuva

Arvostelukappale kirjailijalta, tunturituulen raikkaat kiitokset!

Taustamusiikkina Tamikrest, Tamotait cd (2020)

Valokuvat Mörri