sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Jonain päivänä ymmärrämme lisää

 



Hanna Kivisalon teoksen Jonain päivänä ymmärrät takakannessa kerrotaan näin: Tekstit muistuttavat, että silloinkin, kun elämä ei ole menestystarina, se voi olla merkitystarina. Tätä kannatteleva ajatus kulkee kirjan läpi pienissä tarinoissa, ohjeissa ja mietelmissä. Usein kirjoittaja lohduttaa lukijaa elämän heitellessä haasteita eteemme.

Tarinat ovat sivun mittaisia ja helposti ymmärrettäviä. Ensimmäisen osion Onnellisten  maa on lasten kaltainen mietelmästä Lepopäivä vai puurtamispäivä? otan tähän pätkän:

(...) Mutta lepopäivän ja puurtamipäivän rajalla pitää valita. Muuten päätyy seisomaan toinen jalka toisella, toinen toisella puolen pääsemättä lepoon tai vauhtiin. Kahdella maalla seisoskelua seuraa pettymys, kun ei mene eteen ei taakse, ja silti olo on entistä väsyneempi. Vaikka väsyyhän sitä kuka tahansa, jos yrittää koko pivän seistä kahdella puolella ojaa. 
Lepopäivä vai puurtamispäivä? Valitse kummalle puolelle astut.

 

Kirjan aiheina ovat mm. arjen asiat, lapset ja puoliso, lepo, kotiin saapuminen, haaveet ja ilo. Kuinka voimakas voi loukkaus olla? Miten voidaan määritellä anteeksiantaminen?

Antaminen on siunaus, sanotaan. Mutta mitä jos se, minkä olisi antanut toiselle, on varastettu? Revitty käsistä, annettu toiselle. Miten annetaan se, mikä on luvatta riistetty? Sellaista antamista kutsutaan anteeksiantamiseksi.

Anteeksiantaminen on antamista jälkikäteen. Menneen annetaan mennä ja itselle annetaan takaisin varastetuista asioista arvokkaimmat: omanarvontunto ja hallinnantunne.

Jos et voi antaa, anna anteeksi. 

 

Myös luonnon tapahtumien kautta Kivisalo miettii ihmistä, ihmisyyttä. Luonto sulaa itkemällä, miksi ei ihminenkin? - tekstissä on voimakkaita kuvauksia:

(...) Kun jäät lähtevät liikkeelle, pauke ja tärinä herättävät syväjäähän nukahtaneen. Jääkylmä ryöpsähtää kasvoille, pyörteet ottavat kiinni mistä saavat ja repivät tuhansiin osiin. Jäät rytisevät ja tunteet huutavat, että nyt en enää jaksa, nyt en enää pysty ja nyt en enää voi olla hiljaa. En voi, vaikka haluaisinkin, sillä jää ei pysähdy, muistot eivät lakkaa vyörymästä, eivätkä kyyneleet virtaamasta (...)

 

Pienet, kevyet tai painavat, tekstit ovat puhuttelua sinulle, lukijalle. Tähän sopii myös teksteissä käytetty toisto: yksittäisen sanan tai sanaparin sekä ajatuksen toisto saman tekstin sisällä.  Tämä tuo myös rytmiä lyhyisiin kappaleisiin.

Hanna Kivisalo on mm. perheenäiti ja teologian maisteri ja opettaja. Kaikki tämä huokuu lempeästi riveistä valittujen teemojen vuoksi sekä huoliteltuna kielen käyttönä. Jonain päivänä ymmärrät on mielestäni herkkä pieni teos, jota voi selailla hajamielisesti tai tarkkaan jokaista sanaa miettien. Toimii lohtukirjana. 

Hanna Kivisalon ensimmäinen teos Hyvän jälki (Enostone, 2019) oli myös Lukihäirikön luettavana, päiväys 21.9.2019.

Voit tutustua myös Hannan blogiin Sekunnit ja tunnit (www.sekunnitjatunnit.blogspot.com)


***********

Kesällä sain ystävältä Paul Coelhon Valon soturin käsikirjan ( Bazar). Valon soturi koostuu lyhyistä kappaleista, joissa Coelho on yhdistellyt länsimaisia ja itämaisia filosofian traditioita, kristillistä ja islamilaista perinnettä. Valon soturi kehoittaa lukijaansa miettimään  syvällisesti ja näin pääsemään kohti itseymmärrystä.

Tässä näyte sivulta 39:


(...) Jotkut toverit valittavat kaiken aikaa. "Toisille tarjoutuu parempia tilaisuuksia kuin meille." He saattavat olla oikeassa, mutta Soturi ei anna sellaisen lamauttaa itseään, hän pyrkii ottamaan kaiken hyödyn hyvistä puolistaan. Hän tietää, että gasellin voima on sen ketterissä jaloissa. Lokin voima on tarkkuudessa, jolla se nappaa kalan. Hän on oppinut, että tiikeri ei pelkää hyenaa, koska se tietää omat voimansa. (...)

 

Vaikka kirjan nimessä on soturi , niin teos sopii kaikille lempeille, miettiville ja tavallisille ihmisille, jotka vertauskuvien kautta ymmärtävät suositun Coelhon mietteitä.



Joskus ihminen kaipaa lohtua kirjan sivuilta, ja sanat saavat olla tuttuja, ajatukset moneen kertaan esitettyjä. Usein nämä ovat ponnahduslautoja omiin mietiskelyketjuihin. Lohtukirjoille on siten paikkansa kirjapinoissa. 

Monen kirjavia lukuhetkiä sinulle, Mörri Seppälä

 

*******

Kivisalo Hanna, Jonain päivänä ymmärrät (2021, Enostone)
Org Taivo, kansisuunnittelu
Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta - herkät kiitokset!

 


Coelho Paul, Valon soturin käsikirja (12.painos 2019, Bazar)
Pernu Sanna, suomennos
Haukio Jenni, esipuhe

Lahja ystävältä, monet kiitokset!

Valokuvat Mörri 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kesäkahvilan oudot tapahtumat

 

Kansikuva kustantajan sivulta

Helteisen kesän aikana asiakkaita on riittänyt  nauttimassa virkotteita kesäkahviloissakin   ja yksi sellainen erityinen on tapahtumapaikkana Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin veikeässä kirjassa Kanttorilan kumma vieras. Paljastettakoon heti tässä, että tarinan vanha talo on oikeasti olemassa, mahdollisesti jo 1700-luvulta ja se palvelee nykyaikana kahvilana, Vähäkyrön kirkon tuntumassa.

Kanttorilan kesäkahvila on työpaikkana Jaakolle, mutta hänen siskonsa Hanna tuli eräänä aamuna apuun ja joutuikin seikkailuun. Kuka Hannaa auttoi?

Mutta kylmäkaapin limunaatihylly oli typötyhjä!

- Missä niitä limuja säilytetään? Hanna pukahti ääneen. 

- Kannattaisi katsoa vanhan keittiön puolelta, kuului hento ääni hänen selkänsä takaa.

Jostain puhalsi yllättäen viileä tuulenvire.

Hannan iho nousi kananlihalle.

 

Asiakkaita oli päivän aikana paljon ja pihapiirin  uudet vetonaulat, lampaat sekä karitsat, saapuivat samana päivänä. Hanna ehti hetken jutella kyläläisen Parta-Einarin kanssa, joka kertoili vanhasta kanttorista outoja asioita. Uskoiko Hanna niitä? Uskoiko kukaan Hannan kokemusta pienestä tytöstä, joka vilahteli ympäri taloa? Mitä kaikkea lampaanhoitaja tiesi Pikkuvalkoisesta? Oliko se hyvä nimi myös pienelle karitsalle?

Jaakon ja Hannan yhteistyö kuitenkin sujuu lopulta niin mukavasti, että Hanna saa myös kesätyöpaikan samasta kahvilasta.

Salaisella sopimuksella Hanna ja Jaakko päättivät myös, että Hannasta tulisi kahvilan aavevastaava. Jaakko tunnusti, että hänkin oli toisinaan kuullut ullakolta outoja ääniä ja nähnyt silmäkulmassa jotain, mutta kuitannut ne olankohautuksella. Nyt kaikki kummat jutut, omat tai asiakkaiden kertomat, kirjattiin tiskin alla olevaan ruutuvihkoon, josta Hanna oli vastuussa.

Kirjan kuvitus on kesäisen valoisaa ja lempeää, kivoja yksityiskohtia on paljon. Tässä kummistuskirjassa ei synkistellä: sekä teksti, että kuvitus ovat positiivisia jännitystä kuvaillessaan ja juoni sopii pienillekin lukijoille ja kuuntelijoille. Turvallinen kummitustarina?

Kansien sisäpuolen kuviointi  saa erikoismaininnan. "Vanhan aikainen pitsikudos" sopii todella hyvin kirjan aiheeseen ja virittää leppoisaan odotukseen.

Kanttorilan kumma kummitus sai aikuisenkin lukijan hyvälle tuulelle ja muistelemaan...hmm... outoja kokemuksia vanhoissa puutaloissa - hui!

 



Syyskuu yllätti vilkkaan kesän jälkeen ja nyt on aika rauhoittua "vanhojen" harrastusten pariin. Mielenkiintoisia kirjoja lukupinossa, ja uusi koti Oriveden Kampuksella tarjoilee koko ajan kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä tapahtumia, mahdollisuuksia. Taidenäyttelyitä uudessa Galleria Akvaariossa ja konsertteja Klemetti-salissa on ollut, mutta en ole päässyt niistä kertoilemaan täällä.

Rakas työtoverini eli läppärini on välillä vietävä huoltoon, hoitoon. Teknisten ongelmien vuoksi Lukihäirikkö ilmestyy siten hitaammalla tempolla, mutta ei kokonaan lopeta.

Harrastusten keskellä muista pitää lepotaukoja, Mörri Seppälä

~~~~~~

Hautala Tiina , Kanttorilan kumma vieras (2021, Haamu)

Nygård Marjo, kuvitus

Arvostelukappale kustantajalta - lampaan pehmoiset kiitokset!


Taustamusiikina Holopainen Esa, Silver lake- cd (2021, Nuclear Blast)

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Oriveden Kampuksella valokuvanäyttely Backlight2021


Videoteos  on kiehtova ja sen katsomiseen kannattaa varata aikaa


Kulttuurinen nälkäni oli niin iso, että halusin olla ajoissa paikalla, kun kansainvälinen valokuva- ja videotaiteen kiertonäyttely avautui Oriveden Kampuksen uudessa galleriassa (Galleria Akvaario, Koulutie 5). 

Touring Exhibition Backlight2021 käynnistyi Inarin Kulttuurikeskus Sajoksesta ja on nyt Orivedellä. 11 taiteilijaa on tutkinut eri tavoilla avaruutta, luontoa ja eri kulttuureja.

Ensivaikutelmani gallerian kynnyksellä oli ihastus! Vanhasta sekavasta tilasta oli maalilla, matoilla, valospoteilla ja tummennetuilla ikkunoilla saatu moderni näyttelytila, vau. Eri kokoiset valokuvateokset oli ripustettu sopivan väljästi, jotta katse sai rauhassa vaeltaa kuvasta toiseen ja etsiä yksityiskohtia. Näitä tutkimalla menikin aikaa, koska halusin uppoutua tiloihin, väreihin ja tunnelmiin.

Yksi mielenkiintoisimmista töistä oli Sami Lukkarisen ja Roope Mokan COMPUTER VISION (osa alla olevassa kuvassa). Sen idea on opettaa tekoälyä ja sen suorituskykyä ihmisten kasvojen tunnistamisessa julkaisemattomien selfieiden avulla. Suosittelen tarkkaan katselemaan kuvia ja miettimään ovatko ne luonnollisia vai häiritseekö kasvonpiirteissä jokin...Katsoja voi osallistua projektiin kuvan vieresssä olevien ohjeiden mukaan.



Sami Lukkarinen ja Roope Mokka, COMPUTER VISION


Näyttelyssä on töitä seuraavilta taiteilijoilta: John Anderson (Englanti), Caroline Corbasson (Ranska), Michel Le Belhomme (Ranska), Sami Lukkarinen ja Roope Mokka (Suomi), Michael Najjar (Saksa), Bianca Salvo (Italia), Ari-Pekka ja Astrid Sinikoski (Suomi), Daniel Stier (Saksa), Sameer tawde (Intia) sekä NASA/ESA/Edwin E. Aldrin (USA, Eurooppa).

Kahvion puolella mm teleskooppikuvien muodostama avaruusmaisema


Näyttelyn mahdollistavat Valokuvakeskus Nykyaika, Tampereen taidemuseo sekä Majaoja-säätiö.

Lisätietoja www.backlight.fi

Backlight2021 on auki 29.4. -30.5.2021 ja on maksuton.

Viihdyin parisen tuntia heti ensimmäisellä kerralla Galleria Akvaariossa, koska tunnelma oli leppoisa ja kuvien katseleminen viritteli omaakin alitajuntaa maisemien kohdalla. Suunnitelmissa on mennä parikin kertaa uudestaan.

 Tulkaa tekin! Toukokuuta kohden, Mörri Seppälä



 Pikkukahvilassa saa valita mukin kirjavasta joukosta

Asiavirheet ovat jälleen omiani, joten korjailen mielelläni rivejäni. Blogin kirjoittamiseen ovat avuksi paperiset näyttelyluettelot, mutta nyt yritin muistin varaisesti pysyä faktoissa. 

Valokuvat Mörri Seppälä


torstai 8. huhtikuuta 2021

Rattaiston osasia

 



Tuomas Mattilan Hammasratas -romaani  on painavampi kuin 275 sivuaan. Tämä romaani pitää lukijan valppaana syvällisten ajatusten vuoksi ja siksi kirjan lukeminen on hidasta - hyvällä tavalla.

Hammasratas kertoo yksinäisestä virkamiehestä Joel Pääkkösestä, joka on jumiutunut isoon virastoon töihin, tekemään kyseenalaista uraa. Hän alkaakin miettiä kaiken työnsä ja elämänsä tarkoitusta. Psyykkinen romahtaminen alkaa pikku hiljaa ja hän haluaisi pois kasvottomasta virastosta. Sieltä vaan ei kovin helposti pääsekään pois?

Elämässä pitäisi olla jokin tarkoitus, mutta tästä en sellaista löydä. Vuodet kuluvat ja kysyn itseltäni, miksi et sitten lähde?  Ja tässä onkin dissonanssi: tämä on mieletöntä, mutta en silti pakene ja selitän tätä itselleni, että olen osa suurempaa kokonaisuutta... ettei viraston ulkopuolella ole mitään parempaa... isolla palkalla ja isän naapurien ihailulla..ja joskus vain valehtelen itselleni, että pidän tästä työstä.

 

Hammasrattaassa on vähän henkilöhahmoja, koska Pääkkösellä ei ole oikein viraston ulkopuolisia sosiaalisia suhteita, mutta isäänsä hän tapaa välillä. Heidän harvoisssa keskusteluissaan törmäävät erilaiset asenteet esim. liittyen työhön ja yksilön onnellisuuteen. 

Aktiiviset tapahtumat rajoittuvat epämääräiseen isoon virastoon ja päähenkilön sisäinen maailma, ajatukset, suunnitelmat ja  harhaluulot  mikä oikeasti onkaan totta?) koukuttavat lukijan psykologiseen matkaan.  Kehystarinassa on toimittaja, jonka laatiman esipuheen  mukaan Pääkkösen päiväkirjamerkinnät ovat sellaisenaan julkaistu, eikä niitä ole editoitu. Tämä tuo koko teokseen sellaista "totuudellista vaikutelmaa", että näinkin on voinut olla. 

Pääkkösen mielen pirstaloitumista, hajoamista on  voimakkaasti ja taidokkaasti kuvattu, sekä yleisemällä tasolla Hammasrattaasta löytyy myös viiltävää yhteiskuntakritiikkiä, kuten tässä työn merkitys yksilölle. Onko työn merkitys murroksessa?


Kuka tietää, rajoittuuko tämä vain meidän virastoomme? Montako tällaista kulissiorganisaatiota maailmassa on pitämässä ihmistä aloillaan, vain eristämässä heitä todellisesta kutsumuksestaan?  Virastot, liikeyritykset, hallintorakennukset, organisaatiot, televisiokanavat, päiväkodit, vihanneskaupat, kaikenlaiset työpaikat ovat yhtä suurta näytelmää, joka hallitsee tätä alati kasvavaa sekopäiden joukkoa, jota ihmiskunnaksi kutsutaan. Meille annetaan jotain näennäistä tekemistä ja maksetaan siitä, että palaamme joka päivä uudelleen emmekä vain ala tehdä mitään vaarallista, kuten suunnitella sellaista ideologiaa, joka voisi tehdä meidät vapaiksi.

 

 Tässä romaanissa on kolmen eri kuvittajan mustavalkoisia piirroksia ja kuvien erilainen tyyli sopii todella hyvin tämän kirjan sisältöön. Ikään kuin Joel Pääkkösen mielialat ja kuvitelmat voimistuisivat näiden viivojen kautta. Toisaalta ne luovat tekstiin taukoja, suvantopaikkoja.

Hammasratas jättää siis jälkensä ja pinnan alle jäi vielä jotain...huomaamatta. Ehdottomasti tämä kirja ansaitsee useamman lukukerran - ihmisenä olemisen ikuisia kysymyksiä on tekstissä monessa kohdassa ja monia olisin halunnut nostaa esimerkiksi.  Laitan kuitenkin loppupuolelta pätkän, koska siinä kiteytyy jotain Pääkkösestä, virastosta, filosofiasta ja Hammasrattaasta:

Ihmisyys piilee vapaassa tahdossa, mutta siihen on sekoitettu niin monenlaisia intressejä, että en edes tiedä, mikä on lopulta osa minua. Vapaa tahto on jatkuvasti jonkin pirullisen informaatiosodankäynnin kohteena.

 

 Erittäin vahva lukusuositus! Takakansi lupaa "psykologinen mutta samalla humoristinen kriisiromaani" ja lupaus pitää.

# # # # # # # 

Tähän perään sopii hyvin lukuvinkiksi  Jukka Laajarinteen kiehtova romaani Mykistynyt mies ( Aula & Co, 2021). Päähenkilö Pyrrhon todistaa ja kirjaa muistiin maailmanvalloittaja Aleksanteri Suuren seikkailuja ja tapaa matkoillaan muiden maiden viisaita miehiä. Heidän kanssaan käytyjen keskustelujen avulla Pyrrhon kehittää omanlaisensa filosofian, skeptismin.

Tämän teoksen voi lukea ihan seikkailuromaanina tai syvällisenä oppaana yhteen filosofian suuntauksista. Länsimaisen historian ja sivistyksen taustalta löytyy alkukantaista hulluutta, epäuskoa ja pieniä sattumia. Mikä on totta ja mikä sepitettä maailmanvalloituksen kertomuksissa?

Kun on lukenut kaksi "painavaa" kirjaa lomittain, niin huomaa miettivänsä ihmisyyttä ja sivistystä usealta kantilta, kiitos kirjojen! Ehkä näiden jälkeen olisi kevennettävä ja luettava vaikka tasapainon vuoksi joku lastenkirja?

Ollaan ihmisiksi, Mörri Seppälä


                           


/ / / / / / / / / 

Mattila Tuomas, Hammasratas (2021, ensimmäinen painos)
Ahvenainen Juuso, Hirvonen Ari ja Jäntti Teppo, kuvitus
Jäntti Teppo, etukannen kuva sekä ulkoasu ja taitto
Hirvonen Ari, takakannen kuva

Arvostelukappale, kiitokset kirjailijalle!

Laajarinne Jukka, Mykistynyt mies (2021, Aula &  Co)
Parikka Tuomo, kansi
Karlsson Noora, taitto 

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Lauri Luu ja lukukoira kirjastossa

 


Lapsellinen riemu valtasi mieleni, kun avasin tämän kertaisen kirjapaketin. Marko Hautalan ja Brocin Lauri Luu ja riivattu lukukoira (kauhukirja lapsille) on ihana "hypistelykirja"! Pidän Brocin piirrosjäljestä ja tyylistä, niin olihan sitä tutkittava kirjan kansi tarkkaan ja silmäiltävä myös sisäsivujen kuvat heti.

En tiedä mikä on kuvitustekniikka oikealta nimeltään, mutta tällainen "taustan päälle erikseen painetut hahmot, esineet" toimii mielestäni hyvin. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja selkeitä. Kuvat ovat yhden sivun kokoisia sekä  tekstin ympärille ja keskelle sijoitettuja tarinaan sopivia kohtauksia. Uskon, että muutkin lukijat viihtyvät pitkään tutkien yksityiskohtia ja kirjallisia viitteitä.

Brocin tekemissä kuvissa tutkittavaa riittää

Tarinan tapahtumapaikka on kirjasto ja  outoihin tapahtumiin joutuvat mukaan Lauri Luu,  kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita. Mitä ihmettä tapahtuu lempeälle lukukoira Lukulampulle? Kuka kumma on Kellari-Ulla ja miksi kirjan Punasilmäisen papukaijan tarinoita viimeistä sivua ei saa lukea ääneen? 

Kauhuelementtejä kirjassa ovat mm. puhuvat pääkallot, loitsut, hirviöksi muuttuva kiltti Lukulamppu, lentelevät kirjat, salakieli (mm. Cthulhu mainitaan) sekä tarinoiden otsikot zombiesta, muumiosta  ja kummituslaivasta.

Lauri Luu lähtee isänsä mukaan kirjastoon vain tämän mieliksi, mutta itse hän ei tykkäisi lukea ollekaan, koska kirjat ovat tylsiä. Oikeasti lukuhaluttomuuteen vaikuttaa lukemisen vaikeus, koska kirjaimet ovat hankalia.

Hän laski katseensa kirjaan. Kirjaimet alkoivat liikkua heti. Ne kuhisivat kuin muuraispesässä. Lauri pelkäsi, että päänsärky ja silmien kutina alkaisivat minä hetkenä hyvänsä.

 

Tällä kertaa kuitenkin tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kirjaimet pysähtyivät. Ne asettuivat kiltisti suoriksi riveiksi paperille. Lauri ei uskonut silmiään. Äkkiä lukeminen tuntui helpolta. Kirjaimet muuttuivat sanoiksi. Sanat loihtivat esiin kuvia, jollaisia Lauri ei ollut osannut kuvitellakaan.

 

Juuri tämä lukemisen vaikeuden kuvaaminen ja sen vaikutus päähenkilöön tekee tästä kirjasta "tavallista"  seikkailukirjaa antoisamman, erityisen. Mahdollinen lukemisen vaikeus ei ole päälle liimattuna, vaan osana juonenkulkua, ja päähenkilö Lauri Luuhun on helppo samaistua ja tuntea sympatiaa. Kirjassa on myös hienosti kuvin ja sanoin ilmaistu hetket koulutetun lukukoiran kanssa. Näin tämäkin joidenkin  kirjastojen tarjoama palvelu tulee laajemman lukijakunnan tietoisuuteen.

Lauri Luu ja riivattu lukukoira -kirjassa on selkeitä lauseita mukavan kokoisella fontilla.  Tarina on vetävä ja jatkoa jää odottamaan. Kirjan viimeiset lauseet voisivat vihjata uusiin osiin, eikö?

Lauri Luu ja Lukulamppu nukkuivat sitkeästi tietämättä, että papukaija lohti heille uusia , toinen toistaan hurjempia tarinoita. Loputtomasti uusia seikkailuja.

Toivottavasti Lauri Luu ja riivattu lukukoira kuluu monien lasten ja nuorten käsissä! Hyvä lahjaidea moneen tilanteeseen! 

Näin keski-ikäinen lukihäiriöinen iloitsee hauskasta ja lämminhenkisestä kauhukirjasta, jossa on mukana tärkeää asiaa. Kiitokset tekijöille!

Luetaan mitä luetaan ja miten luetaan - lukeminen on antoisa harrastus, Mörri Seppälä



^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Hautala Marko, Lauri Luu ja riivattu lukukoira (2021, Haamu)

Broci, kuvitus


Vinkeät kiitokset arvostelukappaleesta kustantajalle!

Valokuvat Mörri 

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Viivoilla hassuttelevat Henderson ja Tilsa

Amerikkalainen Sam Henderson (s 1969) on palkittu sarjakuvan tekijä sekä yksi käsikirjoittaja tv-sarjassa SpongeBob SquarePants, suomeksi Paavo Pesusieni.

Hendersonin kuvasarjoista koottu Taikapilli  ei ole perheen pienemmille, eikä tosikoille. Sen verran roisia alapäähuumoria ja puujalkavitsejä sivuilta löytyy, että kohderyhmä lienee teinit ja vinksahtaneet lapsenmieliset aikuiset? Jos joku on lueskellut amerikkalaista Mad- julkaisua, niin sen tasoa on tämäkin. Taikapilliä selatessa voi Hendersonin musta huumori tuntua iskulta päähän - kansikuva osuvasti valittu!

Taikapilli ei ole tarinallinen sarjakuva-albumi, vaan se on koottu useista eri mittaisista kuvasarjoista (alun perin The Magic Whistle- nimellä)  Aukeamilla kuvitusruutuja on epäsäännöllisesti: esim sivulla  voi olla vain 2 ruutua ja iso kuva tai 24  saman aiheen ruutua. Joissain "tarinoissa"  on viiteteksti, esim. sivulla 21, jossa kerrotaan miten idea syntyi  erääseen artikkeliin liittyen. Faktaa päättömän menon keskellä?

 

Sivulta 25 löytyy suomalaisen viihdetaivaan nimiä


Hahmoina sivuilla törmäilevät ja touhuavat mm. Kersantti Jones, Välimerkki-ankka ja Oikku-koira, Gunther Bumpus, Likainen Lasse ja Monroe Simmons. Yksittäisten sarjojen nimiä ovat mm "Haist itte"-  kengät, Postaalinen perversiteetti, Mun iskä ja Tarina Reima Rekvisiitasta.

Albumin värimaailma on kolmivärinen: mustat ääriviivat ja valkoiset taustat, harvemmin harmaata pohjana. Hahmot ovat yksinkertaisia ihmisen jäljitelmiä  ja tyyliin sopivasti silmät voivat olla päällekkäin ja pepusta puuttua palanen. Puhekuplat ovat selkeitä, mutta joskus niitä ei "tarvita" laisinkaan.

Omaa silmää viehättävät ehkä eniten yksittäiset piirrokset joidenkin sivujen alalaidassa. Vähemmän on enemmän ja jonkinlaista syvällistäkin ajattelua on havaittavissa?


Tyyppi seikkailee yksin sivulla 33


Sivuja on 128, joten luettavaa ja katseltavaa riittää. Tällä  sivumäärällä kokonaisuus pysyy vielä jotenkin ehyenä, mutta silmiä vähän jo "rasittaa" ruutujen määrä ja samankaltainen ei-älyllinen huumori alkaa tuntua tylsältä. Taikapilli toiminee sellaisina pieninä välipaloina arjessa?


 ="#¤&/()=?!

Taikapilliä tutkiessa tuli erittäin voimakkaasti mieleen eräjärveläisen Jukka Tilsan huumori ja piirrosjälki. Siksi etsin käsiini mm. Tupelon tuplaseriffi- pienoisalbumin. Tässä kirjasessa pääsee tutustumaan mm. avaruudesta pudonneeseen mustaan aukkoon ja perunan kasvatukseen. Tässäkin on absurdia menoa sanoissa ja hahmoissa, ei mitään järkeä välillä. Mutta  joitain osuvia  huomioita maailman menosta, lempeästi kuitenkin. 

 Myös Tilsan sarjakuvat ovat mustavalkoisia, hahmot naivistisia isopäisiä "ukkeleita" ja taustat ovat usein paljaita,  ei yksityiskohtia.   Puhekuplien sanoissa hauskasti ks korvattu x ja esim käärme on qrme ja susi on cusi. 

                               
Tupelon tuplaseriffin sivu 25


Jukka Tilsan piirtäjän ura alkoi jo 1980- luvulla Zärpä- omakustanteella (kuuluu oman nuoruuteni muistoihin vahvasti!) ja omalakinen  piirtäjä sai sarjakuva-alan arvostetun Puupäähattu -palkinnon vuonna  2001. Tänä vuonnahan palkinnon ja hatun sai Hanneriina Mousseinen

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopetella ja toivotella lukuintoa muillekin! Mörri


¤&#¤%&/()=

Henderson Sam, Taikapilli  (1. painos, 2020, Sininen Jänis)
Sininen Jänis, suomennos, ladonta ja taitto 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Tilsa, Jukka, Tupelon tuplaseriffi (2008, Suuri Kurpitsa)
Atomi, ulkoasu
Albumin koko 7,5 cm * 18 cm

Valokuvat Mörri



lauantai 6. maaliskuuta 2021

Nobel-palkitun Louise Glückin runoutta

 


Enostone kustannus on tehnyt kulttuurityön julkaistessaan yhdysvaltalaisen Louise Glückin runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö.  Glück (s 1943) on arvostettu ja tunnetuin sukupolvensa edustaja, ja hänelle onkin myönnetty vuoden 2020  kirjallisuuden Nobelin -palkinnon lisäksi National Book Award, Bollingen Prize ja Pulitzer ja American Academy of Arts and letters- akatemian runouden kultamitalli.

Alkuperäisteoksen Faithful and Virtuous Night (2014) on ansiokkaasti suomentanut Anni Sumari. Glück leikittelee sanojen ja äänteiden kanssa, joten kääntäminen on haastavaa jo siksi: knight - night -sanapari ei kuulosta suomeksi yhtä iskevältä (ritari - yö), mutta Sumari saa runot liikeelle, eläviksi.

Kokoelma koostuu 24 runosta, joista suurin osa on pitempi muotoista proosarunoutta. Runoissa on kertojanäänenä minä, pienestä pojasta aikuiseksi ja vanhenevaksi mieheksi kasvava syvällisä ajatteleva  henkilö. Hänelle on suru ainainen seuralainen, koska hän jäi veljensä kanssa orvoksi, ja heidän tätinsä otti heidät huostaansa. Näin orpous ja myöhemmin erakoituminen kulkevat kokoelman ytimessä. 

 Kertojen elämään kuuluvat englantilainen maalaismaisema, monivuotinen terapia ja yhteys veljeen. Oman taiteen tekemisen  ihanuus ja vaikeus tulevat runoissa hyvin esiin. Kokoelman alussa minä on ritari, joka lähtee raskaalle matkalle kuoleman luo. Tässä mielestäni yksi riipaisevin kohta kokoelmastaja samalla esimerkki kielellisestä tasosta. Sitaatti Seikkailu -runon 2. osasta:

2. Sama ajatus kehkeytyi seuraavana yönä,

tällä kertaa se koski runoutta, ja sitä seuraavina öinä 

moni muu intohimo ja tunne samalla tavalla

sivuutettiin ikiajoiksi, ja joka yönä sydämeni

vastusti tulevaisuuttaan kun pieni lapsi, jolta mielilelu otettiin pois.

Mutta näitä jäähyväisiä, sanoin, ei voi vain välttää.

Ja viittasin taas kerran suunnattomiin mahdollisuuksiin

joita meille avautuisi hyvästien kautta. Ja tämä lause tunnuksenani

minusta tuli maineikas ritari, joka ratsasti kohti laskevaa aurinkoa, ja sydämestäni

tuli ratsu, joka kantoi minua. 

 

Tämä kehyskertomus surullisesta miehestä on taidokkaasti kehitelty, koska näin runoihin Glück on saanut ihmimillisiä tarpeita ja epävarmuuksia vahvasti mukaan: kaipuu, kiintymys muihin ihmisiin, yksinäisyys, outouden tunne muiden seurassa, kuoleman pelko ja sen hyväksyminen osana elinkaarta. Ote kokoelman loppupuolen runosta Valkoinen sarja:

(...) Loppu tuli ja meni.

Vai pitäisikö sanoa että ajoittain loppu läheni;

kuljin sen läpi kuin lentokone joka lävistää pilven.

Sen tuolla puolen "vapaa"-merkki loisti edelleen mukavuuslaitoksen ovella.

 

Tätini kuoli. Veli muutti Amerikkaan (...) 

 

Uskollinen ja hyveellinen yö  ei ole kuitenkaan  synkkä kokoelma, vaan se on täynnä lempeää lämpöä, joka tulee yksilön piirteitä ja elämää ymmärtävistä lauseista. Kerronta on näennäisesti helppoa, arkikieltä, mutta niin ovelasti kudottua, että runoista löytyy koko ajan uusia tasoja, näkökulmia. Kaikkia runoja ei ehkä ymmärrä ensilukemalta, mutta lukemisen ilo tuleekin juuri sellaisesta hitaasta tekstin "uppoamisesta" omaan kokemusmaailmaan. 


CORNWALL

Sana putoaa sumuun

kuin lapsen pallo korkeaan heinikkoon 

jonne se jää viettelevästi

välkkymään ja hohtamaan kunnes

kultaiset ryöpyt paljastuvat

yksinkertaisesti  niittyleinikeiksi (...) 

 

En halua, enkä osaakaan analysoida teosta tarkemmin. Tunnen eräänlaista kunnioitusta tätä teosta kohtaan sen sisällön vuoksi ja haluan jokaisen lukijan muodostavan itsenäisesti mielipiteensä. Tässä kun yksityinen on yleistä ja yleinen yksityistä.

Tämä kokoelma on esimerkki siitä, että pelkkä tekstin sisältö riittää, se on pääasia. Yhtään turhaa sanaa ei ole. Runot on painettu samalla fontilla ja rivivälillä - erillisiä  muotoiluja ei ole.  Kirjan kansi saa erityismaininnan, sillä se on kaunis ja "solahtaa" kokoelman sisältöön erittäin hyvin. 




Uskollinen ja hyveellinen yö jättää vahvaan tunnelmaan, joten vähään aikaan en halua lukea yhtä ainutta muuta runoa! Kuitenkin jostain riveistä oma alitajunta alkaa kehrätä idean ohutta lankaa..

Lukemista odottavissa kirjoissa on luvassa kevyempää huumoria ja psykologista romaania, mutta yllätyksiäkin voi tulla tupsahtaa. Omat "esittävän taiteen" harrastukset ovat nyt epämääräisellä tauolla, joten lukemiselle jää paremmin aikaa. Ellei sitten yksi idea toisen valokuvaajan otosten  ja omien runojen yhdistämisestä vie mennessään...

Vointeja, Mörri Seppälä


- - - - - - - - - 

Glück Louise, Uskollinen ja hyveellinen yö (2020, Enostone)
Sumari Anni, suomennos
Org Taivo, kannen kuva ja suunnittelu 
Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Kuvat Mörri