Kaksipa sirkusta Kampuksella

 

Sisältövaroitus: kirjoittajan syrän on liian pieni kestääkseen tätä iloa sirkusesityksistä ,joten fiilistellen mennään ja faktat saattavat olla niin ja näin sinne päin. Aivosolut eivät pysyneet perässä tunteiden riehuessa, joten muistiinpanot näyttävät päivänvalossa aika sekaisilta. Valokuvia taisin ottaa, koska kahdella laitteella otoksiakin on. No niin, vuoden journalismi-palkintoa ei kannata odotella...

Tiistaina 23.heinäkuuta Oriveden Kampuksella oli mahdollisuus kokea kaksi nykysirkuksen (ei ns telttasirkusten)  esitystä. Kampuksen puistossa lammen lähettyvillä oli The Nordic Council- trio rakentanut esiintymispisteen ja ilma-akrobatialle kolmion muotoisen metallikehikon.

Bjarni Árnason (Islanti), Merri Heikkilä (Suomi) ja Jakob Jacobsson (Ruotsi) alottivat Three men from the north nimisen "shownsa" villapaidat päällä kesäillassa. Tutumpien sirkusesineiden (diabolot, jongleerauspallot, keilat) lisäksi kyytiä saivat mm. Rubiikinkuutio, lokerikko (Ikea?), jakkara. 

Jakobin ilma-akrobatia köydellä oli hiukea katsottavaa! Pitää olla lihaksissa voimaa, että pysyy mitä ihmeellisimmissä staattisissa asennoissa maan ja taivaan välillä. Näistä tuokioista sai esteettisesti hienoja kuvia.

Miehet myös soittivat itse mm. haitaria ja pientä kosketinsoitinta. Välillä taustalla kuului ruotsalaista (?) iskelmää. Erittäin hauska osuus oli Merrin kertoma tarina Finland man. "Finland man are like this...eat moose..show no emotions". Aika synkkä, mutta vino kuvaus suomalaisen miehen elämästä.

Esityksen  sävyjä olivat  vino huumori, (muka) kömpelyys, hiljaisuus, tauot eri kohtausten välillä. Tuijotukset yleisön ohi jonnekin kauas olivat hellyyttävä lisä tähän kokemukseen. 

Menkää katsomaan, jos vain ikinä tulee mahdollisuus!

Tässä pohjoisen miehet vielä villapaidat päällä- helteessä!

Miehet kukkammekoissaan 

Merri ja pallot ilmassa

Jakobin lennokasta liikettä köyden varassa 

Vaakatasossa kehon hallintaa

& & & & & & 

Illan toinen esitys oli sisällä Klemettisalin puolella. Armour Circus Worksin demoesitys Stygian vei katsojat jonnekin alitajunnan syövereihin. Taustaääninä ja musiikkina säröilevää, sähisevää, solisevaa "avaruustunnelmaa" tai dystopian synkkiä kaikuja. Laitteistoa käytti tunnistamattomana hahmona Kaapo Leinonen ja valosuunnittelija Tuomas Honkanen.

Onni Toivonen tanssi, jongleerasi, paukutti keiloja maaniseen, epätoivoiseen  tahtiin. Parhaillaan Onnin käsissä pysyi 12 keilaa. 

12 kiloa painava graniittikuula kulki pitkin taiteilijan vartaloa. Uskomatonta kehonhallintaa, kun granittipallo oli vain toisessa kämmenessä ja hän väänsi kehoaan moneen suuntaan vinoon - käsi vakaana! Hiki tuli jo katsellessa ja hengittäminen lähes unohtui.

Solisevan äänimaailman alettua sulka-ampuja suuntasi ihania valkoisia isoja sulkia Onnille. Hän tanssitti ja tasapainoili niitä, lopulta halliten kolmea sulkaa yhtäaikaa. Nyt liikehdintä oli rauhallisempaa, runollisempaa.

Valkoiset sulat olivat todella kaunis näky sinisiä verhoja vasten, mutten itse halunnut häiritä taiteilijaa mahdollisella salamanvälähdyksellä (salissa oli niin hämärää) .Onneksi Kalevi Montela näppäsi yhden otoksen ja sain sen käyttöön. 

Onnin tanssia sulkien kanssa

Ennen viimeistä esinettä Onni pisti päänsä kuppiin, jossa lienee ollut magneesiumia tms otteen parantamiseksi. Koko tukka sai jauhetta päälleen ja jotain humoristista oli tässä kohtauksessa. Pitkä (yli 2 metrinen) lauta ja toisessa päässä lyhty saivat liikettä Onnin pään päällä. Helikopteri-efekti tuli mieleen. Lauta ja lyhty olivat koko ajan liikkeessä. 

Stygian on saanut innostuksen vanhasta myyttisestä Styx-joesta, joka oli elävien ja kuolleiden välinen maailma. Esityksessä oli hämärä välitilan tuntu ja Onnin kamppailua isoja voimia vastaan (oma tulkinta) oi pakahduttavaa katsella. Oliko esityksen viimeinen osuus lankun päässä heiluvan lyhdyn kanssa kertoa rankkojen kokemusten saaneen valoisan päätöksen? 

Tämä esitys oli rajuudessaan todella vaikuttava. Toivottavasti pääsen näkemään Stygian uudemman kerrankin joskus jossain...

Onni jälkilämmössä lyhdyn ja sulan kanssa

Kuulin jonkun sanovan, ettei ymmärtänyt kaikkea näistä esityksistä. Ei mielestäni tarvitsekaan - antaa aistien olla avoinna ja alitajunnan kehitellä omia todellisuuksian! Taide vaan ON.

Kampuksella oli lauantaina 27.7 CMAH - Helsingin vanhan musiikin seuran kurssin päätöskonsertti.  Tällä kertaa mukana myös kuoro. Vanhat soittimet ovat kiinnostavia ja taitavien soittajien mukana pääsi musiikikimatkalle keskiajalle asti.

Fiilistellen Mörri Mahlakallas, Kampus

& & & & & & & 

Seuraa intagramissa :

thenordiccouncil

armourcircusworks

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Kalevi Montela, kuva "Onnin tanssi sulkien kanssa"

Virvatuliklubi Oriveden Kampuksella 9.7.

Tiistaina 9.heinäkuuta 2024 oli Oriveden kampuksen vuoro saada vieraaksi tamperelainen Virvatuliklubi. Illan teemana Rosoista romantiikkaa.  Runoilijoina kuuluvat Antti Eskelinen, Anni Kanniainen, Artemis Kelosaari ja Tabsurdi. Neljä erilaista tekstintekijää ja niin erilaista persoonaa, että kokonaisuus toimi hyvin. Esityksen jälkeen oli mahdollisuus yleisölle tulla open mic eli avoimen mikin äärelle omilla teksteillään. 

Illan seremoniamestarina toimi kirjailija-toimittaja Artemis Kelosaari. Eloisasti ilmehtien hän luki omaa runokokoelmaansa. Yllätyin jotenkin hänen avauksestaan ja  sanoistaan, että en huomannut kirjoittaa muistiin oikein mitään...  Romantiikkaa, syvällisyyttä,ajan kulumista?  Alla olevan linkin kautta pääsee kokemaan hänen tyyliään:

https://www.instagram.com/p/C9PtYSjylLx/

Mies ja hattu

Ainakin opin uuden sanan eranto. Se  kertoo paljonko magneettinen pohjoinen eli kompassin näyttämä suunta eroaa maantieteellisestä pohjoisesta. Suomessa eranto vaihtelee Ahvenanmaan 7 asteesta itärajan 15 asteeseen.

Häneltä ovat ilmestyneet mm. teokset Omenatarha (2017 Helmivyö), Arsenikkivärejä (2021 Enostone),  Sininen, valkoinen ja sateenkaari (2023 Nysalor-kustannus), Kannibaali, kirjoituksia ihmissyönnin historiasta  (2019 Salakirjat) ja Aaveiden Tampere yhdessä Rimma Erkon kanssa (2020 Haamu). Tästä kirjasta Lukihäirikössä päiväyksellä 7.12.2020 otsikolla Aaveita Tampereella, hirviöitä terapiassa.

Hänen uusinta romaaniaan Etelänpoika (2024 Osuuskumma) en ole vielä ehtinyt lukaista.

Antti Eskelinen 

Antti Eskelinen oli illan energisin sanojen tööttääjä. Pitkää tajunnanvirtaa ilman taukoja tai taiteellisia kikkailuja. Oikein punkhengessä. Ahdistusta, kututusta, huumoriakin olin kuulevinani sanajonojen seassa. Toimii se runous näinkin: raakana suoraan sanottuna ja huudettuna. Onneksi ostin hänen ja Ilari Soidinsuon yhteisteoksen, kääntökirjaksi tehtynä. Sieltä jälkeen päin kelasin Eskelisen ajatuksia.

Tabsurdi

Tabsurdi se tiesi mitä sanoo. Ilman mikkiä, ilman papereita, ilman kännykkää pisti menemään veikeällä huumorilla yhteiskunnallisia  ja tragikoomisia lyhykääsiä ja pitempää runouttakin. Havukka-ahomaisia mietteitä olisi kuunellut pitempään, koska itselläni ainakin meni tovi, että tekstin ydin upposi. Ei turhaan häntä "kehuttu" stand up- koomikoksi.

Anni Kanniainen

Ryhmän fyysisin esiintyjä oli Anni Kanniainen. Kun on käsissä mikki ja pieni kännykkä, niin liikkeelle pääsee sivusuuntiin tai vaikka  polvilleen lattialle. Hänen teksteissään oli paljon symboliikkaa ja surrealismia. Valitsin tarkoituksella Kanniaisesta "epätarkan"  kuvan korostamaan hänen mystisempää läsnäoloaan yleisön edessä.

Eipä olekaan näin jälkeen päin helppoa tästä esityksestä kertoa mitään täsmällistä. Niin tunteen ja innostumisen aalloilla kuuntelin, että vanhanaikaiset kynä-paperi- muistiinpanot näyttävät muinaisheprealta. Päälimmäiseksi jäi fiilis, että runoutta on niin monenlaista ja eri sävyistä, makuista, hajuista, rytmistä ja mitä vielä. Ihan kuin tätä en jo tietäisi näiden vuosikymmenien harrastamisen jälkeen.    

Ai niin, kävin höpisemässä mikkiin 3 lyhykäästä otsikolla Peace&Love sekä 3 kissarunoa Sari Niemisen kanssa tekemästämme uutukaisesta Kotitiikerit. Koska yhdessä  unelmoin Kampukselle omaa maskottikattia!

Kiitos tästä ja menkää toki kokemaan Virvatuliklubi ja kaikkea muutakin!  

                                 

Antti Eskelisen+Ilari Soidinsuon sekä Anni Kanniaisen runoteokset

Vielä lyhyesti ostamistani kahdesta (koko myyntipöytää en voinut tyhjentää) runoteoksesta.

Soidinsuon (Maailmalle sateessa laulan) ja Eskelisen (Palavan kuumailmapallon pakkolasku) kääntökirjasta eli yhteisteoksesta pidin heti toteutuksena. Kaksi samantyylistä tekstirypästä samoissa kansissa, toinen toistaan vasten. Miehistä uhoa, ikävää, vihaa, toivottomuutta, absurdia menoa kaupungissa, tässä ja nyt, eritteet kuuluvat elämään, voimasanat sinkoilevat. Onko millään väliä? Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Mikä yhteiskuntaa riivaa?  Mikä sekoittaa pään? Sanoilla ja äänteillä viedään lukijaa seuraaville riveille. Eskelisen runossa olevan (ajankohtaisen? Jalkapallon-kisat, oma huom.) vertauskuvan vuoksi esimerkki runo sivulta  22:

Vastuu.

Siirtyy katsojalta kuulijalle.

Hyökkääjä syöttääkin

puolustajalle. Painaa, painaa.

Jää paitsioon.

Narikkaan. Heitetään

niskaperseotteella pihalle.

Sammuu katuojaan.

Kannetaan

paareilla satakiloisena kalikkana

piiloon kylmään, pimeään

lokeroon.

Otetaan, annetaan, haudataan.

Unohtuu.

Vastuu. 

Kannisen Luopiolapset on ensinäkemältä esteettisesti viehättävä. Runojen lomassa on voimakkain värein tehtyjä kuvituksia ja jotkut runot on upotettu kuvaan sisään. Fontti on epätavallista "käsikirjoitus"- mallia, joka on viehättävää, mutta ehkä tekee lukemisesta silmiä rasittavaa - ei kannata koko teosta ahmia yhteen menoon? Kyselee vanha täti oikukkaine silmineen...

Tekstien asemonti keskitetysti keskelle sivua toimii hyvin, itsekin pidän tästä vapaudesta vasemmasta reunasta.

Aiheita tässä fantasia- tai unimaailmahenkisessä teoksessa ovat mm. yksilön minuus ja outouden kokemukset, muodonmuutos ja erilaiset roolit, kaipuu, ystävyys ja vahvat tunteet, luonto.

Riveillä esiintyvät tunnetuja hahmoja kuten Afrodite, Hefaistos, Apollon, Madonna, Aril ja Peter Pan.

Kanniaisen runokieli on vanhahtavaa ja ajatonta, helppoa ja mystistä. Jokaisella lukukerralla tekstit aukeavat erilailla ja jään eri runoon kiinni - kestää siis monta lukukokemusta.

Esimerkkiruno on Outolintu ensimmäisestä teoksen osiosta Viattomuus:

Olin ojan outolontu

uoman ulkopuolinen

Synnyin suin päin maailmaan, johon

tarkoitettu ollut ennen 

Muutin turman tektiiteiksi

multatahrat kullaksi

loukkaukset ja likaloukut

krysopraasipaasiksi

Olin ojan outolintu

uoman ulkopuolinen

on joen alla valtakunta

jonka vielä nostanen! 

 

Otan vastuun mahdollisista virheistä ja vääristä tulkinnoista - anteeksi runoilijat! Toisten runoilijoiden kuunteleminen sai alitajunnan pukkaamaan omia runoja ja niiden aihiota- ei huono juttu ollenkaan.

Odottelen kolmea eri pakettia, jossa pitäisi olla kirjoja. Osan toivon herättelevän kirjoituspiiri Kyhertäjissä mielenkiintoa uusiin tehtäviin, kirjoituskokeiluihin. Niistä joskus myöhemmin, Mörri Mahlakallas Oriveden Kampukselta.

 

 #"!%&/()+=)(/&%¤#"!

Antti Eskelinen, Palavan kuumailmapallon pakkolasku (toinen painos,2024 Haaras art)
P. Viippola, kansi
Elina Lundahl, kannen kuva
Nooa Katajala, sisäkannen kuva
&
Ilari Soidinsuo, Maailmalle sateessa laulan (toinen painos, 2024 Haaras art)
P.Viippola, kansi
Peter Hillström, kannen kuva
Nooa Katajala, sisäkannen kuva

Kanniainen Anni, Luopiolapset (2024 Nysalor-kustannus)
Anni Kanniainen, kannet
Matti Järvinen, taitto

Mörri Mahlakallas ja vanha urhea digikamera, valokuvat
Taustamusana Warduna

Tiina Raevaaran aaveet

 

Tiina Raevaara, Tulevaisuuden aaveet

KOHDE: Tulevaisuuden aaveet

ALAOTSIKKO: novelleja

LUOJA: Tiina Raevaara

AIKA: vuosi 2024

TEKIJÄ: Haamu

LAAJUUS: 220 sivua

TIINA RAEVAARAN PALKINNOT: v 2006 Martti Joenpellon novellikilpailun 1.sija, 2011 Runeberg-kirjallisuuspalkinto, v 2015 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja v 2021 Suomalaisen tiedeakatemian Pro Scientia-palkinto.

Mainitsen nämä ansiot siksi, että hänen asiantuntemuksensa mm. perinnöllisyystieteestä välittyy hienosti Tulevaisuuden aaveet- novelleissa. Kirjallisuuden haastava muoto, novelli, on Raevaaralle ennestään tuttu ja sen myös huomaa lauseiden jämäkässä ilmaisussa. Mitään ei ole liikaa, vaan tarinat etenevät tyylikkäästi ilman sivuraiteita. Suosittelen lukemaan nämä teoksen kahdeksan novellia yksi kerrallaan taukoja välissä pitäen. Näin tunnelmat ja tapahtumat uppoavat tehokkaammin ja lauseiden nuasseista nauttii rauhassa.

Ensimmäinen novelli Yhteys outo kertomus sisaruksista Suomessa. Ennustava sisko elää  tynnyrissä ja perhosia on varottava. Mistä erottaa ihmisen ja entisen ihmisen? Auttaako linkkiaseman tuhoaminen mitään?

Corot kertoo Corot-7-exo-c2- planeetasta. Valvoja lähtee matkaan, koska sai merkillisen viestin:

Vastaanottaja: Biovalvonnan ja elämänmuotokontrollin keskusvirasto

Lähettäjä: tri Sar Savath, itsellinen biologi, Savath-instituutin johtaja, Corot-7:n asemajohtaja

Aihe: koodi 61 828 (ilmoitus synteettisten biomonistuvien objektien aiheuttamasta kontaminaatio- tai infektiovaarasta)

Sijainti: corot-7-exo-c2@*corot-7 Yksisarvisten tähdistö

Viesti: Pyydetään toimintaohjeita 

Valvoja ei löydä tri Savantia, mutta joutuu miettimään endosymbioosia, hydria ja plasmoideja. 

Sodan henki on minä-muotoinen tarina vuosituhansia vanhasta pahuudesta, joka tappaa isosti ja pienesti, kaikki ja kaikkialla.

Esperanza kertoo miten projekti Description and analysis of the object "Esperanza" Found in the Asteroid 2000 SG344 menetti merkitystään ja mielenkiintoa yleisön silmissä. Jotain outoa tapahtui professori Ambertolle. Laboratorioon saapunut geneetikko tapaa erityisen olennon:

Se on Esperanza. Päähäni tunkeutuu vieraita ajatuksia. Ajatuksia, jotka eivät kuulu ihmisille. Ne ovat ajatuksia jostain toisesta kaikkeudesta, toisesta maailmasta, jossa asiat ovat toisin kuin täällä, jossa seuraukset tapahtuvat yhtä aikaa syiden kanssa, kaikki aika on olemassa samalla kertaa, ulottuvuuksia on enemmän kuin omassamme, aine ja energiat eivät tottele samoja lakeja kuin täällä, ja jossa totuus, tuo läheisriippuvainen miellyttäjä, on aina valmis muutoksen.

 

Kuninkaallisen tulen kaupunki sisältää jumaluuksia ja niiden palvontaa. Onko ihmisillä lopulta mitään toivoa kaikista uhreista huolimatta? 

Uuden elämän alku alkaa kuvauksella tavallisesta suomalaisesta miehestä ja naisesta, jotka tutustuvat toisiinsa. Nainen vaan sattuu olemaan biotekniikan alalla ja haluavan entisen miehensä takaisin. Miten käy Arton? Syntyykö uusi ihmiskunta tästä kohtaamisesta?

Gliesen lapset sijoittuu Gliesen planeetalle, joka löydettiin jo vuonna 2007. Planeetalla on ihmisten yhteisö, vaikka planeetta oli alun perin tyhjä ja eloton. Nyt siellä on lisääntymiskielto. Tutkimusryhmä näkee retkellään merkillisä sammakoita, evoluution muokkaamia. Muokkaako evoluutio myös Giselen asukkaita? Ihmisen lisääntymisvietti on voimakas ja lisääntymiskieltoa on ennenkin kierretty.

Progress on mustasävyinen ahdistava kuvaus kaukaisesta avaruusasemasta ja sen valtiaasta. Yksilö ruokkii ruumillaan kuutta hahmoa, jotka ovat olleet joskus ihmisiä, miehiä. Löytävätkö nämä ihmiset vielä itsensä, oman identiteettinsä?

Jälkisanat kannattaa lukea huolellisesti. Niistä saa lisätietoa Raevaaran kirjoittamisprosesseista ja ajatuksista kauhufiktiosta, tieteen mahdollisuuksista ja uhista. 

Tulevaisuuden aaveet on ahdistava, se pistää miettimään tulevaisuutta, ihmisyyttä. Riveillä on yksinäisyyttä ja rohkeutta, epätoivoa ja rakkautta. Elämän suuria kysymyksiä on jokaisessa novellissa- suoraan tai viitaten. Keitä me olemme? Onko maailmassa toivoa? Jätämmekö maapallon ja auttaako se? Millaisiksi ihmisrotu muotoutuu? Opimmeko koskaan mistään mitään?

En ole kauhun/sci-fin suurkuluttaja, mutta uskallan sanoa, että tämä kirja on yksi parhaista tässä genressä, mitä olen lukenut. Jokaisella lukukerralla löydän uusia sivulauseita, taustavoimia ja ulottuvuuksia. Vahva suositus!

Kaikki tässä olevat virheet ovat minun, korjaan jälleen pyydettäessä. Useamman kirjoitusprojektin jälkeen aivoissa jo kirjaimet törmäilevät toisiinsa ja ruuhkaa ajoradalla.

 

Kuvittaja Sari Niemisen ja minun yhteinen omakustanne Kotitiikerit (sisältää raapaleita, runoja yhden höpsöttelyn) on tullut painosta ja sen varsinainen  julkaisutilaisuus on Korkeasaaressa 3.8. Samalla on Sarin ja Eeva Närvä-Anttilan yhteisnäyttelyn Eläinten saari avajaiset. Näyttely on avoinna 2.8.-13.10. 2024.

Me lukijat voimme vielä pysyä topakasti maan pinnalla ja nauttia kesästä! Itselläni onkin tiedossa mm. runoryhmän kokeminen Kampuksella (Virvatuliklubi ti 9.7.), kesäteatteria Pyynikillä Tampereella, kotiseutumuseon kesäpäivillä esiintyminen, syksyn projektien ideoimista (mm kirjoituskilpailun tuomarointia, ja kaupungin kanssa taide-esityksen suunnittelua)

Tapaamisiin Mörri Mahlakallas, Kampus Orivesi

############

Tiina Raevaara, Tulevaisuuden aaveet, novelleja (2024, Haamu Kustannus)

Karoliina Norontaus, kannen kuvat

Iines Partanen, kannen graafinen suunnittelu

Arvostelukappale Haamulta ja sinne tuhannesti kiitoksia!

Mörri, valokuvat

Taustamusiikkina Atomirotta, F.E.M.M.A- cd