Anssi Kullbergin trilogia kuolemattomuudesta

Haluatko lukea ja kokea seikkailun fantasian ja utopian hengessä?  Haluatko matkata ystäväjoukon mukana miljoonan vuoden päässä titaanien luona? Haluatko tutustua yksittäisellä saarella asuvaan peterpanmaiseen yhteisöön? 

Kiinnostaako 1800 sivua jännitystä ja syvällisiä ajatuksia ihmisyydestä ja kuolemattomuudesta? Jaksatko pysähtyä erilaisten runojen ja unikuvien äärelle? Uskotko tulevaisuuteen maaplaneetalla vai olemmeko nyt matkalla tuhoon ihmiskuntana?

Anssi Kullbergin trilogia Titaanin aika (Titaanien aika,  Elysion ja Sangriala) sisältää kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin! Juoni kulkee yliopisto-opiskelija Mikael Corvin onnettomuudesta ja henkiin herättämisestä miljoonan vuoden päästä titaanien aluksella. Sieltä hän pääsee saarelle, joka muistuttaakin vanhaa maaplaneettaa. Saaren lähellä on mantere, jonne hän lähtee etsimään siepattua rakastettuaan ja pieniä koulutyttöjä. Pieni ystäväjoukko kasvaa uusien urheiden sotureiden myötä ja he joutuvat puolustautumaan erilaisia uskonnollisia järjestöjä vastaan. 

Tämä trilogia sisältää seikkailun lisäksi hyvin paljon syvällisiä inhimillisyyteen liittyviä mietteitä, usein päähenkilö Mikael Corvinin ajatuksina tai dialogeissa.

"Ongelma, hän sanoi, "on se, että sinun maailmaasi ei enää ole olemassa. Olet muinainen elämänmuoto ajalta hyvin kauan sitten. Teidän lajinne telluurisilla aikamääreillä mitattuna olet ollut ikiunessa lähes miljoona vuotta. Se ei tietenkään tarkoita samaa käännettynä aurinkokuntanne ulkopuolisille aikamitoille."

 

Näin kertoi titaanen tulkki Corvinille tämän herättyä. Yksinäisyys ja suru kotiplaneetan kohtalosta iskostui hänen sieluunsa. Keskusteluissa titaanien tulkin kanssa hän oppii, että titaanit ovat jakautuneet kahteen eri lahkoon, muumeihin ja hengellisyyttä korostaviin hemuleihin. 

Muumeihin ja hemuleihin liittyen mainitsen tässä, että trilogiassa on paljon tekstuaalisia viitteitä, esim. sarjakuvasankari  Corto Maltese, merialus Nautilus, Mustanaamion pääkallosormus, ninjat, temppeliherrat. Kirjoittajan jälkisanoista saa joihinkin ilmiöihin selityksen. Kehoitankin lukemaan jälkisanat erityisen huolellisesti. 

Kolmessa kirjassa on paljon taistelukohtauksia ja hengenmenetyksiä. Niillä on omat vaikutuksensa varsinkin nuoriin poikiin ja herkkään Mikael Corvinin naisystävään Mary Darlingiin. Koston ja taistelun oikeutuksesta:

"Me olemme kuulleet vääriä profeettoja", lausui Ramez äkkiä hartaalla äänellä. "Kun sekä hyvä että paha esittävät itsensä Kristuksina, kuinka me voimme tietää, kuka on totinen ja oikeamielinen ja kuka antikristus?

"Katsomme heidän tekojaan?" ehdotti Roland, nopeaälyisenä kuten aina. (...) "Se on sotaa, sanoi Roland lopulta. "Sota on paha. Mutta kun siihen on kerran joutunut, on tehtävä oikein. Jotta voittaisi, tai ainakin muuttaisi tasapainoa niin, että sota on mahdollista lopettaa. Niin te olette tehneet tänä yönä. Muuttaneet tasapainoa."

 

Trilogiassa on kuvauksia ystävyydestä, rakkaudesta, uskollisuudesta, pettämisestä ja pettymisestä. Ja kaiken tämän lisäksi eräät kirjan päähenkilöt elävät useamman kerran samanlaisina  ja kuitenkin erilaisina eri aikajaksoissa! Tästä en kerro enempää, vaan ota itse selvää!

Kokonaisuudessaan Anssi Kullbergin trilogia on viihdyttävä seikkailu JA syvemmällä tasolla  tuntemamme homo sapiens- lajin kulttuurellinen kuvaus. Onko mikään muuttunut miljoonassa vuodessa? Miksi ihmislaji tarvitsee uskontoja? Voisimmeko elää rauhassa muiden lajin kanssa tuhoamatta maapalloa ?

Varaudu lukemaan kirjat toiseen tai kolmanteenkin kertaan, sillä niissä on niin paljon eri tasoja, että ensimmäisellä lukukerralla ehkä seikkailukertomus vie mennessään ja herkät nyanssit aukeavat vasta uusilla kierroksilla. 

Loppuun on todettava, että kunnioitan  kirjoittaja Anssi Kullbergiä taidosta pitää koossa moinen sanamäärä ja monet henkilöhahmot. Tarinan moniuloitteisuus hämmästyttää ja ilahduttaa. Monet kohtaukset ovat elokuvamaisia ja tämä trilogia oliskin upeaa nähdä valkokankaalla!

Kiitos lukukokemuksista!

3 3 3 3 3 3 3

Tämän lukukokemuksen perään käsiini osui kirjastosta Tiina Raevaaran Ikuisen elämän lyhyt historia, kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan (2024, Like). Samoja teemoja tietellisemmältä kannalta kuin Kullbergin trilogiassa. Pistää miettimään ihmisen elinkaarta ja elämän laatua.

Ihminen voisi haluta elää pitkän elämän, jotta hän ehtisi korjata mahdollisimman paljon kaikkea sitä, mitä lajimme on olemassaolonsa aikana ehtinyt hajottaa.

Pitkän elämän aikana voisi rakentaa mahdollisimman syvää yhteyttä muihin ihmisiin ja muuhun elolliseen.

 

Syvällisissä mietteissä marraskuun viistossa valossa,  Mörri Mahlakallas 

 

3 3 3 3 3 3 3 

Anssi Kullberg: 

Titaanien aika

Elysion

Sangriala (2022, BoD - Books on Demand, Helsinki)

Trilogian kirjat kustantajalta. Suuresti kiitän!

Tiina Raevaara, Ikuisen elämän lyhyt historia (2024, Like)

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Susimaista kerrakseen

 

Lauri Latun Susiraja täräyttää heti kannellaan. Pidän ensinnäkin Haamun usein käyttämästä  kannen koosta ja mallista sekä mattapintaisesta materiaalista. Henna Sakkara-Döring on hienosti lomittanut suden hahmoon tekstissä olevan voimakkaan eläimen kallon ja tummaa metsää. Oiva ovi jännitteiseen tarinaan!

Susirajan päähenkilöitä ovat kuvataitelija Maarit, hänen avulias koiransa Havu sekä susitaulun tilaava outo, tenhoava mies. Kaikkia yhdistää vaaniva ja vahvistuva Susi menneisyydestä/nykyisyydestä.

Hän avasi oven. Katsoi kalloa uhmakkaasti ja käveli kankaan luokse. Kun maalit ja siveltimet oli aseteltu valmiiksi, hän kiskaisi peitteen pois kankaan päältä. Keltaisten silmien katse lävisti ytimiä myöten. Sivellin loikkasi käteen ja alkoi liikkua kuin ulkoisen voiman ohjaamana. Peto käänsi päätään kankaalla. Näytti välillä nälkäiseltä ja vihaiselta, välillä pilkalliselta. Sivellin tanssi. Vain vaivoin Maarit sai raastettua kätensä irti suden tahdon alta ja pakotettua kankaalle sen, mitä itse halusi.

 

Tässä näytteessä oli osa sitä jännitteestä, mitä tarinassa ilmenee Maaritin, suden ja muiden ihmisten kesken. Tuleeko susitaulu koskaan valmiiksi? Miten se vaikuttaa Havuun tai kilttiin naapuriin? Kestääkö Maarit mystisen muinaisuuden tarinat vai hajoaako mielenterveys? Kuka lopulta käskee ja ketä? 

Tapahtumat keskittyvät yhden talon tontille, eikä kukaan ole turvassa. Onko susi raaka myös sukulaiselleen kotikoiralle?

Lukujen aluissa on sitaatteja muista teoksista, ja tämä kruunaa  varsinaisen tekstin hienosti. Mystinen tunnelma kulkee alusta loppuun vahvana.  Lainauksia on  mm näistä: Ragnarök (Jumalten tuho), Aino Kallas (Sudenmorsian), Edda-saagat (Näyttelijättären ennustus).

Susirajassa on kiehtovan  tiivistä kerrontaa, jokainen sana on paikallaan, eikä löysiä kohtia ole. Esikoisromaaniksi Susiraja on taidon näyte tekstin kuljetuksesta!

Tiedän jo, että tätä teosta tulen lukemaan useamman kerran. Nautin siitäkin, miten Lattu on kuvannut taitelijan sisäistä tunnekartastoa maalausprosessien aikana - onko omakohtaisia kokemuksia?

Jotta en pilaa omalla höpinälläni salaperäisyyttä, niin kehotan lukemaan itse ja sukeltamaan synkkään metsään ja kuulostelemaan ulvontaa.

Hmmmm, kirja sopii vallan mainiosti nyt saapuvan Halloweenin aikaan nuorten ja aikuisten jännityksen nälkään...

Kampuksen Klemetti-salissa oli viikonloppuna 22. - 23.10. taas vierailulla ihana kiertue-elokuvateatteri Filmipyörä. Itse olin juuri lauantaina Isojärven kansallispuistossa luonnonsuojeluyhdistyksen porukoiden mukana, joten ehdin vain sunnuntain näytöksiin. Mielensäpahoittaja Eskortia etsimässä (ohj. Mika Kaurismäki, 2022) oli mukava iltapäivän ilopilleri (?). Nautittavaa oli seurata näyttelijäkonkareiden Heikki Kinnusen ja Kari Väänäsen "tanssiaskeleita" valkokankaalla. Yhteistyö ja ajoitus toimivat aivan nappiin! Ja ihan Silu Seppälä salaviisaana naapurina. 

Yllätyksen järjesti toinen leffa sen perään eli Klaus Härön ohjaama Rakkaani merikapteeni, pääosissa upeat James Cosmo, Brid Brennan ja Catherine Walker. Kasvutarina perheestä ja kahden vanhemman ihmisen rakkaudesta upeissa maisemissa. Tasapainoista, viipyilevää kuvausta, herkkää musiikki, koskettava loppu. 

Kehtaan paljastaa, että erityisherkälle höppänälle tuo leffa oli kyllä itkuputouksen avaaja - siksi ponkaisin ensimmäisten joukossa salista pois sydän murtuneena. Uskaltakaa silti käydä tämä katsomassa!

Tiedossa Tampereella lähiaikoina: teatteria ja twice in a lifetime dream;  CATS- musikaali! Sain sen kokea joskus 1980-luvulla Lontoossa ja rakastuin totaalisesti. Ja nyt tämä elämys naapurikaupungissa hyvän ystävän kanssa. Oi oi, toipuuko moisesta enää entiselleen?

Hehkuvia sävyjä ja mielen herkkyyttä lokakuulle ja marraskuulle. Itse sain ehkä runolaumani takaisin, vaikka välillä tunsin sanojen minut jättävän.  Tätä se on taitelijasielun kanssa, mutta nyt oli vakavampi tunne, että jotain muuta kuin runoutta olisi mietittävä. Ulkoapäin tuli niin vahvoja merkkejä, että kirjoittaminen on yksi poluistani, joten teen paluuta... Opiskelu otettava vakavammin tauon jälkeen, mutta blogiin tulee jotain vielä tämän vuoden puolella.

Kampuksella Mörri Seppälä iloitsee ihanista ihmisistä elämässään.

###########

Lattu Lauri, Susiraja (2022, Haamu)
Sakkara-Döring Henna, kannen kuvitus

Arvostelukappale kustantajalta, vow vow- ulvonta kiitokseksi!

Taustalla irlantilaistyylisiä säveliä: Mikkolan vaari, Sielunmaisema, cd.

Mörri, valokuvat

Pieni taikakauppa - tervetuloa!

 

Avasin kirjekuoren, josta tupsahti syliin Haamun Pieni taikakauppa ja ensimmäinen reaktioni oli: "Oooooh! Ihana!" Eikä tuo ihastunut tunne ole laantunut. Tämä on oikeasti jälleen herkku aikuiselleKIN kirjoittajalle, koska joku alitajunnan salkku avautui ja sieltä useampi Idea alkoi heti vaatia tarkempaa huomiota ja ruokkimista.

Pieni taikakauppa on fantastinen kirjoitusopas, joka on "suunnattu kirjoittajille noin kolmannesta luokasta ylöspäin" - ehdottaa takakansi. Ei onneksi yläikärajaa mainittu.  Mervi Heikkilä ja Anne Leinonen ovat onnistuneet kokoamaan pieneen 108 sivuiseen teokseen ytimekkäästi seikkailutarinoiden, satujen ja fantasioiden ominaispiirteitä, yleisiä hahmoja ja käytettyjä juonia. Kirjan omaperäinen ja viehättävä kuvitus on Brocin.

Astukaamme nyt sisään taikakauppaan. Ensimmäisenä kohtaamme saatesanat Taikakaupan asiakkaalle. Leimu-Lohikäärme johdattaa pienelle kierrokselle ja heti alkuun tutustuttaa harjoitusten oheen liittyviin  symboleihin eli liekkeihin ja kristallipalloon. Niiden avulla voi kokeilla eri tasoisia harjoitelmia ja napata kirjoitusideoita. Samoista symboleista on ohjeet myös Ohjaajalle tai opettajalle- luvun kohdalla.

Ovi avartaa meille fantasian piirteitä ja tyyppejä. Sieltä otan hauskan esimerkin harjoituksesta:

Taikaesine tubettaa (3 hattua, vaikeampi harjoitus) yksi Leimun taikaesineistä osaakin puhua ja se kertoo videolla elämästään. Kirjoita esineen kertomus ylös niin kuin se kertoisi sen kameralle. Aloita vaikka näin: "Mä oon (taikaesineen nimi) ja asun täällä Leimun Pienessä taikakaupassa..." jatkotehtävä yksin tai ryhmälle. Toteuttakaa video. Suunnitelkaa lavastus, kuvatkaa taikaesine kameralla ja näytelkää sen puhe.

Eteinen kertaa satujen maailman ominaisuuksia. Siellä tapaamme mm. monet kansansatutyypit.

Tiski on mielenkiintoinen paikka ja sen äärellä voimme miettiä kenen tarinoita kerrommekaan. Kuka on päähenkilö ja mitä tekevät sivuhenkilöt? Ovatko ne oikeita ja ns. hahmoja? Ja niitähän riittää jo entuudestaan. Haluammeko keksiä heitä lisää?  Miten saamme heihin jotain liikettä ja tunnetta?

Seuraavaksi Myrkkykaappi tarjoilee meille vaaroja ja toimintaa. Miksi sankari toimii tavallaan ja onko aina taisteltava? 

Kurkotamme kohti Ylähyllyä, jolla onkin paljon tavaraa. Fantasianmaailmat ovat laajat , ilman rajoja. Miten niihin pääsee, tarvitaanko aina Portti? Millainen on uskottava ympäristö ja missä kaikkialla voikaan seikkailla, ja missä koossa? Keitä niissä asuu ja onko pahalla oma valtakuntansa?  Harjoituksissa on mm. fantasiamaailman kartan tekeminen.  Kolmen hatun vaikeusasteella, mutta rohkeasti keksimään karttapohjaa!

Taikakaupaa lämmittää Takka ja sen äärellä voisimme viipyä vähän pitempään. Nyt saamme tietää taikuudesta ja sen säännöistä! Taikavälineitä on monenlaisia:  vanhoja miekkoja, sormuksia, kirjoja, lamppuja ja ihan mitä vaan. Onko taikuus näkyvää vai näkymätöntä? Onko taikuuden käyttämisellä hintansa?  Ovatko taikasanat ja loitsut aina tarpeellisia? Onko lohikäärme jokaisen tarinan hahmona?

Kun mietimme oman tarinan kirjoittamista, niin siihen kuuluu tarinan rakenteen miettiminen. Siihen törmäämme Varastossa. Tarinoilla kun usein on alku ja loppu, niin tarvitsemme jonkinlaisen avun, esim. matkan kesto ja suunta, annettu tehtävä ennustuksen toteuttaminen tai ongelman ratkaiseminen, jotka auttavat viemään tarinaa eteen päin. Varastosta löydämme myös tarinan pohjimmaisen  pohjarakenteen  eli syyn ja aiheen kaikille tapahtumille. Kannattaa kurkata! Apuna voi käyttää vaikka harjoituksista Fantasiamaailman vuosikelloa, johon voi sijoittaa esim. lohikäärmeen muuttomatkat tai ihmissusien vaellusaikataulut.

Kirjahylly on aina jännä tutkimuskohde, niin nytkin. Myyttisiä elementtejä seikkailutarinaan saa miettimällä vaikka kokonaista maailmanselitystä ja sukujen historiaa. Vanhoista jumaltarustoista voi löytää vinkkejä (ja oma Kalevalamme on täynnä kiehtovia kohtauksia, oma huomio). Karttojen lisäksi tarinan oheen saa lisätä kuvitusta. Hahmojen sekä paikkojen nimien keksiminen voi olla todella hauskaa. Voisimmeko keksiä ihan uuden kielenkin? Kaksi  helppoa harjoitusta esimerkkinä: 

Legenda. Keksi oma selitys sille, miksi A) pesukone tekee sukista parittomia B) isä tai äiti ei herää ajoissa aamuisin C) bussi tai juna on aina myöhässä D) lentokoneet pysyvät tavalla

tai Takakansi Millaisen fantasiakirjan haluaisit lukea? Kirjoita mahdollisimman houkutteleva takakansiteksti unelmiesi fantasiakirjaan.

Näyteikkuna tarjoilee meille vielä hyviä neuvoja kirjoittamiseen eli Kirjoittajan muistilista. Se sopii kaikille kirjoittajille ikään ja tekstin lajiin katsomatta!

Ennen kuin poistumme kokonaan Pienestä taikakaupasta, niin törmäämme vielä Sanastoon ja Tekijät- tiimiin fantasiaprofiileissaan. Kunnon fantasiakirjan tapaan lopussa huomita odottavat Kirjoja ja lähdeaineistoa.

Kirjan sisäkansilta saamme etsiä hyllyköistä erilaisia kummallisia esineitä, taikakaluja ja mystisiä pulloja.

Syyskuun lopusta ei ole pitkä matka esim. pyhäinpäivään. Jokuhan voisi jo kirjoittaa tarinaa Juhlapyhiä-tyyliin:

Keksi millaisia juhlia fantasiamaailmassa vietetään. A) millainen on hirviönkaatopäivä, Suuren Jäniksen kiitostamispivä tai hippiäinen? B) Keksi omia juhlapyhiä. Millaisia nimiä niillä on, milloin niitä vietetään, ja millaisia kenties hassujakin tapoja niihin liittyy?

 

Pieni taikakauppa on herkullinen kirjoitusopas. Kun aikuinen antaa sisäisen lapsensa innostua kirjan harjoituksista, niin saattaa alkaa mielikuvitus vallan liihotella arjen ulkopuolelle. Pidän oppaan rakenteesta, kun voi vain kävellä sisään ja napata kaikenlaista ostoskoriinsa.

Vedän kirjoituspiiriä aikuisille harrasteljakirjoittajille ja löysin tästä oppaasta jo useamman harjoituksen alkulämmitelyyn ja pitempään tekstiin. Kätevän kokonsa ja keveytensä vuoksi se on helppo ottaa muiden kirjoitustarvikkeiden joukkon kassiin!

Kirjoitusoppaita kummallisempaan -otsikon alla (18.6.2019) on lukukokemukseni M. Heikkilän ja A.Leinosen Kauhumaan kartta- kirjoitusoppaasta. Siinäkin on Brocin kiehtova kuvitus. Muistakaa sekin!

~ ~ ~ ~ ~

Nostan lyhysti esiin vielä ihastuttavan fantasiatarinan. Hiraeth (Aviador, 2020) on Katariina Kärkelän kirjoittama teos aarneista, jotka suojelevat maailmaa pyhillä tulillaan. Tarinassa on kielellistä kauneutta, monikerroksellisuutta ja useita aikatasoja. Eniten viehätti pohjavireenä oleva filosofinen ote. Tässä ote kirjan loppupuolelta:

Astrae oli aina tienyt, ettei avaruudessa todella ollut suuntia - suunnat eivät olleet enempää eivätkä vähempää kuin valheellinen vaikutelma, ikuisesti sidoksissa paikkaan, jossa katsoja seisoi. Suuntien sijaan olemassa oli vain yksi piste, yksi ainoa kohta, joka siirtyi katsojan mukana. Vain se oli olemassa, vain se oli oikea - ja kaikki muu, mikä tuntui selvältä ja itseoikeutetulta, järkevältä ja ymmärrettävältä, oli valetta (...)

Johanna Aulèn on kuvittanut teoksen mustavalkoisilla vahvoilla piirroksilla. Myös kaunis kansi on hänen suunnittelemansa, taitto Japa Mattila.  Erittäin vahva suositus tutustua tähän herkkään ja vaikuttavaan uutuuteen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Näiden lukukokemusten aikana ja jälkeenkin oma päänsisäinen universumi tuottaisi useampia outoja kertomuksia -  kun vain olisi tarpeeksi kirjoitusrauhaa. Yksi vanha "outokansaruno" on vihkossa ja kutsumus on sitä laajentaa...johonkin suuntaan.

Aikuiset, muistakaa leikitellä ja hassutella! Se tekee hyvää syksyn sateisissa päivissä, Mörri Seppälä

Juupajoen rotkon naurava vahti. Taikonut Katariina Vuorikivi

Heikkilä Mervi & Leinonen Anne, Pieni taikakauppa, fantastinen kirjoitusopas (2020, Haamu)

Broci, kuvitus

Fantastiset kiitokset arvostelukappaleesta Haamulle! 

Liliana Lennon vauhdikkaat keijutarinat

Ensimmäiseksi avaan näiden kirjojen genreä eli fantasian ja chick litin yhdistelmää. Chick lit tarkoittaa modernin naisen elämästä huumorilla ja kepeällä otteella kirjoitettua kirjallisuuta. Fantasian kautta aiheina voivat olla keijujen ja ihmisten väliset suhteet ja puolimenninkäiset ja rotujen väliset taistelut.

Ensimmäinen käsissäni olevista Liliana Lennon teoksista  on nimeltään Dionnen tytöt (Torni, 2016) ja sen itsenäinen jatko-osa Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018).

 Dionnen tytöissä ovat pääosassa Stella (ihminen) ja Adelina (keiju), jotka ystävystyvät ja rakastuvat   pikkukaupungissa Dionnessa, Fretanniassa. Sisällisota sotkee monen henkilön tulevaisuudensuunnitelmat, kuten pienen ja pippurisen keiju-Margotin näyttelijänuran. Florence (keiju) on joutunut vangituksi, mutta pääsee pakenemaan ja päätyy asumaan isoon linnaan.

Salasuuksia Delobriandissa jatkaa tarinaa vuosia myöhemmin. Nyt Margot on päässyt unelmauralleen, hänestä on tullut arvostettu näyttelijä.  Uusilla päähenkilöillä on omia ongelmiaan. Alexa yrittää elää normaalia elämää, vaikka joutuu säilyttämään synkkää salaisuutta isästään, joka joutui vankilaan tuomittuna sotarikoksista.  Sofia ja Marvin (menninkäinen) yrittävät saada lasta, mutta se vaan ei onnistu ja Sofian mielestä punainen onkin pettymyksen väri.

Keijumies Gunvor on aina kokenut olevansa muita huonompi, hidasälyisempi ja elävänsä kuin reunalla muiden parissa. Hänellä on ja välillä ei ole kaunis tyttöystävä Lavinia, joka ei osaa antaa arvoa kaikille Gunvorin persoonan piirteille. Alexasta Lavinia löytääkin itselleen seuraa.

Juonipaljastuksia en tee, koska pitää jättää pieni houkutin näiden kirjojen kohdalle!

 Kirjojen aikataso on nykyajassa, sillä teknisiä laitteita on käytössä ja dialogeissa kieli lähellä puhekieltä. Uskottavuus ja tähän maailmaan samaistuminen on näin helppoa.

Vaikka ei olisi koskaan lukenut fantasiakirjallisuutta, niin nämä teokset ovat helposti ymmärrettäviä, teksti on sujuvaa. Pääosassa ovat hahmojen väliset suhteet, ei niinkään perinteinen hyvän ja pahan taistelu, miehiset rohkeuskokeet tai seikkailun elementit. Luin itse nämä pohjoisen mökillä, rantasaunan rappusilla istuskellen ja siinä maisemassa oli niin mukava uppoutua "vaihtoehtoiseen maailmaan" ja nähdä keijujen lentelevän, kasvien muuttavan väriään.

Kirjojen alussa on kartat, mistä annan aina fantasiakirjallisuudessa plussaa. Niiden avulla pystyy hahmottamaan jotenkin paikkojen väliset välimatkat, valtioiden rajat. Näissä kirjoissa valtiot ovat Fretannia, Galandria ja Ceresnica. Varmaan sanojen äänteet vievät omat mielikuvat tuonne Keski-Eurooppaan, eikä tämä oma mielikuva haittaa lukemista.

 Sain ensin käsiini Salaisuuksia Delobriandissa (suoraan kirjailijalta, hienoa) ja ehdin saada kirjastosta vielä Dionnen tytöt ennen matkaa. Tämä on henkilökohtainen rumputus, mutta nyt kahden kirjan kannet eroavat toisistaan tyylillisesti paljon! En oikein pidä: toisessa on on sinänsä hieno piirroskansi ja toisessa erittäin onnistunut valokuvapohjainen kuvitus. Kirjojen paperinlaatukin on eri: on valkoista ja kellertävämpää laatua - miksi? Muutenkin "osa 2" on koristeellisempi sivuiltaan - miksi?

Edellä mainitut huomiot eivät tietenkään vähennä lukunautintoa, joka oli rentouttava ja hilpeä. Tarkennan vielä, että mainitsemani helppous ei tarkoita tässä yksinkertaisuutta, vaan vertaan tarinaa muihin lukemiini fantasiakirjallisuuden edustajiin, joissa joskus lukija  "hukkuu" sinne hallitsijoiden, klaanien, sukupuiden ja  vihollisten määrään. Nyt ei tarvitse ponnistella hahmojen suuren lukumäärän tai pitkien taistelukohtausten kanssa.

Viihdettä vähän eri näkökulmasta sujuvasti kirjoitettuna, niin kyllä tällainen chick lit kelpaa! Ymmärrän toki, että joillekin lukijoille koko fantasian kenttä on outo ja vieroksuttava, mutta jälleen kannattaa kokeilla - ja yllättyä? Jäin oikein miettimään onko muilla kirjailijoilla samantyyppisiä fantasiaa ja muita genrejä sekoittavaa kirjallisuutta. Saa ilmoittaa lukuvinkkinä!

Lento Liliana

Dionnen tytöt (Torni 2016)
Arsenina Anna, kannen kuva
Meresmaa J.S., kartta

Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018)
Ahola Heidi, ulkoasu
Meresmaa J.S., kartta
Arvostelukappale suoraan kirjailijalta, taikamarjan makuiset kiitokset!


Ps. Tämä teksti oli oikein työnäyte, koska "kirjoituskone" vaihtui omasta tutusta työkoneesta vanhempaan läppäriin. Huomasin vain, että oma keskittymiskykyni herpaantui pahasti. Lukihäiriöisen kirjotusolosuhteet eivät saisi paljoakaan muuttua - energia menee hukkaan teknisten asioiden miettimisessä.