Luonnonkukkien päivänä 16.6.2019 kävin luontoihmisten kanssa kävelemässä Juupajoen rotkon ympäri. Jääkauden muokkaama raviini sijaitsee keskellä Korkeakoskea, lähellä Aaltosen kenkätehdasta ja yläjuoksulla sijaitsee Koskenjalan kenkämuseo.
Olen lapsena ja varhaisteininä viettänyt paljonkin aikaa rotkossa ja sen salaperäinen tunnelma on kiehtonut mieltä. Siksi kirjoitin lyhyen runon rotkosta Juupajoen juhlavuoden kirjoituskilpailuun. Se tuli mieleen tuolla hitaasti liikehtivää vettä katsellessani, vedenpinta oli matalalla, mutta pystyin palauttamaan mieleeni ne kuohut ja myllynkivet.
ROTKOSSA
ei kokaan niin huoleton ja vapaa
kuin noina kesän helmipäivinä
Viileä vesi virtaa yli hiekan kivien
tasaisena ja poukkoillen
väri vaaleasta tummempaan
matalaan ja syvään
Houkuttelee kahlaamaan uimaan
Se halaa hellästi jalkoja
nujertaa paahteen
Vanhan myllyn salaperäiset kivet
luotuina seikkailuun
odottavat viileinä sammaleisina
Paarmojen tanssi
Neidot ujot kauniit
pääsevät kauas aikuisista
huutelevista pojankoltiaisista
metsän siimekseen.
Notkelmassa oma maailma
omat tarinat
ei tehtaan huutavia pillejä
Muurahainen korvassa
silti turvassa
ei koskaan niin huoleton
BODYLANGUAGE
Valtavat kuuset
hakkaavat toisiaan olkapäihin
kuin vanhat veikot,
tönivät toisiaan innoissaan
lailla penkkiurheilijoiden
- kevätmyrskyssä
Kuun vetovoiman siirtäisin
sisämaahan
Vuorovetten hyväilynä
tummassa lammessa
iltauineillasi minut tuntisit
KUULIN KUTSUN
HEILUVAN NAAVAN
LAULUUN YHTYI
VIEKAS KORPPI:
TULE TULE NYKYNAINEN
METSÄNPEITTOON
METSÄNPEITTOON
KERRON SULLE
KAIKKI SALAT
LEMMENVALAT
TULE TÄNNE
KAIKKI TAAKSESI JÄTÄ
PALASIN, ERI PALASIN
TOISELLE POLULLE
LIITONMERKKI
OTSASSAIN
Runoset ja valokuvat Mörri Seppälä
Musiikkina Moominvalley: official soundtrack-cd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti