Elämässä pitäisi olla jokin tarkoitus, mutta tästä en sellaista löydä. Vuodet kuluvat ja kysyn itseltäni, miksi et sitten lähde? Ja tässä onkin dissonanssi: tämä on mieletöntä, mutta en silti pakene ja selitän tätä itselleni, että olen osa suurempaa kokonaisuutta... ettei viraston ulkopuolella ole mitään parempaa... isolla palkalla ja isän naapurien ihailulla..ja joskus vain valehtelen itselleni, että pidän tästä työstä.
Hammasrattaassa on vähän henkilöhahmoja, koska Pääkkösellä ei ole oikein viraston ulkopuolisia sosiaalisia suhteita, mutta isäänsä hän tapaa välillä. Heidän harvoisssa keskusteluissaan törmäävät erilaiset asenteet esim. liittyen työhön ja yksilön onnellisuuteen.
Aktiiviset tapahtumat rajoittuvat epämääräiseen isoon virastoon ja päähenkilön sisäinen maailma, ajatukset, suunnitelmat ja harhaluulot mikä oikeasti onkaan totta?) koukuttavat lukijan psykologiseen matkaan. Kehystarinassa on toimittaja, jonka laatiman esipuheen mukaan Pääkkösen päiväkirjamerkinnät ovat sellaisenaan julkaistu, eikä niitä ole editoitu. Tämä tuo koko teokseen sellaista "totuudellista vaikutelmaa", että näinkin on voinut olla.
Pääkkösen mielen pirstaloitumista, hajoamista on voimakkaasti ja taidokkaasti kuvattu, sekä yleisemällä tasolla Hammasrattaasta löytyy myös viiltävää yhteiskuntakritiikkiä, kuten tässä työn merkitys yksilölle. Onko työn merkitys murroksessa?
Kuka tietää, rajoittuuko tämä vain meidän virastoomme? Montako tällaista kulissiorganisaatiota maailmassa on pitämässä ihmistä aloillaan, vain eristämässä heitä todellisesta kutsumuksestaan? Virastot, liikeyritykset, hallintorakennukset, organisaatiot, televisiokanavat, päiväkodit, vihanneskaupat, kaikenlaiset työpaikat ovat yhtä suurta näytelmää, joka hallitsee tätä alati kasvavaa sekopäiden joukkoa, jota ihmiskunnaksi kutsutaan. Meille annetaan jotain näennäistä tekemistä ja maksetaan siitä, että palaamme joka päivä uudelleen emmekä vain ala tehdä mitään vaarallista, kuten suunnitella sellaista ideologiaa, joka voisi tehdä meidät vapaiksi.
Tässä romaanissa on kolmen eri kuvittajan mustavalkoisia piirroksia ja kuvien erilainen tyyli sopii todella hyvin tämän kirjan sisältöön. Ikään kuin Joel Pääkkösen mielialat ja kuvitelmat voimistuisivat näiden viivojen kautta. Toisaalta ne luovat tekstiin taukoja, suvantopaikkoja.
Hammasratas jättää siis jälkensä ja pinnan alle jäi vielä jotain...huomaamatta. Ehdottomasti tämä kirja ansaitsee useamman lukukerran - ihmisenä olemisen ikuisia kysymyksiä on tekstissä monessa kohdassa ja monia olisin halunnut nostaa esimerkiksi. Laitan kuitenkin loppupuolelta pätkän, koska siinä kiteytyy jotain Pääkkösestä, virastosta, filosofiasta ja Hammasrattaasta:
Ihmisyys piilee vapaassa tahdossa, mutta siihen on sekoitettu niin monenlaisia intressejä, että en edes tiedä, mikä on lopulta osa minua. Vapaa tahto on jatkuvasti jonkin pirullisen informaatiosodankäynnin kohteena.
Erittäin vahva lukusuositus! Takakansi lupaa "psykologinen mutta samalla humoristinen kriisiromaani" ja lupaus pitää.
# # # # # # #
Tämän teoksen voi lukea ihan seikkailuromaanina tai syvällisenä oppaana yhteen filosofian suuntauksista. Länsimaisen historian ja sivistyksen taustalta löytyy alkukantaista hulluutta, epäuskoa ja pieniä sattumia. Mikä on totta ja mikä sepitettä maailmanvalloituksen kertomuksissa?
Kun on lukenut kaksi "painavaa" kirjaa lomittain, niin huomaa miettivänsä ihmisyyttä ja sivistystä usealta kantilta, kiitos kirjojen! Ehkä näiden jälkeen olisi kevennettävä ja luettava vaikka tasapainon vuoksi joku lastenkirja?
Ollaan ihmisiksi, Mörri Seppälä
/ / / / / / / / /
Mattila Tuomas, Hammasratas (2021, ensimmäinen painos)
Ahvenainen Juuso, Hirvonen Ari ja Jäntti Teppo, kuvitus
Jäntti Teppo, etukannen kuva sekä ulkoasu ja taitto
Hirvonen Ari, takakannen kuva
Arvostelukappale, kiitokset kirjailijalle!
Laajarinne Jukka, Mykistynyt mies (2021, Aula & Co)
Parikka Tuomo, kansi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti