Miksipä en kirjoittaisi?

Hei, ja ihan lyhyt kehaisu sanataideoppaasta tässä välissä - miehän olen nyt kirjoitusvireessä muiden tekstien seassa!

Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan yhteisteos Miksi en kirjoittaisi? on niin innostava, rohkaiseva, alitajuntaa kutkuttava teos, että se on itse koettava. Tämä teos muodostuu näiden kahden kirjoittajan yksityisistä ajatuksista kirjoittamisesta ja luomisprosesseista, päiväkirjamerkinnöistä, oppimis- ja opettamistilanteista. Kotona, työhuoneella, matkalla, kahvilassa, museossa...tunteita vilahtelee ihastumisesta, kyllästymisestä, yllättymisestä, turhautumisesta epäonnistumiseen ja liian korkeaan itsekritiikkiin. Rehellisesti.

Teoksessa on innostavia otsikoita kuten  Sanataiteen ylistys, Milloin viimeksi haistoit ovikelloa?, Kamalaa ja kiehtovaa, Kohtaamisia tilassa - taidegalleriassa kirjoittamisesta, Elvytä lukuharrastus!, Runollinen paastopaketti.

Esimerkeissä mainitaan. mm Natalie Goldberg ja hänen kirjoittamisoppaitaan, kuten Luihin ja ytimiin (v 2004) ja Lukeva mieli (v 2006). Nämäkin kaksi teosta "aukeavat" erilailla ja syvemmin, kun toinen kirjoittaja miettii Goldbergin tarjoamia harjoituksia.

Kirjan perusvire on kannustava. Jokainen voi kirjoittaa jotain, kaikesta voi kirjoittaa, aina voi lukea ja ei tämä kirjoittaminen ole mitään otsarypyssä puurtamista- välttämättä. Huumori ja lapsenomainen ihmettely saa aikaan uusia ideoita ja ajatusmalleja. Ihmisellä on monta aistikanavaa ja niiden kautta tulevaa "tietoa" kannattaa hyödyntää monipuolisesti.

Jos/kun oppii tunnistamaan omia luomiseen liittyviä alitajunnan prosesseja, niin ne ovat erittäin tehokkaita työkaluja arjessa ja taiteen tekemisessä. Rutiinit auttavat, mutta myös vapaa heittäytyminen luo uusia näköaloja ja tapoja tuottaa (mtä tahansa)  taidetta.

En "uskalla" avata tätä hienoa sanataideopasta enempää, koska tämä varmasti aukeaa jokaiselle lukijalle erilailla. Ehkä sisäiset näkymättömät luomistilanteen kuvaukset ovat helpompia sellaiselle lukijalle, joka on jo tehnyt erilaisia ja eri tilanteissa kirjoituksia? Toisaalta tämä on aloittelevalle kirjoittajalle hyvä väylä tunnistaa "mitä tuleman pitää" eli lohdutuksen sanoja valitsemalleen polulle?

Muistutan lopuksi kahdesta hyvästä kirjoittamiseen liittyvästä teoksesta. Näissä myös enemmän varsinaisen teknisen tekstin tuottamisen yläpuolista ajattelua. Päivi Haanpään Sanataideohjaajan opas (Avain, 2015), Lukihäirikössä 16.11.2015.  Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen ( Art House, 2016, 3. laitos), Lukihäirikössä 4.11.2018.


Itse saan ainakin viihtyä erilaisten kirjoittamisten seurassa helmikuussa, joten lukemiselle jää vähemmän aikaa. Ehkä? Lukekaa monipuolisesti ja nauttikaa, toivoo Mörri Seppälä


/////-----/////-----/////-----/////

Haanpää Päivi ja Rannela Terhi, Miksi en kirjoittaisi? (Avain, 2019)
www.avain.net

Taustalla heilumaan laittava (merkillinen) Trad Perinteistä musiikkia, trad cd 01 (2006).  13 kappaleen verran pelimannimusiikkia ja pirtsakkaa laulua.
Niukasti tietoa pahvisuojuksessa, mutta www.maahenki.fi ja Ei myytäväksi- merkintä löytyy. Kansanmusiikki-instituutti on merkitty cd-levyyn.
(en todellakaan muista miten tämä cd-rivistööni on päätynyt!). Laittaa niin kropan liikkelle, että meinaan välillä pudota jumppapallolta (vaihdan joskus työtuolin isoon vihreään "työnorsuun").

Kirjoittamisesta ytimiä myöten

Tässä kirja, jonka olisin toivonut päätyvän käsiini jo vuosia sitten! Nimittäin Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen avasi kirjoittavassa minussa monta ovea ja toisaalta auttoi ymmärtämään omia ajatuksiani. Niin,  olen luullut olevani outo kirjoittamisen ja siitä ajattelemisen suhteenkin, koska en ole päässyt tasapuolisesti kenenkään kanssa keskustelemaan harhailevista alitajuntani  liikkeistä. Mikä helpotus, tässä kirjassahan niitä on mustaa valkoisella!

Uudistetun laitoksen (3., uudistettu ja täydennetty laitos, 2016) esipuheessa Svinhufvud esittelee hyvin teoksen ytimen: tavoite on tarkastella mitä kirjoittamisesta on aikaisemmin havaittu. Kirja ei niinkään pyri neuvomaan miten kirjoitetaan.

Kirjaa on luettu paljon, se on ollut mm. tutkintovaatimuksissa yliopistolla ja ammattikorkeakouluissa. Myönnän omien kirjastokoulutusaikaisten opintojeni olevan vähäisiä ymmärtääkseni ihan kaiken tämän kirjan teksteistä, mutta omien kirjoitusprosessien kautta luulen pääseväni johonkin pisteeseen...?

Johdanto-osa käsittelee aihetta kuka osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen on jokaiselle tuttu arkielämän taito, mutta kuinka moni tietoisesti miettii mitä kirjoittaa ja miten voisi kehittyä?  Kirjoittamisesta luotujen erilaisten teorioiden avulla jokainen voi miettiä omia tapojaan ja osaamisalueitaan.

Ensimmäinen luku on Mitä kirjoittaminen on? Kirjoittaminen ilmiönä- osio esittelee tekstin eri puolet: teksti sellaisenaan, kirjottamisen prosessi ja kirjoituskulttuuri.

Erilaiset kirjoittamiskäsitykset- osiossa on mielestäni ne mielenkiintoisimmat ajatukset. Englantilainen kielitieteilijä ja kirjoittamisen tutkija Roz Ivanic on esittänyt kirjoittamiselle 6 erilaista näkökulmaa:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjottaminen on tekstilajien luomista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Nämä käsitykset eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään ja kirjoittajalla voi olla useampikin käsitys.Kirjoittamisen opetustakin voi opiskella kaikista kuudesta näkökulmasta.
 Kirjoittamisen taito rajoittuu usein koulumaailmasta tuttuun ajatukseen tekstin oikeakielisyydestä, oikeinkirjoituksesta ja kieliopin hallitsemisesta - muodolliset seikat ovat tärkeimpiä.
 Luovuus taas tarkoittaa, että teksti on kirjoittajan aikaansaama tuote, jossa tärkeää on sisältö ja tyyli, omaperäisyys. Harjoitteilla pyritään estojen ja pidäkkeiden poistamiseen ja työskentely voi tapahtua ryhmissä. Silloin vertaispalaute on tärkeää.
Prossien kohdalla keskitytään miettimään millaisia työtapoja kirjoittaja käyttää: suunnittelua, luonnostelua, muokaamista ja viimeistelyä. Vaikeammin määriteltävissä ovat "näkymättömät" ajatuskehät, oman tekemisen havainnointi ja siksi niiden arviointi on vaikeaa. Jokaisen kirjottajan ajatusmaailma on yksilöllinen, vaikka tiettyjä työtapoja voidaan yhteisesti opettaa ja opiskella.
Tekstilajien oppimisen perusteena pdetään erilaisten tekstilajien tunnuspiirteiden hallintaa, näin voidaan toistaa tiettyjä tekstin piirteitä. Tämän teorian mukaan lukeminen kuuluu läheisesti yhteen kirjoittamisen kanssa: ensin luetaan tietty teskti ja sen piirteet siirretään omaan tekstiin.
Sosiaalisena toiminta kirjoittaminen voidan nähdä tekstien tarkoitusten ja niiden historian kautta. Esimerkiksi kokouskutsut, esityslistat ja ansioluettelot noudattavat usein ennalta määrättyä kaavaa, taustalla on tavoitehakuista toimintaa. Teksti ovat osa historiaa, yhteisöä ja yhteisön tarpeita.
Sosiopoliittinen näkökulma korostaa kahdenlaista valtasuhdetta. Ensinnäkin kirjoittaja on ympäristönsä rajoittama, esim. opinnäytetyön tekevä oppilas noudattaa oppilaitoksensa sääntöjä tai yksilöä valvovissa yhteiskunnissa ei suvaita valtarakenteiden arvostelua. Kirjoittajalla on käytössään eri tekstilajit ja niitä käyttämällä voi saavutta sosiaalisia tavoitteita.

Kaikki nämä erilaiset teoriat vaikuutavat siten kirjoittamisen opiskeluun ja opettamiseen. Opettamiseen liittyy olennaisesti palutteen antaminen. Toinen luku Palaute paneutuu kysymyksiin mistä palautetta voi antaa, miten sen muotoilee ja millaisia tyylejä palautteilla on.

Kolmas luku Kirjoittamisen ongelmat palautuu teoriasta lähemmäksi käytännön asioita. On hyvä  miettiä miksi kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia, miksi se ei aina vaan suju helposti. Monet ongelmat ovat enemmän sisäisiä kuten sisäinen sensuuri, pelko epäonnistumisesta, pyrkimys täydellisyyteen ja asioiden lykkääminen. Tuotteliaiden ja estyneiden  kirjoittajien välillä on monia asioita, mutta yksi on kirjoittamisen automatisoituminen, jolloin  itse tekstin synnyttäminen vaatii vähemmän lämmittelyä.

Neljäs osa Kohti sujuvaa kirjoittamista antaa vinkkejä joiden avulla voi miettiä omia mahdollisuuksiaan, kuten osallistumista ja sosiaalista verkostoitumista  kirjoittavien ihmisten yhteisöön. Kirjoituspiirit, oppilaitosten kurssit ja kustantamoiden toiminta voi auttaa havainnoimaan sääntöjä, käytäntöjä ja vaikka lisäämään omaa aktiivisuutta. Ohjelmallisuuteen kuuluu mm aikatauluttaminen ja sen suunnittelu kalenterin avulla. Tekstien sisällön suunnittelu antaa käsityksen tekstin kokonaisuudesta ja antaa käsityksen myös tekstin katkelman vaikutuksesta lopputulokseen. Asenteena itsehillintä opasttaa tarkastelemaan omia käsityksiään, toimintatapojaan ja kehittämään niitä positiivisella tavalla.

Käytännön apua ongelmiin käsittelee mm vapaan kirjoittamisen harjoittelua, kontrolloidun vapaan kirjottamisen harjoittelua, kirjoittamispäiväkirjan pitämistä ja kirjoittamisen tavoitteiden asettamista. Lopuksi Kimmo Svinhufvud esittellee 12 askelman kartan, jonka mukaan voi nähdä oman kirjoittamisensa selkeämmin ja toisaalta uskoa omaan tekemiseensä.

Teorian joukossa on paljon harjoituksia, periaatteita esim. oikeakielisyydestä, omista heikkouksista ja vahvuuksista ja aiheiden valinnasta.

Lopussa on laaja kirjallisuusluettelo ja hakemisto.

Korostan, että tämä ei ole se helpoin opas kirjoittamisesta! Mutta jos on huomannut ajattelevansa kirjoittamisesta "enemmän" kuin varsinaisen tekstin ilmestymisen näkyviin, niin tästä voi olla paljon iloa ja hyötyä. Harjoitukset ovat helppoja ymmärtää ja niitä voi tehdä omassa järjestyksessä.

Kiitos Kimmo Svinhufvud tästä oppaasta, se pelasti minut. Olen ajatellut itsekseni monia kirjan teorioita, enkä olekaan ihan outo lintu. Vältin täydellisyyden vaatimuksen ja uskalsin kirjoittaa juuri näin sekavasti tärkeästä oppaasta.

Seuraavaksi luen ja kirjoitan hivenen helpommasta eli runouden pariin palaan, Helena


Svinhufvud Kimmo, Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (3., uudistettu ja täydennetty laitos ART HOUSE, 2016)
Kontinen Satu, kansi ja vinjetit
Honkala Sisko, taiton suunnittelu
Valtavaara Mikko, taiton suunnittelu

ART HOUSElta arvostelukappale, paljon kiitoksia!

Selkokielen kursilla

Kesän odotetuin tapahtuma minulle oli Selkokirjoittamisen kurssi Oriveden Opistolla 12.-14.6.2017.

Selkokielen ominaisuuksista meille kertoivat Selkokeskuksen suunnittelijat Eliisa Uotila ja Ari Sainio. Henna Kara puolestaan edusti kustannustoimittajana Opikea.

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea ja/tai ymmärtää yleiskieltä.

Tästä lähtökohdasta alkoi Eliisa Uotila johdattaa meitä selkokielen käyttäjäryhmiin, niiden erilaisiin tarpeisiin ja kielen kirjoitusohjeisiin. Teimme kirjoitusharjoituksia ja valitsin itselleni mukautusharjoitukseksi otteen Tove Janssonin Taikurin hatusta.

Koin tämän tutun Janssonin tarinan mukauttamisen erittäin mielenkiintoisena tehtävänä. Tavallaan kokonaisuuden pilkoin mielessäni pieniksi palasiksi ja sitten palapeliin aloin liittää sopivia osia! Oli oikeastaan hauskaa miettiä mitä jättää lauseista ja kerrotuista asioista pois ja miten jotain voi sanoa yksinkertaisemmin. Mitä Janssonin hahmoja täytyy selittää enemmän (esim hattivatteja) ja onko joku hahmo siinä kohtauksessa ihan turha. Tämä oli haaste, joka innosti kokeilemaan eri vaihtoehtoja.

Tässä lyhyt pätkä alkuperäisestä Janssonin tekstistä ja oma mukautukseni:

Muumimamma raahasi kiviä tulisijaa varten lämmittääkseen pannukakun. Hän keräsi puita, levitti pöytäliinan hiekalle, ja pani pienen kiven sen joka kulmaan, jottei tuuli sitä veisi. Hän laittoi kupit riviin ja kaivoi voitölkin märkään hiekkaan kiven varjoon, ja lopuksi hän pani kimpun rantaliljoja keskelle pöytää.

Muumimamma keräsi kiviä ja puita nuotioon. Hän halusi lämmittää pannukakun. Hän levitti pöytäliinan hiekalle ja laittoi astiat valmiiksi. Voin hän laittoi kiven varjoon ja kasasi kukista kimpun liinalle.

Tätä harjoitusta tarkastelimme yhdessä valkokankaan kautta. Kuinka monella eri tavalla samaa tekstiä voikaan mukauttaa ja mikään ei ole sinänsä väärin. Parasta kuitenkin oli parikeskusteluna verrata saman tekstin muokkaajan kanssa tuotoksia. Siinä pääsivät molemmat kertomaan omista ratkaisuistaan ja keksimään toisen tekstistä toimivia muotoja. Selkokielelle mukauttaminen tuntuu sopivan yhteisölliseksi kirjottamisen muodoksi.

Kurssia varten kirjoitetut ennakkotehtävät kävimme läpi yhdessä valkokankaan kautta katseltuna. Monenlaisia runoja ja tarinoita oli syntynyt aiheesta Suomen juhlavuosi. Tein eräänlaisen lauluntekstin, jonka ajattelin sopivan nuorten oppilaiden kevätjuhliin, nuorten oma bändi soittaa sen rockballadina. Palautteen mukaan kieli täytti sinänsä selkokielen muotoa, mutta oli haastava ymmärtää. Ehkä olisi pitänyt laittaa otsikkoon jo mukaan laulu tai rock- sana, niin runo olisi auennut enemmän? Huomaan kyllä itsekin nyt sen säkeistöjen lapsekkuuden ja ajallisten siirtymien vaikean havainnoinnin. Ehkäpä mukautan sitä lisää, vaikka tuskin ikinä mitään käyttöä sillä tulee olemaan.

Selkokielista teksiä kirjoittaessa on hyvä muistaa, että lukija ei huomaa kaikkea; milloin siirrytään ajassa ja paikassa, kuka puhu vuoropuheluja, mitä merkityksiä sanoilla on. Ne on hyvä selittää esim. hän muistelee tai tässä keskustelevat opettaja ja Leena. "Sataa ripsiä"  voi olla yleiskielen lukijalle helppo ilmaisu, mutta joku voi miettiä " alkaako pisaroista oikeasti sataa silmäripsiä?

Kurssilla käsittelimme myös painetun kirjan ulkonäköä. Rivitys on pisimmillään 60 merkkiä ja kappalevälit hyvä olla ilmavat, kirjasintyypit- ja koot vaikuttavat luonnollisesti tekstin hahmottamiseen. Kuvitus, julkaisun taitto ja paperinlaatu ovat jo enemmän kustantajan vastuulla.

Tämä kurssi olisi ollut hyödyllinen viime kesänä, kun painiskelin oman selkokielisen runokäsikirjoitukseni parissa. Niiden runojen tekeminen on ollut kaikkein vaikeinta omista kirjoitusprosesseistani!Yritin kahta eri tapaa: mukautin jo olevia runojani ja yritin kirjoittaa suoraan selkokielelle. Suoraan selkokielelle miettiminen tuntui fyysisesti aivoissa: piti loksauttaa joku aivojen lohko eri asentoon. Mutta sitten valmiiden runojen mukauttamien oli mitä tuskallisin  prosessi. Tuntui kuin Taiteilija Minä olisi joutunut tylsillä kynsisaksilla nirheämään siipiään irti!! Ja siihen iski vielä epilys: onko näistä runoista ENÄÄ mihinkään? Ovatko ne enää RUNOJANI? Lapsellisia lällätyksiäkö jää jäljelle? En kehtaa niitä missään ääneen lukea?

Tein sen käsikirjoituksen siis runot vahvimpina mielessä, kieli nyt sattui valikoitumaan selkokieleksi.  Jo vuosia minulla on ollut haave kirjoittaa mielessä pyörivä tarina selkokielelle. Tein jo sillon kilpailuun aforismikäsikirjoitusta (elämäni ensimmäistä) ja ajattelin sen olevan kesän 2016 päätyö. Löysin sattumalta projektin, jolla haettiin selkokielisiä uusia tekstejä ja kirjoittajia. Eipä auttanut kuin laittaa isotöinen aforismikäsikirjoitus lepäämään ja vässäämään omaa runokokoelmaa. En uskonut sillä olevan MITÄÄN mahdollisuuksia...

En ole paljoa tästä runokokoelmasta viitsinyt kertoa, koska olen niin (kyyninen?) realisti, että uskon vasta, kun näen kirjan painettuna. Kustantaja on jo, kansikuvaakin jo suunniteltu (se oli miellyttävä prosessi tutun graafikon kanssa. Hän ymmärsi vähemmästäkin vihjeestä, eikä tarvinnut uuden ihmisen kanssa ensin tutustua ja miettiä kuinka paljon kertoa omasta "äänestään"). Yksi käyttötarkoitus tulevalla kirjallani on: sen pohjalta voisi tehdä runoesityksen. Yritän kesällä tai syksyllä saada aikaan eräänlaisen koekäytön omien liuskojen avulla. Tarvitsen siihen vain muutamia apulaisia, joten tapahtuma pitää huolella suunnitella.

Kurssin jälkeen sain Kimmo Svinhufvudin oppaan Kokonaisvaltainen kirjottaminen. Sen lukeminen on tehnyt hyvää Taiteilijaminälle: Erilaiset kirjoittamiskäsitykset - luku käsittelee kirjoittamista kuudella eri tasolla. Näin sain vahvistusta omille "oudoille" mietteille omasta kirjoittamisestani ja nyt myös ymmärrän tuota tunnetta "siipien leikkaamisesta". Minulle kirjoittaminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan "noppani näyttää muitakin lukuja". Tästä enemmän, kunhan saan koko oppaan syväluettua.

Kesäpäivänseisauskin hipsuttaa ohi ja suvi on täynnä mahdollisuuksia! Mihin? Kerro sinä.

Voikaa hyvin, Helena Mörri Seppälä