Katselepa tarkemmin runokokoelman Tervetuloa Mongoliaan kansitaidetta. Mitä näet? Keskellä on veikeä aksolotli, pieni vesieläin Keski-Meksikosta. Ympärillä olevat hahmot ovat sikiöitä eri kehitysvaiheissa. Näitäkin elämänmuotoja Kalle Niinikangas käsittelee koskettavassa ja monitasoisessa runoteoksessaan.
Teoksen pääosassa ovat Niinikankaan pojan odotus, syntymä, Downin syndrooma ja isänä, vanhempana olemisen riemut ja tuskat. Kokoelman aloittaa yksittäinen runo Aksolotli, jossa nuoruuden kiusaamiskokemus kytketään nykyisyyteen: kirjoittajaa on haukuttu nutipääksi ja nyt hänen neljäs lapsensa on "...lättänaamainen aksolotli, josta ei koskaan tule vikkelästi loikkivaa sammakkoa tai tiikerisalamanteria..."
Ensimmäinen osio on nimeltään Tervetuloa Mongoliaan, jonka runot kertovat lapsen syntymästä ja perheen reaktioista Downin syndrooma- diagnoosiin. Alussa on järkytys, shokki ja kiukku, uskon miettiminen ja tiedonhalu. Hellyys pääsee esiin:
Tuhannen ja yhden yön tarinoita 1
Itämainen rakkaustarina:
tuijotella
mantelinmuoisiin silmiin
tuhat ja yksi yötä.
Yllä oleva runo on mielestäni kokoelman kauneimpia, riipaiseva ja voimaannuttava samalla kertaa! Seuraava osio on Tuoreen isän tutkimuksia, joka sisältää kahdeksan lainausta historiallisilta ihmisiltä, kuten Joseph Langdon, Charles Darwin, Veracruz (600 ekr) ja Charles de Gaulle.
Charles de Gaulle
Minä taistelin taisteluni sinun vuoksesi, tyttäreni. En
voinut antaa niiden voitaa jotka kaasuttivat kaltaisiasi.
Sanovat, olen karski, mutta sinä pehmensit minua.
Kannoin kuvaasi rintataskussani aina, kuolemaani asti,
Rakas Anna.
Kerran sinä pelasti henkeni, kun salamurhaajan luoti
ei sattunutkaan sydämeeni vaan pysähtyi kuvasi
kehykseen.
Näissä "tutkimuksissa" tulee esiin kuinka eri aikoina on suhtauduttu erilaisuuteen, sairauksiin ja vammoihin. Tämä osio on tärkeä kokonaisuuden kannalta, nämä faktat ikään kuin nostavat muut runot suvaitsemattomuuden yläpuolelle ja sitovat yksityiset tunteet yleismaailmalliseen kehykseen. Voimme sanoa, että modernissa maailmassa moni asia on hyvin, mutta kuinka paljon meillä ihmisillä onkaan vielä asenteissa ja mielikuvissa varaa kehittyä?
Veronmaksajan sydän- osiossa keskeisintä ovat lapsen kanssa koetut sairaalakierteet: infektiot, rokot, rakenneviat, leikkaukset, vilkkuvat ja piipittävät laitteet. Osansa saa lastenklinikan kunto:
Lasten tehohoito-osasto K9
Miljoonia maksanut siipi,
ihmeitätekevä
enkelinsiipi
minkä piti olla
puhdas ja valkoinen
jo langennut
sulankärki
homeen tahrima.
Tässä osiossa runojen sävyyn vaikuttaa väsymys, pelko ja turhautuminenkin terveydenhoitosysteemiin ja Kelan toimintaan.
Leprekauni on irlantilaisessa mytologiassa tonttumainen olento, joka kätkee sateenkaaren päässä olevaan arkkuun kolikoita. Kiinni jäätyään se saattaa toteuttaa kolme toivomusta päästäkseen vapaaksi.Tämä selite löytyy Leprekauni- osiossa ensimmäisen runon yhtydestä. Näissä runoissa seikkailee kasvava pojanvintiö, joka kuljettelee kodin pienä esineitä uusiin paikkoihin, nauraa kujeillen aamiaspöydässä Näissä runoissa pilkahtaa vähän helpompi arki ja ilo:
Karkuri
Säntillinen karkulainen
ei kovin kauas ehdi
kun jokainen ovi
pitää paon jälkeen
sulkea
hyvin huolellisesti.
Kokoelman päättää Hovinarrien joukkohauta- osuus, jossa tutkijat saavat äänensä kuuluviin. Ernest Haeckel kertoo paljon käytetyistä oppitauluistaan, joissa kuvataan sikiön kehitys. Mihin hän viittaa "väärensin taulut tarkoituksellisesti"? Luis Zambranon suruna ovat kuolleet aksolotlit Xochimilco-järvessä. Tästä osiosta löytyy myös kokoelman isän tunnustus pojalleen, tässä viimeiset rivit Minun poikani- runosta:
Poika, jonka kaltaisia sikiöseulotaan.
Poika, jonka kaltaisia syntyy yhä vähemmän.
Minun poikani,
minun rakas poikani.
Teoksen lopusta löytyvät muut Kalle Niinikankaan kirjoittamat teokset. Osioiden alussa on piirroksina sikiöitä eri vaiheissa. Nämä kuvat ovat hienovaraisia "sisäänheittäjiä" runokokonaisuuksiin. Taiton on tehnyt Katri Niinikangas. Kansi on Eveliina Suonnon käsialaa.
Runokokoelmaa lukiessa sydän voi nyrjähtää, kyynel polttaa silmäkulmassa ja mieli ärtyä ihmiskunnan asenteiden vuoksi. Mutta välillä hymy puskee pintaan, naurattaa ja muistot omien lasten lapsuudesta vilahtaa tajunnassa.
Runot ovat helppolukuisia, tuokiokuvat tosia ja alastomia. Jokaisella rivillä on paikkansa, eikä mikään ole sanoilla näennäisesti leikittelyä. Kokonaisuus jättää lämpöisen olon ja vahvistaa elämisen olevan arvokasta jokaisen kohdalla. Korostammeko ihmisten välisiä eroavaisuuksia vai arvostammeko samankaltaisuutta pinnan alla?
Lämmin kiitos Kalle Niinikangas tästä elämänmakuisesta "lapsuuskertomuksesta"!
Kevät haihtuu viikkojen kuluessa kohti kesää - takatalven riskiä unohtamatta. Yritän itse aktivoitua blogin naputelussa - akuutit kriisit vievät voimia ja sekottavat kalenterit merkintöineen. Lukeminen auttaa kuitenkin aina, Helena Mörri Seppälä
^¨¨¨^ ^¨¨¨¨^
Niinikangas Kalle, Tervetuloa Mongoliaan (Enostone Kustannus, 2018)
Suonto Eveliina, kansi
Niinikangas Katri, taitto
