Kirjallinen punkkirjoituksia

 

Minäkin olin siellä-teos edestä ja takaa

Maailmassa ei ole montaa punkmuseota, mutta Suomessapa on. Jo vuodesta 2021. Sillä on monipuolista materiaalinkeruuta ja tapahtumia. Yksi tapahtuma oli kirjoituskilpailun järjestäminen vuonna 2022. Kilpailun tuomareina toimivat Päivi Alasalmi, Ari Enqvist ja Ari Lahti. 

Tekstit sopivat kolmeen kategoriaan: runot, novellit ja muistelmat. Osa kilpailuteksteistä on vanhojen kovan luokan punkkareilta ja osa kirjoittajista ei ollut vielä syntynytkään 1980-luvulla. Näistä kirjoituksista on nyt ilmestynyt antologia, jossa on sivuja 216 - joten luettavaa löytyy. Kuvia tässä ei valitettavasti ole. Yhden tekstin mukaan antologia sai nimekseen Minäkin olin siellä.

Jos on elänyt nuoruuttaan punkhengessä tai lähellä punkpiirejä, niin tämä kirja saattaa aiheuttaa naurua, myötähäpeää, nostalgiaa, tai joku biisi alkaa soida mielessä ja jalka vipattaa.  Osa osallistujista on nimimerkin takana ja osa oikeilla nimillään. Kuka onkaan kuka?  Eipä sillä ole väliä, koska tekstit toimivat vahvasti itsenäisinä tilaanteen kuvaajina. Tai runoina ja biisinsanoina ja kunnianosoituksina.

Tässä ote nimimerkki Anun tekstistä Yhekskytluvun alkupuolella:

(...) aamulla hotellin runsaalla buffetaamiaisella, näin tutun pitkänhuiskean hahmon. Pelle ja Tumppi bändeineen olivat nauttimassa aamiaista. Oli pakko käydä tarjoilijalta pyytämässä paperia ja kynää ja hakea heti nimmarit pienen soperruksen kera; kuinka tarkoitus oli olla heitä katsomassa, mutta meni sitten vähän ohi se keikka. Mitä lie ajattelivat nuoresta festarikävijästä Pelle & co, mutta minun festarireissuni oli ainakin sillä pelastettu ja jäi kyllä ikimuistoisena mieleen!

Jossain teksteissä oli aiheen lisäksi kielellinen ilmaisu herkullista. Tässä esimerkissä tekstin alku olisi voinut olla jopa dekkarista ja muusta jännitystarinasta. 1985 on nimimerkki Näkältä:

Heräsin kovaääniseen koputukseen. Sellaiseen, jonka kuullessaan tajuaa, että ovi kannattaa avata. Odotin kuitenkin hetken ja kuuntelin josko kämppikseni menisi ovelle. Olohuoneesta, jossa kämppikseni sänky oli ei kuulunut liikettä, joten kömmin sängystä ja suuntasin ovelle (...)

Runous (ja biisisanoitus-) teksteistä esimerkkipätkä nimimerkki nAnden  Vielä joskus palaisin:

(...) mut kun oikeesti paljon tahtoi nähdä

tämän elämän oikeesti kokee vaan

tärkeintä oli kaikkee kiva tehdä

ja joo, olla vapaa, ihan omillaan

 

mutta ihan kaiken sen sain mitä hain

löysin oikeen suunnan mun elämässä

sitä elämää aina elää tahdoin

ja joo, yhä edelleen , mä oon tässä 

 

Tuossa tekstissä tulee ilmi se vapauden kaipuu, joka on monen muunkin kirjoittajan riveillä. Minäkin olin siellä on monipuolinen kuvaus yhdestä musiikki/kulttuurigenrestä. Voi sitä lukea kaunokirjallisena tarinakokonaisuutena tai nostalgioiden menneitä vuosia. Rohkeasti kirja käteen, ei kannata peljästyä punkleimaa!

{ [ ] }  { [ ] } { [ ] }

Sitten tämä Dokumentti 1981-2016,tavallinen ruutuvihko. Siihen liimailin kuvia punkkareista, bändeistä ja laulunsanoista sekä lehdissä olleita sarjakuvia. Muutama konsertti- ja festivaalilippukin on  tallessa. Ihan tavallinen vihko sinänsä, mutta se on pysynyt matkassani kaikki nämä vuodet - kontaktimuovilla paikoitellen korjattuna! Se on ollut näytillä toisessakin punkiin liittyvässä tutkimuksessa ja nyt viimeksi Punkmuseossa digitalisoitavana. Hellästi oli sitä käsitelty...

Tuo valkoinen rintamerkki punkmuseo -tekstillä on tämän vuoden "pääsylippu" museon tapahtumiin. Maksoin Suomen Punkmuseon kannattajayhdistyksen maksun, koska näin odotan saavani paremmin tietoa tapahtumista.

Omista nuoruusvuosista on jo aikaa, mutta olen yhä  kiinnostunut punkkulttuurista laajana ilmiönä ja on hauska jutella vanhojen punkkareiden kanssa. Osalla on asennetta yhä paljonkin mukana arjessaan. Minulle on jäänyt ehkä vahvimpana turhan pönötyksen vastustaminen - tittelit ja vakavuus pois. Eikä tarvitse juosta hiki päässä mammonan perässä, mottona "Älä kiinny materiaan - älä omaisuutta haali". 

 "Dokumentti" 1981-2016

Kaapista löytyi vielä vanha paperinen valokuva, jossa tämä peikkonen riemuitsee jostain radiosta kuuluvasta biisistä ja ystävä nappasi oivan kuvan. Inhoan olla kuvattavana, mutta tämä kuva jaksaa naurattaa. Tuo pieni radio toi musiikin luo! Rockin rajaton riemu.

Nuorena ja notkeana joskus

Näissä hauskoissa tunnelmissa jaan kirjoja muutamille ystävilleni, jotta hekin pääsevät hetkeksi nuoruuteensa takaisin... terveisin se kiltti ja tosi nössö punktyttö Mörri, Orivesi

Ps jos haluat itsellesi tämän antologian, niin sitä voi tilata Punkmuseolta:  punk@punkmuseo.fi

(asiakaspalvelu on sopivan rentoa, ei turhaa virkaintoilua)

 { [ ] } { [ ] } { [ ] }

Punkmuseo, Minäkin olin siellä (kirjoituskilpailun satoa) (2023), 216 sivua

Juha-Pekka Inkinen, kannen kuva

Kirjoituskilpailuun osallistuneet saivat kokoelman maksutta itselleen

"Dokumentti" 1981-2016 oma tekele vuosien varrella musiikkikokemuksista

Mörri, valokuvat

Taavi L. nuoruuskuva

Siveltimenvetoja Louise Glückin runokuvissa

 

Lukupinossani on kaksi runoteosta kirjallisuuden Nobel-voittaja (v 2020) Louise Glückilta,  Enostone kustantajalta. Molempien ansiokas suomennos Anni Sumarin. Uudempi Villi iiris (pidetään hänen pääteoksenaan) on suomennettu ja painettu vuonna 2022 ja sen alkuperäinen julkaisuvuosi on 1992. Talvisia reseptejä kollektiivista on vuodelta 2021. 

Villi iiris koostuu luonnon, kasvien ja vuodenaikojen mukaan nimetyistä runoista, niiden miljöö mahtuu usein puutarhaan. Runojen minä puhuttelee suoraan lukijaa sinä- muodossa ja välillä mietin onko puhuja tavallinen ihminen vai edustaako "ääni" myös jotain hengellisempää. Onhan mukana myös otsikkoja Iltahartaus ja useampi Aamuhartaus.

Tavallaan runojen maailma on tuttu ja lähellä, mutta riveillä onkin paljon isompia asioita. Rakkaus, ihmisyys, kuolema ja aika ovat aiheina kukkien keskellä:

AAMUHARTAUS (s 24)

Anna anteeksi jos sanon rakastavani sinua: vahvoille

aina valahdellaan, koska heikkoja ajaa eteenpäin

paniikki. En voi rakastaa

sellaista mitä en voi kuvitella mielessäni, etkä sinä paljasta

juuri mitään: oletko kuin orapihlaja,

aina sama samalla paikalla,

vai pikemminkin kuin sormustinkukka, ailahteleva, ensin pulpautat

vaaleanpunaisen tähkän rinteeseen päivänkakkaroiden taakse

ja seuraavana vuonna violetin ruusutarhaan? (...) 

Runojen kieli on selkeää, helposti lähestyttävää. Runojen asettelu sivuille on perinteistä, joten silmille on helppoa liukua riveiltä toisille. Teoksen 91 sivuille mahtuu monipuolisesti yksityisen ihmisen ajatuksia kukkaiskielellä.

Talvisia reseptejä kollektiivista

Talvisia reseptejä kollektiivista on myös ohut runoteos, sivuja 53. Nämä runot ovat hetkiä, tuokiokuvia arjesta ja matkalla olemista. Ihminen on näissäkin runoissa herkkä, kevyt ja toisista riippuvainen. Ote runosta 

KUOLEMAN KIELTÄMINEN 1. Matkapäiväkirja

(...) Tajusin, että ovivahti oli seissyt rinnallani.

Älä ole surullinen, hän sanoi. Olet aloittanut oman matkasi,

et maailmaan, niin kuin ystäväsi, vaan itseesi ja muistoihisi.

Niiden vaimentuessa saatat saavuttaa

tuon kadehdittavan tyhjyyden johon

kaikki asiat virtaavat, niin kuin tyhjä kuppi Tao te chingissä-

kaikki on muutosta, hän sanoi, ja kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Kaikki myös palaa takaisin, mutta ei samana

kuin lähti - (...) 

Osa runoista muodostaa tarinallisen kokonaisuuden,  jossa runot keskustelevat keskenään. Loppupuolella SYKSY on sarja lyhyitä, itämaistyyppisiä ajatelmia, kuten:

Oivallus, siskoni sanoi.

Nyt se on tässä.

Mutta pimeydessä on vaikea nähdä.

Jalansija täytyy löytää

ennen kuin sen päälle laskee painonsa. 

 

Talvisia reseptejä kollektiivista on ehkä  näistä kahdesta teoksesta selkeämpi ja helpommin sisäistettävissä. Näitä voi lukea hyvinkin limittäin ja lomittain - Louise Glückin lämmin ja konstailematon sanataide kietoo pehmeään viittaan. Hänen tuotantoaan arvostetaan suuresti ja hän onkin Nobelin lisäksi saanut runouden Pulitzerin palkinnon v 1993 ja National Book Awardin v 2014.

Lukihäirikössä Louise Glückin Uskollinen ja hyveellinen yö päiväyksellä 6.3.2021.

Runoja siis arkeen, kassiin tai yöpöydälle!  Mörri Mahlakallas, Kampus

# # # # # # 

Louise Glück, Villi iiris (2022, Enostone)

Anni Sumari, suomennos

Taivo Org, kannen suunnittelu

Talvisia reseptejä kollektiivista (2021, Enostone))

Anni Sumari, suomennos

Taivo Org, kannen suunnittelu

Zhu Dao, kannen maalaus/Shangai museum

Katri Niinikangas, taitto

Arvostelukappaleet kustantajalta - kissankelloiset kiitokset!

Mörri, valokuvat