Oriveden Kampuksella valokuvanäyttely Backlight2021

Videoteos  on kiehtova ja sen katsomiseen kannattaa varata aikaa

Kulttuurinen nälkäni oli niin iso, että halusin olla ajoissa paikalla, kun kansainvälinen valokuva- ja videotaiteen kiertonäyttely avautui Oriveden Kampuksen uudessa galleriassa (Galleria Akvaario, Koulutie 5). 

Touring Exhibition Backlight2021 käynnistyi Inarin Kulttuurikeskus Sajoksesta ja on nyt Orivedellä. 11 taiteilijaa on tutkinut eri tavoilla avaruutta, luontoa ja eri kulttuureja.

Ensivaikutelmani gallerian kynnyksellä oli ihastus! Vanhasta sekavasta tilasta oli maalilla, matoilla, valospoteilla ja tummennetuilla ikkunoilla saatu moderni näyttelytila, vau. Eri kokoiset valokuvateokset oli ripustettu sopivan väljästi, jotta katse sai rauhassa vaeltaa kuvasta toiseen ja etsiä yksityiskohtia. Näitä tutkimalla menikin aikaa, koska halusin uppoutua tiloihin, väreihin ja tunnelmiin.

Yksi mielenkiintoisimmista töistä oli Sami Lukkarisen ja Roope Mokan COMPUTER VISION (osa alla olevassa kuvassa). Sen idea on opettaa tekoälyä ja sen suorituskykyä ihmisten kasvojen tunnistamisessa julkaisemattomien selfieiden avulla. Suosittelen tarkkaan katselemaan kuvia ja miettimään ovatko ne luonnollisia vai häiritseekö kasvonpiirteissä jokin...Katsoja voi osallistua projektiin kuvan vieresssä olevien ohjeiden mukaan.

Sami Lukkarinen ja Roope Mokka, COMPUTER VISION

Näyttelyssä on töitä seuraavilta taiteilijoilta: John Anderson (Englanti), Caroline Corbasson (Ranska), Michel Le Belhomme (Ranska), Sami Lukkarinen ja Roope Mokka (Suomi), Michael Najjar (Saksa), Bianca Salvo (Italia), Ari-Pekka ja Astrid Sinikoski (Suomi), Daniel Stier (Saksa), Sameer tawde (Intia) sekä NASA/ESA/Edwin E. Aldrin (USA, Eurooppa).

Kahvion puolella mm teleskooppikuvien muodostama avaruusmaisema

Näyttelyn mahdollistavat Valokuvakeskus Nykyaika, Tampereen taidemuseo sekä Majaoja-säätiö.

Lisätietoja www.backlight.fi

Backlight2021 on auki 29.4. -30.5.2021 ja on maksuton.

Viihdyin parisen tuntia heti ensimmäisellä kerralla Galleria Akvaariossa, koska tunnelma oli leppoisa ja kuvien katseleminen viritteli omaakin alitajuntaa maisemien kohdalla. Suunnitelmissa on mennä parikin kertaa uudestaan.

 Tulkaa tekin! Toukokuuta kohden, Mörri Seppälä

 Pikkukahvilassa saa valita mukin kirjavasta joukosta

Asiavirheet ovat jälleen omiani, joten korjailen mielelläni rivejäni. Blogin kirjoittamiseen ovat avuksi paperiset näyttelyluettelot, mutta nyt yritin muistin varaisesti pysyä faktoissa. 

Valokuvat Mörri Seppälä

Rattaiston osasia

 

Tuomas Mattilan Hammasratas -romaani  on painavampi kuin 275 sivuaan. Tämä romaani pitää lukijan valppaana syvällisten ajatusten vuoksi ja siksi kirjan lukeminen on hidasta - hyvällä tavalla.

Hammasratas kertoo yksinäisestä virkamiehestä Joel Pääkkösestä, joka on jumiutunut isoon virastoon töihin, tekemään kyseenalaista uraa. Hän alkaakin miettiä kaiken työnsä ja elämänsä tarkoitusta. Psyykkinen romahtaminen alkaa pikku hiljaa ja hän haluaisi pois kasvottomasta virastosta. Sieltä vaan ei kovin helposti pääsekään pois?

Elämässä pitäisi olla jokin tarkoitus, mutta tästä en sellaista löydä. Vuodet kuluvat ja kysyn itseltäni, miksi et sitten lähde?  Ja tässä onkin dissonanssi: tämä on mieletöntä, mutta en silti pakene ja selitän tätä itselleni, että olen osa suurempaa kokonaisuutta... ettei viraston ulkopuolella ole mitään parempaa... isolla palkalla ja isän naapurien ihailulla..ja joskus vain valehtelen itselleni, että pidän tästä työstä.

 

Hammasrattaassa on vähän henkilöhahmoja, koska Pääkkösellä ei ole oikein viraston ulkopuolisia sosiaalisia suhteita, mutta isäänsä hän tapaa välillä. Heidän harvoisssa keskusteluissaan törmäävät erilaiset asenteet esim. liittyen työhön ja yksilön onnellisuuteen. 

Aktiiviset tapahtumat rajoittuvat epämääräiseen isoon virastoon ja päähenkilön sisäinen maailma, ajatukset, suunnitelmat ja  harhaluulot  mikä oikeasti onkaan totta?) koukuttavat lukijan psykologiseen matkaan.  Kehystarinassa on toimittaja, jonka laatiman esipuheen  mukaan Pääkkösen päiväkirjamerkinnät ovat sellaisenaan julkaistu, eikä niitä ole editoitu. Tämä tuo koko teokseen sellaista "totuudellista vaikutelmaa", että näinkin on voinut olla. 

Pääkkösen mielen pirstaloitumista, hajoamista on  voimakkaasti ja taidokkaasti kuvattu, sekä yleisemällä tasolla Hammasrattaasta löytyy myös viiltävää yhteiskuntakritiikkiä, kuten tässä työn merkitys yksilölle. Onko työn merkitys murroksessa?

Kuka tietää, rajoittuuko tämä vain meidän virastoomme? Montako tällaista kulissiorganisaatiota maailmassa on pitämässä ihmistä aloillaan, vain eristämässä heitä todellisesta kutsumuksestaan?  Virastot, liikeyritykset, hallintorakennukset, organisaatiot, televisiokanavat, päiväkodit, vihanneskaupat, kaikenlaiset työpaikat ovat yhtä suurta näytelmää, joka hallitsee tätä alati kasvavaa sekopäiden joukkoa, jota ihmiskunnaksi kutsutaan. Meille annetaan jotain näennäistä tekemistä ja maksetaan siitä, että palaamme joka päivä uudelleen emmekä vain ala tehdä mitään vaarallista, kuten suunnitella sellaista ideologiaa, joka voisi tehdä meidät vapaiksi.

 

 Tässä romaanissa on kolmen eri kuvittajan mustavalkoisia piirroksia ja kuvien erilainen tyyli sopii todella hyvin tämän kirjan sisältöön. Ikään kuin Joel Pääkkösen mielialat ja kuvitelmat voimistuisivat näiden viivojen kautta. Toisaalta ne luovat tekstiin taukoja, suvantopaikkoja.

Hammasratas jättää siis jälkensä ja pinnan alle jäi vielä jotain...huomaamatta. Ehdottomasti tämä kirja ansaitsee useamman lukukerran - ihmisenä olemisen ikuisia kysymyksiä on tekstissä monessa kohdassa ja monia olisin halunnut nostaa esimerkiksi.  Laitan kuitenkin loppupuolelta pätkän, koska siinä kiteytyy jotain Pääkkösestä, virastosta, filosofiasta ja Hammasrattaasta:

Ihmisyys piilee vapaassa tahdossa, mutta siihen on sekoitettu niin monenlaisia intressejä, että en edes tiedä, mikä on lopulta osa minua. Vapaa tahto on jatkuvasti jonkin pirullisen informaatiosodankäynnin kohteena.

 

 Erittäin vahva lukusuositus! Takakansi lupaa "psykologinen mutta samalla humoristinen kriisiromaani" ja lupaus pitää.

# # # # # # # 

Tähän perään sopii hyvin lukuvinkiksi  Jukka Laajarinteen kiehtova romaani Mykistynyt mies ( Aula & Co, 2021). Päähenkilö Pyrrhon todistaa ja kirjaa muistiin maailmanvalloittaja Aleksanteri Suuren seikkailuja ja tapaa matkoillaan muiden maiden viisaita miehiä. Heidän kanssaan käytyjen keskustelujen avulla Pyrrhon kehittää omanlaisensa filosofian, skeptismin.

Tämän teoksen voi lukea ihan seikkailuromaanina tai syvällisenä oppaana yhteen filosofian suuntauksista. Länsimaisen historian ja sivistyksen taustalta löytyy alkukantaista hulluutta, epäuskoa ja pieniä sattumia. Mikä on totta ja mikä sepitettä maailmanvalloituksen kertomuksissa?

Kun on lukenut kaksi "painavaa" kirjaa lomittain, niin huomaa miettivänsä ihmisyyttä ja sivistystä usealta kantilta, kiitos kirjojen! Ehkä näiden jälkeen olisi kevennettävä ja luettava vaikka tasapainon vuoksi joku lastenkirja?

Ollaan ihmisiksi, Mörri Seppälä

                           

/ / / / / / / / / 

Mattila Tuomas, Hammasratas (2021, ensimmäinen painos)
Ahvenainen Juuso, Hirvonen Ari ja Jäntti Teppo, kuvitus
Jäntti Teppo, etukannen kuva sekä ulkoasu ja taitto
Hirvonen Ari, takakannen kuva

Arvostelukappale, kiitokset kirjailijalle!

Laajarinne Jukka, Mykistynyt mies (2021, Aula &  Co)
Parikka Tuomo, kansi

Karlsson Noora, taitto