Jonain päivänä ymmärrämme lisää

 

Hanna Kivisalon teoksen Jonain päivänä ymmärrät takakannessa kerrotaan näin: Tekstit muistuttavat, että silloinkin, kun elämä ei ole menestystarina, se voi olla merkitystarina. Tätä kannatteleva ajatus kulkee kirjan läpi pienissä tarinoissa, ohjeissa ja mietelmissä. Usein kirjoittaja lohduttaa lukijaa elämän heitellessä haasteita eteemme.

Tarinat ovat sivun mittaisia ja helposti ymmärrettäviä. Ensimmäisen osion Onnellisten  maa on lasten kaltainen mietelmästä Lepopäivä vai puurtamispäivä? otan tähän pätkän:

(...) Mutta lepopäivän ja puurtamipäivän rajalla pitää valita. Muuten päätyy seisomaan toinen jalka toisella, toinen toisella puolen pääsemättä lepoon tai vauhtiin. Kahdella maalla seisoskelua seuraa pettymys, kun ei mene eteen ei taakse, ja silti olo on entistä väsyneempi. Vaikka väsyyhän sitä kuka tahansa, jos yrittää koko pivän seistä kahdella puolella ojaa. 

Lepopäivä vai puurtamispäivä? Valitse kummalle puolelle astut.

 

Kirjan aiheina ovat mm. arjen asiat, lapset ja puoliso, lepo, kotiin saapuminen, haaveet ja ilo. Kuinka voimakas voi loukkaus olla? Miten voidaan määritellä anteeksiantaminen?

Antaminen on siunaus, sanotaan. Mutta mitä jos se, minkä olisi antanut toiselle, on varastettu? Revitty käsistä, annettu toiselle. Miten annetaan se, mikä on luvatta riistetty? Sellaista antamista kutsutaan anteeksiantamiseksi.

Anteeksiantaminen on antamista jälkikäteen. Menneen annetaan mennä ja itselle annetaan takaisin varastetuista asioista arvokkaimmat: omanarvontunto ja hallinnantunne.

Jos et voi antaa, anna anteeksi. 

 

Myös luonnon tapahtumien kautta Kivisalo miettii ihmistä, ihmisyyttä. Luonto sulaa itkemällä, miksi ei ihminenkin? - tekstissä on voimakkaita kuvauksia:

(...) Kun jäät lähtevät liikkeelle, pauke ja tärinä herättävät syväjäähän nukahtaneen. Jääkylmä ryöpsähtää kasvoille, pyörteet ottavat kiinni mistä saavat ja repivät tuhansiin osiin. Jäät rytisevät ja tunteet huutavat, että nyt en enää jaksa, nyt en enää pysty ja nyt en enää voi olla hiljaa. En voi, vaikka haluaisinkin, sillä jää ei pysähdy, muistot eivät lakkaa vyörymästä, eivätkä kyyneleet virtaamasta (...)

 

Pienet, kevyet tai painavat, tekstit ovat puhuttelua sinulle, lukijalle. Tähän sopii myös teksteissä käytetty toisto: yksittäisen sanan tai sanaparin sekä ajatuksen toisto saman tekstin sisällä.  Tämä tuo myös rytmiä lyhyisiin kappaleisiin.

Hanna Kivisalo on mm. perheenäiti ja teologian maisteri ja opettaja. Kaikki tämä huokuu lempeästi riveistä valittujen teemojen vuoksi sekä huoliteltuna kielen käyttönä. Jonain päivänä ymmärrät on mielestäni herkkä pieni teos, jota voi selailla hajamielisesti tai tarkkaan jokaista sanaa miettien. Toimii lohtukirjana. 

Hanna Kivisalon ensimmäinen teos Hyvän jälki (Enostone, 2019) oli myös Lukihäirikön luettavana, päiväys 21.9.2019.

Voit tutustua myös Hannan blogiin Sekunnit ja tunnit (www.sekunnitjatunnit.blogspot.com)

***********

Kesällä sain ystävältä Paul Coelhon Valon soturin käsikirjan ( Bazar). Valon soturi koostuu lyhyistä kappaleista, joissa Coelho on yhdistellyt länsimaisia ja itämaisia filosofian traditioita, kristillistä ja islamilaista perinnettä. Valon soturi kehoittaa lukijaansa miettimään  syvällisesti ja näin pääsemään kohti itseymmärrystä.

Tässä näyte sivulta 39:

(...) Jotkut toverit valittavat kaiken aikaa. "Toisille tarjoutuu parempia tilaisuuksia kuin meille." He saattavat olla oikeassa, mutta Soturi ei anna sellaisen lamauttaa itseään, hän pyrkii ottamaan kaiken hyödyn hyvistä puolistaan. Hän tietää, että gasellin voima on sen ketterissä jaloissa. Lokin voima on tarkkuudessa, jolla se nappaa kalan. Hän on oppinut, että tiikeri ei pelkää hyenaa, koska se tietää omat voimansa. (...)

 

Vaikka kirjan nimessä on soturi , niin teos sopii kaikille lempeille, miettiville ja tavallisille ihmisille, jotka vertauskuvien kautta ymmärtävät suositun Coelhon mietteitä.

Joskus ihminen kaipaa lohtua kirjan sivuilta, ja sanat saavat olla tuttuja, ajatukset moneen kertaan esitettyjä. Usein nämä ovat ponnahduslautoja omiin mietiskelyketjuihin. Lohtukirjoille on siten paikkansa kirjapinoissa. 

Monen kirjavia lukuhetkiä sinulle, Mörri Seppälä

 

*******

Kivisalo Hanna, Jonain päivänä ymmärrät (2021, Enostone)

Org Taivo, kansisuunnittelu

Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta - herkät kiitokset!

 

Coelho Paul, Valon soturin käsikirja (12.painos 2019, Bazar)

Pernu Sanna, suomennos

Haukio Jenni, esipuhe

Lahja ystävältä, monet kiitokset!

Valokuvat Mörri 

Kesäkahvilan oudot tapahtumat

 

Kansikuva kustantajan sivulta

Helteisen kesän aikana asiakkaita on riittänyt  nauttimassa virkotteita kesäkahviloissakin   ja yksi sellainen erityinen on tapahtumapaikkana Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin veikeässä kirjassa Kanttorilan kumma vieras. Paljastettakoon heti tässä, että tarinan vanha talo on oikeasti olemassa, mahdollisesti jo 1700-luvulta ja se palvelee nykyaikana kahvilana, Vähäkyrön kirkon tuntumassa.

Kanttorilan kesäkahvila on työpaikkana Jaakolle, mutta hänen siskonsa Hanna tuli eräänä aamuna apuun ja joutuikin seikkailuun. Kuka Hannaa auttoi?

Mutta kylmäkaapin limunaatihylly oli typötyhjä!

- Missä niitä limuja säilytetään? Hanna pukahti ääneen. 

- Kannattaisi katsoa vanhan keittiön puolelta, kuului hento ääni hänen selkänsä takaa.

Jostain puhalsi yllättäen viileä tuulenvire.

Hannan iho nousi kananlihalle.

 

Asiakkaita oli päivän aikana paljon ja pihapiirin  uudet vetonaulat, lampaat sekä karitsat, saapuivat samana päivänä. Hanna ehti hetken jutella kyläläisen Parta-Einarin kanssa, joka kertoili vanhasta kanttorista outoja asioita. Uskoiko Hanna niitä? Uskoiko kukaan Hannan kokemusta pienestä tytöstä, joka vilahteli ympäri taloa? Mitä kaikkea lampaanhoitaja tiesi Pikkuvalkoisesta? Oliko se hyvä nimi myös pienelle karitsalle?

Jaakon ja Hannan yhteistyö kuitenkin sujuu lopulta niin mukavasti, että Hanna saa myös kesätyöpaikan samasta kahvilasta.

Salaisella sopimuksella Hanna ja Jaakko päättivät myös, että Hannasta tulisi kahvilan aavevastaava. Jaakko tunnusti, että hänkin oli toisinaan kuullut ullakolta outoja ääniä ja nähnyt silmäkulmassa jotain, mutta kuitannut ne olankohautuksella. Nyt kaikki kummat jutut, omat tai asiakkaiden kertomat, kirjattiin tiskin alla olevaan ruutuvihkoon, josta Hanna oli vastuussa.

Kirjan kuvitus on kesäisen valoisaa ja lempeää, kivoja yksityiskohtia on paljon. Tässä kummistuskirjassa ei synkistellä: sekä teksti, että kuvitus ovat positiivisia jännitystä kuvaillessaan ja juoni sopii pienillekin lukijoille ja kuuntelijoille. Turvallinen kummitustarina?

Kansien sisäpuolen kuviointi  saa erikoismaininnan. "Vanhan aikainen pitsikudos" sopii todella hyvin kirjan aiheeseen ja virittää leppoisaan odotukseen.

Kanttorilan kumma kummitus sai aikuisenkin lukijan hyvälle tuulelle ja muistelemaan...hmm... outoja kokemuksia vanhoissa puutaloissa - hui!

 

Syyskuu yllätti vilkkaan kesän jälkeen ja nyt on aika rauhoittua "vanhojen" harrastusten pariin. Mielenkiintoisia kirjoja lukupinossa, ja uusi koti Oriveden Kampuksella tarjoilee koko ajan kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä tapahtumia, mahdollisuuksia. Taidenäyttelyitä uudessa Galleria Akvaariossa ja konsertteja Klemetti-salissa on ollut, mutta en ole päässyt niistä kertoilemaan täällä.

Rakas työtoverini eli läppärini on välillä vietävä huoltoon, hoitoon. Teknisten ongelmien vuoksi Lukihäirikkö ilmestyy siten hitaammalla tempolla, mutta ei kokonaan lopeta.

Harrastusten keskellä muista pitää lepotaukoja, Mörri Seppälä

~~~~~~

Hautala Tiina , Kanttorilan kumma vieras (2021, Haamu)

Nygård Marjo, kuvitus

Arvostelukappale kustantajalta - lampaan pehmoiset kiitokset!

Taustamusiikina Holopainen Esa, Silver lake- cd (2021, Nuclear Blast)