Liliana Lennon erikoiset kissat

 

Valvoessaan aamuyöllä Helmi oli hetken mielijohteesta näpytellyt Googleen hakusanat "puuma muuttuu naiseksi" ja "nainen muuttuu puumaksi". Jos aiheesta vaikka löytyisi jokin fantasiakirja tai -leffa, olisi mielenkiintoista tietää, oliko jonkun muun mielikuvitus kulkenut samaa outoa latua. Osumiin kuitenkin tuli juttuja pelkästään itseään huomattavasti nuoremmista miehistä kiinnostuneista naisista: "Nyt puhuvat puumanaiset - tämän vuoksi haluan nuoremman miehen". "Testaa, oletko puuma." Keskustelupalstoilla pohdittiin, minkä ikäisenä naisesta tulee puuma ja miksi naista kutsutaan puumaksi mutta miestä ei.

 

Liliana Lennon uusin romaani Kissanaisia on virkistävän erilainen kuvaus ihmisistä, jotka osaavat ottaa toisen olomuodon. Ovatko kaikki ihmissusia? Millaisia sitten ovat puumaihmiset? Mistä he ovat tulleet? Mitkä ovat heidän vahvuutensa ja heikkoutensa? Millaisia vaikeuksia he kohtaavat ihmissuhteissaan ja arkielämässään? Sopiiko urbaani Tampere puumaihmisten asuinpaikaksi? 

Kissanaisissa pääosissa ovat kolme naista ja heidän kumppaninsa - osa tavallisia ihmisiä, osa muuntautumiskykyisiä "toisia". Työkuvioiden ja uusien ystävyyssuhteiden solmimisen lisäksi eräs henkilö kaapataan ja otetaan tutkimusprojektiksi tämän oudon ja kiehtovan muodonmuutoskyvyn vuoksi. 

Kissanaisissa Lento käsittelee hahmojen vuoropuheluiden ja ajatusten kautta myös tahallista lapsettomuutta, ympäristöasioita, erilaisuutta, ihmisten välistä luottamusta ja kiintymystä, perinteistä parisuhdetta ja seksuaalisuuden kirjoa. 

Tämä fantasiatarina oli kuin ystävän vierailu: kaikki oli helppoa ja pakottamatonta. Keskusteluista jäi paljon uusia asioita mietittäväksi ja illan olisi suonut jatkuvan pitempäänkin. Lukukokemuksena siis antoisa ja kiihdyttävä.

Ensin joku näkee oudonnäköisen tiikerin. Eläimellä on jokin synnynnäinen epämuodostuma, tai auringonvalo osuu niin, että näyttää kuin tiikerillä olisi sädekehä päässään. Hän puhuu näkemästään muille, kuulijat kertovat eteenpäin ja niin edelleen. Kertomuksilla on tapana paisua ja värittyä siirtyessään henkilöltä toiselle. Mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja tyypit päättelevät, että kyseinen tiikeri on yliluonnollinen olento. Pikku hiljaa siitä syntyy tarina, jota kerrotaan sukupolvesta toiseen iltanuotiolla, ja ennen pitkään joku kirjoittaa sen. 

Kissanaisia on Lennon neljäs romaani. Edellisistä teoksista Lukihäirikössä:  Dionnen tytöt ja Salasuuksia Delobriandissa Liliana Lennon vauhdikkaat keijuhaltiat (päiväys 27.8.2018) sekä Koivu ja Pihlaja Ihmisten keskellä koivut ja pihlajat (päiväys 4.8.2020).

@ @ @ @     @ @ @ @

Helmikuu loistaa hangilla ja aloitin pitkästä aikaa opiskelun, ihan omaksi iloksi. Lukihäiriöiselle todella haastavaa (paljon vuosilukuja, prosentteja, pinta-aloja ja isoja lukuja, vieraita nimiä ja englanninkielisiä videoita!), mutta yritän ainakin. Jos en jaksa, niin voin lopettaa, ei stressiä.

Taukoa blogin puolella saattaa tulla, mutta kaunokirjallisuuden lukeminen olkoon sellaista välipalaa puurtamisen keskellä. Lukekaahan tekin! 

Terveisin Mörri Oriveden Kampuksella (yksi kurssi, Ilmastoviikonloppu, pidetään kivasti kotini alapuolella, myös sinne menossa!)

@ @ @ @      @ @ @ @    @ @ @ @

Lento Liliana, Kissanaisia (2021, Nysalor-Kustannus)

Lumerto Eve, kannet ja kansien ulkonäkö

Järvinen Matti, taitto

Kehräyskiitos arvostelukappaleesta!

Kuvat Mörri   

Juha Raution Trad.

 Juha Raution Trad. on hänen kuudes runokokoelmansa ja se koostuu seitsemästä osiosta. 

Ensimmäinen osio on nimeltään Yö, en minä sinua pelkää ja se on salaperäinen ja surullinen tunnelmaltaan. Sanastossa kolisevat ase, ampumarata, metallitankki, lyyrinen sota ja kerrotut kuut. Tapahtumia sattuu, ihmiset  ovat passiivisia.

Elämäni ihmiset puhuvat

puhuvat keskenään ja joskus minulle

vaikka tuskin koskaan vastaan.

 

Joskus sanon ääneti sanan tai pari

kohteliaisuudesta jos en muuten.

 

Nostelen aineen mustaa annosta 

lusikalla, jonka merkin voi hiljaa viittoa

jos sattuu löytymään tarpeeksi hullu kuuntelija. 

 

Toinen osio Rapsodia (2) on nelirunoinen ja sinä voi liikkua merimetsoluodolla, näyttämön edessä ja takana, miettiä mistä kertoo tuntematon perintö. Runo Juoksuvalssi on koottu neljästä lyhyestä tekstistä ja sen aloittava runo kuvaa kaihoisasti  kasvua lapsuudesta pois.

Kaksikerroksinen puumaja,

hypimme katolta

hoikkavartisiin leppiin.

Liu´uimme  huutaen  alas runkoja pitkin

kuin vaistoaisimme, että ensi talvena 

lepät eivät enää kestä painoamme. 

 

Kolmannessa osiossa Haavan musta lehti liikutaan surun ja menetyksen maailmassa. Runojen isä ehkä aavistaa tulevan loppunsa ja häntä ikävöi aikuinen lapsi. Lapsi ymmärtää isänsä eläneen opitussa roolissa ja hellät sanat ovat olleet vaikeita sanoa. Kuvastossa ovat mm. arkku, hyväksyntä, alku ja loppu, tärkeimmät sanat. Nämä runot ovat herkkiä, hauraita, osuvia. Ne eivät metelöi, vaan uppoavat hitaasti lukijaansa.

Rapsodia (osio 4) sisältää 5 runoa,  joissa on rauhallinen tunnelma - pinnalla. Mutta rivien välissä istuvat suru ja pettymys. Toisaalta taas usko uuteen alkuun ja onnistumiseen. En tiedä, tämä on mystinen osio.

(...) En ole aikoihin enää erottanut ylämäkiä alamäistä.

Nyt tasainen on myös alkanut  kallistua.

Toisin sanoen:  Onnistumisen paine pitää pään pystyssä

ja kaulavaltimon pinnassa.

Eli toisin sanoen: Tämä on yhteistyötä, minä istutan

siemenen nurkkaan, pistäisitkö sinä lampun päälle (...) 

 

Osiossa Laivanupotus  liikutaan luonnossa, maisemassa. Irtiottoa ajasta, liitti katkenneen hetken yhteen, joiden äärellä harvat käyvät pysähtymässä, joka hitaasti murenee  yhä pienemmiksi partikkeleiksi kertovat paljon näiden tekstien keskeisistä teemoista. Näin koen, en ole aivan varma, koska koko kokoelma on haastava tutkimuskohde!

Trad. kolmas Rapsodia- osio tuo mieleen lohduttomuuden, hauraan onnen, kadotetun kiintymyksen parisuhteessa ja toisaalta halun olla vapaa. 

Kokoelman lopettaa Erotetut sekunnit ja sen yhdeksän lyhyttä tekstiä ikään kuin käyvät dialogia keskenään, alkupisteessä  lattian kahva ja naulakko.

(...) Ennen kuin päästät tavun

välillemme tyhjyyteen

sinä pysyt vaiti, niin kun oikein on,

pidät vain kiinni naulakosta,

Ja perään

pidät sanat itselläsi, se on sinun tapasi,

sanoa itsesi tähän maailmaan,

kukat kiipeävät pöydältä

orkidean varsia pitkin, (...) 

 

Trad. on teknisesti helppolukuinen runokokoelma, koska runot eivät ole pitkiä. Välimerkkejä on vähän ja tekstien asettelu sivuille on perinteistä.  Mukana on kiehtovia ilmaisuja kuten hengen hursti, lumirajakuut, otavalvatti ja peippi. Ne keventävät yleistunnelmaa. 

Mutta helposti teoksen tekstit eivät avaudu, on oltava valpas koko ajan ja annettava tilaa runoilijan energialle - unohdettava lukijana ylitulkitseminen. Trad. vaatii ja ansaitsee ehdottomasti useamman lukukerran!

 Juha Raution Festivaalista on lukukokemus Lukihäirikössä 27.1.2019 päivätyssä Valoa ja varjoa Festivaalissa - otsakkeella.

Tutustukaa erilaisiin runokokoelmiin, vanhoihin ja uusiin. Niistä löytyy uusia tunteita, aatteita, lohtua ja sielunmaisemia.

Runebergin päivänä lumisadetta ikkunastaan ihailee Mörri Seppälä, Orivesi

(?) (?) (?) (?) (?)

Rautio Juha, Trad. (2021, Enostone)

Salmi Jelena, päällys

Runokokoelmasta kiitos Enostone!

Kuvat Mörri