Tiistaina 8.5.2018 oli Oriveden kaupunginkirjastolla puhumassa suomentajan työstä Arja Pikkupeura.
Tämä luento on osa sarjaa, jota tukee Koneen säätiö kahden vuoden ajan. Suomentajat lukijoiden luo- kiertueen aikana on tarkoitus tehdä yhteensä 100 vierailua mm kouluihin ja kirjastoihin. Facebookissa on Suomentajat lukijoiden luo - sivusto, jolta voi tarkistaa vierailukohteet ja suomentajat.
Arja Pikkupeura on suomentanut enimmäkseen venäjän kielestä, mutta englannista hän on kääntänyt Avril McDonaldin Grand Wolf- sarjaa ( 4-7 vuotiaille suunnattua), suomeksi Jukka Hukka.
Venäjän kielestä hän suomentanut Valerija Nabrikovaa, Viktor Peleviniä ja Ljudmila Uliskajaa.
Valitettavasti en ole lukenut yhtään hänen kääntämäänsä teosta, joten en osaa arvioida mitenkään tätä puolta. Jotain hänen ajatuksiaan kirjoitin muistiin. Ensinnäkin, kun saamme käännetyn teoksen luettavaksemme, niin sen on ensin joku muu jo lukenut. Omalla kielitajullaan käsitellyt ja kokenut teoksen kielen lisäksi kyseisen kulttuurin, murteet, tilanteiden tunnelmat. Rivien välissä tapahtuu myös paljon: julkilausumattomat kysymykset, salaisuudet - nämä kaikki on kääntäjän saatava lukijan silmiin, mutta liikaa ei saa selittää, rautalangasta vääntää kulttuurien ominaispiirteistäkään.
Venäjän kielessä on omat erityispiirteensä, esim ihmisten nimet kuulostavat "kaikki samanlaisilta suomalaisten korvissa" ja yhdellä ihmisellä voi olla vaikka yli kymmenen käytettävissä olevaa lempi- tai hellittelynimeä. Kääntäjän on tällöin mietittävä laatiiko hän kirjan alkuun henkilöluettelon vai loppuhuomautuksissa selventää ihmisten ja paikkojen suhteita.
Venäläisessä kirjallisuudessa lainataan paljon muiden runoilijoiden säkeitä ja kokonaisia runoja, jolloin on myös selvitettävä alkuperäinen tekijä - ainakin kohteliaisuudesta toisia kirjoittajia kohtaan.
Arja Pikkupeura kertoi,että hänen työtavallaan raakakäännökseen menee n 4 kk. Joskus on tarve kysyä suoraan tekijältä tarkentavia kysymyksiä, mutta kaikki eivät suostu vastaamaan ollenkaan. Kaikkia kirjailijoita ei kiinnosta heidän teostensa käännös. Tai kirjailijan alkuperäisestä kirjan julkaisuvuodesta on vaikka yli 20 vuotta , niin joskus mahdotontakin muistaa mitä on silloin tietyllä sanalla tai seikalla tarkoittanut! Viimeistelyvaiheen Pikkupeura tekee 2-3 kertaa ja sitten käsikirjoitus luovutetaan kustantajalle. Lopulliset vedokset vielä tarkistetaan.
Käännöstyö voi olla niin voimakkanna mielessä, että Pikkupeura paljasti uniakin nähneensä venäjäksi.
Nolona nyt myönnän, että olen arvostanut kyllä kääntäjien työtä, mutta en ole osannut ajatella, kuinka olennainen osa se työ on tekstin luettavuuden ja kokonaisvaltaisen lukuelämyksen kannalta. Eikä ole jokaisen blogissani mainitun kirjan kääntäjän nimeä esillä. Anteeksi!
Suosittelen jokaiselle lukijalle osallistumista Suomentajat lukijoiden luo- kiertueelle. Voi avautua uusi maailma ja seuraava käännöskirja ollakin monitahoisempi kokemus.
Aloitin juuri Arja Pikkupeuran kääntämän Tyttölapsia, joka on Ljudmila Ulitskajan teos (Siltala, 2015)
Jälleen mahdolliset asiavirheet ovat minun, tein niin hätäiset ja sotkuiset muistiinpanotkin. Tärkeintä oli saada muistutettua, että ilman kääntäjiä meillä, pienellä kielialueella, olisi suppeampi kirjallinen kulttuuri!
Toukokuun touhuissa Helena kuunnellen "uudistettua tangoa" eli Gotan projectin Tango 3.0- cdtä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti