sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Valoa ja varjoa Festivaalissa


Vuorossa runokokoelma, jonka lukeminen on enemmän älyllinen kuin tunneperäinen kokemus. Juha Raution Festivaali haastaa laiskan lukijan miettimään mitä onkaan riveillä ja rivien väleissä.

Rivien välit ovat Festivaalissa olennainen osa runoa. Esimerkiksi sivuilla 12-13 on tekstiä, jossa osa riveistä on normaalin tummaa fonttia ja osa riveistä vaalealla ja vielä vaaleammalla musteella painettua "varjoilua". Sivulla 37- 42 Mustan kirjaimen juhla- osiossa teksti on painettu isoilla kirjaimilla ja muuta tekstiä isomalla fontilla. Kokoelman lopettaa vaakatasoon painettu leikkaa ja liimaa-tyylinen symbolijono.

Kokoelman aloittaa tuntemattoman tekijän juhlapuhe 1900-2000-luvulta (Eurooppa), jossa on  tekstiä ladottu kaksi palstaa vierekkäin/lomittain, ettei koko teksti selkeästi näy.

Seuraavat osiot ovat nimeltään (Hiljaisuus!), (laakso), (Hiljaisuus!), (laakso), Mustan kirjaimen juhla, (Hiljaisuus!) ja (laakso). Tämä on sitä kokoelman ulkonäön kuvailua, mutta voi jo tästä huomata, että kaikkein tyypillisin runokirja Festivaali ei ole?

Juha Rautio työskentelee tekstin ja äänen kanssa ja hän esiintyykin runokeikoilla ja poikkitaiteellisissakin teoksissa, kerrotaan kirjan takakannessa. Tämä on hyvä muistaa, kun tutkii Festivaalia. Kirjan takakannessa on myös tämä runo:

Keskellä huonetta
käyttämättömän huonekalun varjo.
Päivästä päivään
äänetön matka
lattian poikki
nurkasta nurkkaan.
Pöly piirtyy istuimelle,
kun aamun aurinko
palaa lasin taakse.
Ja kellon viisarit edelleen samassa kohtaa,
kun tuoli kaatuu, kellahtaa nurin
niin kuin yhtäkkiä olisi
vuoronsa tehnyt. 

Tuo runo on alusta (Hiljaisuus!)- osiosta, ja  mielestäni se kuvastaa hyvin tämän kokoelman toistuvia aiheita. Monessa runossa esiintyy ajatus valosta ja varjosta, ajasta ja sen taipumisesta, jonkinlaisesta hetkellisyydestä ja ihmisen turhuudesta olentona.

tästä, mikä juuri nyt päiviämme painaa, tuli menneisyyttä, 
pelkkää jotakin, jonka ajattelu
nosti hetkeksi pallean tienoille tunteen 

Yllä oleva lainaus on kirjassakin kursivoitu keskellä pitempää runoa, ja jälleen koen sen johtolauseeksi. Autioituneet talot, umpeenkasvaneet pihat vievät lukijan ajatuksia rappioromantiikankin puolelle. Mikä on nautinto tai riippuvuus? Minuuden rajat ja toisilta ihmisiltä piiloutuminen roolien kautta ovat Mustan kirjaimen juhla- osion (yhden runon) keskiössä.

Suhtaudun Festivaaliin kaksijakoisesti. Kirjoittajana ymmärrän tekstin pilkkomista, erilaisia fontin ulkonäköön liittyviä muunnelmia ja leikkimielisyyttä (?). Tällä kokoelmalla on varmasti paikkansa modernin runouden kentällä ja teos kiehtoo nuorempia lukijoita?

 Runoutta harrastava lukija minussa koki, että  teos jäi etäiseksi. Festivaali pitäisi KUULLA jonkun ääneen  esittämänä - Juha Raution itsensä? Taustalle vielä koneellisia kolkuttavia kovia ääniä, niin tästä kokoelman kokemisesta tulisi moniulotteisempi? "Instrumentti kieli" päättää yhden runon, joten saatan olla nyt kuuro tämän teoksen sanomalle?

Mietin asioita kysymysmerkein, koska runolukukokemus jäi vähän vajaaksi tällä kertaa. Kannattaa kuitenkin tutustua Festivaaliin!

Runojen seurassa kuitenkin jatkan, koska Sanan Mahdin harjoitukset alkoivat ja esitys jälleen tulossa keväällä.  Tällä kertaa rohkenin valita useamman oman tekstin esitettäväksi.

Kirjapinojen keskeltä Helena


= ? = ? = ? =

Rautio Juha, Festivaali (Enostone Kustannus, 2018)
Martikainen Aleksi, kannen kuva "Myrsky"
Niinikangas Katri, taitto ja kansi

Taustaääninä viereisen huoneen talviurheiluselostukset televisiosta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

3 kommenttia:

  1. Helena, vinkiksi, että minultakin löytyy runokokoelmia (olin Nihilin autismi-antologiassa asiantuntijaesseellä). Lyhytproosaakin on: Rajanylityksiä (2002). ja tietokirjoja! Jos haluat lähilukea minunkin tuotantoani. Sanan paino (Tarke 2016) voisi kiinnostaa sinua, siinä on poetiikasta ja politiikasta tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rita, kiitos kommenteistasi. Luinkin jo tuon Sanan paino - teoksen. Painavaa tekstiä ja luin nautinnolla. Blogiin vaan en uskallakaan siitä kirjoitta, koska oma koulutukseni (kirjastovirkailija) ei aivan riitä kaikkea ymmärtämään - saati että osaisin siitä selkeästi kertoa lukemisen kokemuksena.
      Mutta ehtiessäni tutustun muuhun tuotantoosi kyllä - kiitos vinkistä!
      Lukemisiin ja kirjoittelemisiin!

      Poista
  2. Tutki myös Wikipediasta käännökseni: kolme kokonaista kirjaa, lehdissä sitäkin enemmän. Runoutta!

    VastaaPoista