keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Aave-balladeja levyllinen



Innostuin ajatuksesta, että voisin kuunnella cdtä, jossa on tarinoita menneiltä ajoilta, kovista ihmiskohtaloista ja levottomista aaveista. Ennakkoasenne oli myönteinen ja kuinkas kävi? Hullaannuin näihin lauluihin ihan niskakarvoja myöten! Vanha soitin pyörittää kiekkoa lähes savuten.

Kuuntelussa on Haamukustannuksen julkaisema Aaveballadeja, jolla on 7 erilaista laulua, tarinat perustuvat vanhoihin Pohjanmaalla kerrottuihin aavetarinohin. Näkökulma on muutettu, nyt saavat äänen juuri aaveet, kummitukset.

Tekijöinä mm. sanoitus Tiina Hietikko-Hautala, säveltäjinä Paula Harju, Max Bäckman, Marko Hautala, Jenni Niemi ja Jussi Nieminen. Edellisten lisäksi levyllä soittavat Juha Kalliomaa, Anssi Rantamäki ja Julius Thölix. Taitavia muusiikkoja, etten sanoisi.

Ensimmäisenä lauluna on Harmaa, rauhallinen, surullinen ja kuulas balladi, jossa esiin pääsevät Mustasaaren Grönvikin kartanon tarinat. Hirmutekoja ovat mm. kirvessurma, pehtoorin hirttäytyminen, sotilaslähetin katoaminen ja venäläissotilaiden teloitus. Harmaa nainen katselee ikkunasta, " mutta harmaana en voinut auttaa ".

Seuraava laulu Mustapukuinen (esittää Noitapastori)  kertoo Vaasan metsäisessä lähiössä iltaisin  ilmestyneestä naisesta, jonka kasvoja kukaan ei ole nähnyt. Hän saa koirat räksyttämään, haukkumaan. Lauluun jännitettä luo hurmaavan käheä mieslaulajan ääni ja kirkkaampi naisääni.

...Mustapukuinen nainen näyttää tien,
jota synti saattaa sitä kuu vain seuraa... 

 Majakan neito on puolestaan tunnettu tarina Harrbådan valkeasta neidosta, jossa veneseurueen mukana oli nuori neito. Takaisin palasi vain miesporukka - mitä oli neidolle tapahtunut? Onnettomuus? Murha? Majakan seutu on kuulemma yhä levoton. Tämä laulu alkaa kauniilla pianon sävelillä ja naisääni kertoo:

...Rannalla kaukana majakka valoa loistaa
veneestä pois tahdon, sen airoissa pahuus on soutaja...

Oma suosikkini on 4. laulu Varjo.  Rokkaavampi tahti ja käheä miesääni vuorossa. Varjo kertoo  Vaasan museon perustajan Karl Hedmannin rakkaudesta esineistöön. Professorin entisen asunnon näyttelytilassa tapahtuu outoja asioita, ja käymättömien kellojen viisarit siirtyilevät itsestään (?).

...Sametti ja hohde kullan
lämpöä ei suo alla mullan
Naama tääkin patsaaks muuttui
siihen sieluni mun tarttui...

Sirpaleet pohjautuu Canteren talossa aikoinaan piikana olleen naisen kohtaloon. Hänen kerrotaan synnyttäneen aviottoman lapsen ja surmanneen tämän. Näin pikkupojan haamu rikkoisi kristallivaasin, hän saisi lasit kilisemään ja maljakot rikkoutumaan. Tälläinen laulu on surullinen, vaikka taustalla soi kaunis kitara.

6. kappale on Haaksirikko, josta mieleen tulee irlantilainen balladi. Taustalla on jännitettä ylläpitävä (pikku?-) rummutus. Merenkurkun saaristosta löytyy Storkäretin hautaröykkiö, joka tunnettiin jo 1500-luvulla. Kalastajat ovat löytäneet hautoja ja muistiinpanojen mukaan haaksirikkounut laiva olisi kuljettanut piispa  Arvid Kurkea ja kulta-aarretta.

Levyn päättää todella kaunis ja tunnelmaansa imevä Kultaiset raamit. Pietarsaaren museossa on muotokuva C.J.Mellbergistä. Hänen perillisensä eivät pitäneet taulun merkillisestä elämöinnistä. Koska kauppias oli aloittanut uransa museon talossa, ajateltiin taulun palaavan kotiin. Taulu pääsi näyttelykierrokselle, mutta sielläkin se häiriköi, joten se palautettiin museolle.

...Taulu heiluu, kuva liikkuu,
silmät oudot nuo katsojaa seuraa 
Joku koputtaa, seinään hakkaa
maalaus pysy ei paikoillaan...

Tässä tarinassa on myös  syvällinen taso, koska teksti huomauttaa "on elämällä raja ja taululla kehys, vaan usko ei mies kumpaankaan". Nämä rivit jäävät soimaan korviin...

Cdn kotelo on tyylikäs ja tekstiliitekin löytyy. Tätä valitettavasti ei kaikista koteloista löydy! Näin lukihäiriöisenä vaan on haasteellista lukea valkoista fonttia tummempaa taustaa vasten- vaikka se on esteettisesti toimiva ratkaisu. Fontin pitäisi olla tarpeeksi isoa, jotta tausta ei ns syö kirjainten reunoja.  Muuta huomautettavaa EN tästä musiikkipaketista löydä!

Ystäväni sanoi, että jos tykkäät levystä niin paljon, niin sano se sitten. OK. Tykkään niin maar perusteellisesti tästä musiikista!





Kumman tunnelmissa voi jatkaa J.S.Meresmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia (Osuuskumma 2019) seurassa. 24 pientä viksahtanutta tarinaa pistää mielikuvituksen liikkeelle. Mitähän kaikkea voisikaan tapahtua ihan tässä tylsässä arjessa- tapahtuuko koko ajan jotain? Soiko puhelin...

Annetaan kaikelle omituiselle, kummalle ja jännälle mahdollisuus ja heittäydytään mukaan!

Jatkoa seuraa, Helena

- - - - - - - - - - -

Aaveballadeja- cd + tekstiliite (Haamu Kustannus 2014)
Kuvitus Suvi Kari, masterointi Sami Koivisto

Arvostelukappale kustantajalta - megaluokan kiitokset kesän parhaasta musiikkikokemuksesta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti