Menoa ja Elomeininkiä Orivedellä

"Silmäys", kaunis friisiläinen Aletheia

Olipa kerran eli oikeasti lauantaina 24.8.2019 Orivedellä kansanjuhla kaupungin 150 vuotisen taipaleen kunniaksi. Paikkana oli ison opinahjon ja talvisen urheilulajin tallin välinen hiekkakenttä.

Paikalle olivat telttojaan pystyttäneet murkinan ja juoman mestarit,ihmisiä huoltavat hellät kädentaitajat, taiteilijat värikkäine tauluineen, viirien rakentajat sekä monet muut mainitsematta jäävät. Markkinaäänistä vastasivat kaupunginorkesterin musikantit, naisääninen Akkanaiset, Sanan Mahdin runonlausujat sekä yhteislaulukin raikui ja kaikui.

Auringon säteet lämmittivät ulkoilmassa  haastejalkapalloiluun uskaltautuneita, suomalaisittain sumopainia vääntäneitä tai  sähköpyörällä tukka hulmuten karauttaneita kokeilijoita.

Väkijoukon pienimmät pääsivät oikeisiin hevostelutunnelmiin poniajelulla ja ritariratsastuksessa - vaikka omaa pientä viiriä heilutellen.

Orivesihän kutsuu jo nimellään erilaisiin hevostelutemppuihin ja kutsun kuuli Rohan Tallit. Totta ja tarua, ripaus historiaa ja rutkasti taitoa, uskallusta oli tälläkin kertaa vuorossa hevosturnajaisissa. Nyt kuulimme ja näimme miten ritarit ja ratsukot seikkailivat 1500- luvun puolivälin tunnelmissa. Ruhtinas Juhana 3. aikana oli levotonta, kahakat ja ryöstöretket pelottivat aatelisia ja rahvasta. Välillä oli juhlittava, ritareiden sotataidoissa kilpailtava.

Toisiaan vastaan tömistävät suuret hevoset ja uljaat urhot peitset tanassa. Siinä lensivät peitsen säleet, hiekka pöllysi ja kansa hurrasi. Tulen kauniit liekit valaisivat kenttää, tanssivat neitojen käsissä, mutta eivät pelottaneet hevosia.

Rahvas arvosti ritareiden taitoa, kaunis neito jakoi palkkioksi viirejä. Suurin palkinto lie neidon rakkaus - kuten niin usein muinoin ja iäti.

Aamun pilvet tummat

ymmärsivät kadota horisontiin.

Taivas sininen valutti iloaan

orivesiläisten päälle.

Yhteislaulut ja hierovat kädet

hernerokka ja arpaonnea

- ken teltalle rohkeni poiketa?

Poniajelulla suurta seikkailua

pienet viirit liehuivat. 

Ritarit urheat ja nopeat

vain voiton veivät:

hevoset suret

ja kumisi maa

tuli liekehti, tanssi

- neito ritarinsa sai!

Näin paljon hymyjä harvoin

nähty Yläkentällä. 

Meininkeissä mukana Mörri runosalkkuineen ja maskotteineen. Hän kuunteli runonpyytäjää ja hymyä vastaan raapusteli yllätysrunon. Yllä oleva tekele oli iltapäivän viimeinen, paikallisen tarinan tallentajan pyynnöstä. Jotain Elomeininkien tunnelmasta ehkä kynästä paperiin putosi?

Tämän muiston raapustaja ei palaa enää entiselleen. Hän kohtasi mustan kaunokaisen, Aletheian, sielukkaat silmät. Niissä välkähtivät koko avaruus, olemisen ydin ja lempeys.

Runoileva Oriveden ihminen kertoili tämän Elomeininkien jälkeisenä maanantaina omasta muististaan, kuulemastaan ja kokemastaan.

LÄMPÖISET ONNITTELUT, MODERNI JA VIRKEÄ 150 -VUOTIAS ORIVESI!


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Mörri, kuvat ja pikaruno