Jonain päivänä ymmärrämme lisää

 

Hanna Kivisalon teoksen Jonain päivänä ymmärrät takakannessa kerrotaan näin: Tekstit muistuttavat, että silloinkin, kun elämä ei ole menestystarina, se voi olla merkitystarina. Tätä kannatteleva ajatus kulkee kirjan läpi pienissä tarinoissa, ohjeissa ja mietelmissä. Usein kirjoittaja lohduttaa lukijaa elämän heitellessä haasteita eteemme.

Tarinat ovat sivun mittaisia ja helposti ymmärrettäviä. Ensimmäisen osion Onnellisten  maa on lasten kaltainen mietelmästä Lepopäivä vai puurtamispäivä? otan tähän pätkän:

(...) Mutta lepopäivän ja puurtamipäivän rajalla pitää valita. Muuten päätyy seisomaan toinen jalka toisella, toinen toisella puolen pääsemättä lepoon tai vauhtiin. Kahdella maalla seisoskelua seuraa pettymys, kun ei mene eteen ei taakse, ja silti olo on entistä väsyneempi. Vaikka väsyyhän sitä kuka tahansa, jos yrittää koko pivän seistä kahdella puolella ojaa. 

Lepopäivä vai puurtamispäivä? Valitse kummalle puolelle astut.

 

Kirjan aiheina ovat mm. arjen asiat, lapset ja puoliso, lepo, kotiin saapuminen, haaveet ja ilo. Kuinka voimakas voi loukkaus olla? Miten voidaan määritellä anteeksiantaminen?

Antaminen on siunaus, sanotaan. Mutta mitä jos se, minkä olisi antanut toiselle, on varastettu? Revitty käsistä, annettu toiselle. Miten annetaan se, mikä on luvatta riistetty? Sellaista antamista kutsutaan anteeksiantamiseksi.

Anteeksiantaminen on antamista jälkikäteen. Menneen annetaan mennä ja itselle annetaan takaisin varastetuista asioista arvokkaimmat: omanarvontunto ja hallinnantunne.

Jos et voi antaa, anna anteeksi. 

 

Myös luonnon tapahtumien kautta Kivisalo miettii ihmistä, ihmisyyttä. Luonto sulaa itkemällä, miksi ei ihminenkin? - tekstissä on voimakkaita kuvauksia:

(...) Kun jäät lähtevät liikkeelle, pauke ja tärinä herättävät syväjäähän nukahtaneen. Jääkylmä ryöpsähtää kasvoille, pyörteet ottavat kiinni mistä saavat ja repivät tuhansiin osiin. Jäät rytisevät ja tunteet huutavat, että nyt en enää jaksa, nyt en enää pysty ja nyt en enää voi olla hiljaa. En voi, vaikka haluaisinkin, sillä jää ei pysähdy, muistot eivät lakkaa vyörymästä, eivätkä kyyneleet virtaamasta (...)

 

Pienet, kevyet tai painavat, tekstit ovat puhuttelua sinulle, lukijalle. Tähän sopii myös teksteissä käytetty toisto: yksittäisen sanan tai sanaparin sekä ajatuksen toisto saman tekstin sisällä.  Tämä tuo myös rytmiä lyhyisiin kappaleisiin.

Hanna Kivisalo on mm. perheenäiti ja teologian maisteri ja opettaja. Kaikki tämä huokuu lempeästi riveistä valittujen teemojen vuoksi sekä huoliteltuna kielen käyttönä. Jonain päivänä ymmärrät on mielestäni herkkä pieni teos, jota voi selailla hajamielisesti tai tarkkaan jokaista sanaa miettien. Toimii lohtukirjana. 

Hanna Kivisalon ensimmäinen teos Hyvän jälki (Enostone, 2019) oli myös Lukihäirikön luettavana, päiväys 21.9.2019.

Voit tutustua myös Hannan blogiin Sekunnit ja tunnit (www.sekunnitjatunnit.blogspot.com)

***********

Kesällä sain ystävältä Paul Coelhon Valon soturin käsikirjan ( Bazar). Valon soturi koostuu lyhyistä kappaleista, joissa Coelho on yhdistellyt länsimaisia ja itämaisia filosofian traditioita, kristillistä ja islamilaista perinnettä. Valon soturi kehoittaa lukijaansa miettimään  syvällisesti ja näin pääsemään kohti itseymmärrystä.

Tässä näyte sivulta 39:

(...) Jotkut toverit valittavat kaiken aikaa. "Toisille tarjoutuu parempia tilaisuuksia kuin meille." He saattavat olla oikeassa, mutta Soturi ei anna sellaisen lamauttaa itseään, hän pyrkii ottamaan kaiken hyödyn hyvistä puolistaan. Hän tietää, että gasellin voima on sen ketterissä jaloissa. Lokin voima on tarkkuudessa, jolla se nappaa kalan. Hän on oppinut, että tiikeri ei pelkää hyenaa, koska se tietää omat voimansa. (...)

 

Vaikka kirjan nimessä on soturi , niin teos sopii kaikille lempeille, miettiville ja tavallisille ihmisille, jotka vertauskuvien kautta ymmärtävät suositun Coelhon mietteitä.

Joskus ihminen kaipaa lohtua kirjan sivuilta, ja sanat saavat olla tuttuja, ajatukset moneen kertaan esitettyjä. Usein nämä ovat ponnahduslautoja omiin mietiskelyketjuihin. Lohtukirjoille on siten paikkansa kirjapinoissa. 

Monen kirjavia lukuhetkiä sinulle, Mörri Seppälä

 

*******

Kivisalo Hanna, Jonain päivänä ymmärrät (2021, Enostone)

Org Taivo, kansisuunnittelu

Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta - herkät kiitokset!

 

Coelho Paul, Valon soturin käsikirja (12.painos 2019, Bazar)

Pernu Sanna, suomennos

Haukio Jenni, esipuhe

Lahja ystävältä, monet kiitokset!

Valokuvat Mörri 

Hyvän jäljillä

Runojen jälkeen on mukava lueskella Hyvän jälki- teosta, jonka on kirjoittanut Hanna Kivisalo. Hän on perheenäiti, teologian maisteri ja Sekunnit ja tunnit- blogin kirjoittaja. Hyvän jälki koostuu 65 pienestä tarinasta: mitä on olla äiti, puoliso, lohduttaja, kodin hengetär ja niistä tunnemyrskyistä, jotka perhe-elämä tuottaa.

Minullakin oli kerran lapsen silmät -osio antaa aihetta miettiä olenko itselleni tarpeeksi armollinen ja huomaanko lapsen silmissä armon, riitänkö äitinä ja ihmisenä? Voiko viettää päivän ilman Ei-sanaa? Kuinka pitkälle riittäkään yksi hyvä sydän? Miksi pitäisi aina olla aktiivinen, lomallakin? Tätä ajatusta pöllyttää hauska Tervetuloa passiivilomalle, josta tekstinäyte:

(...) Passiiviloma ei sovellu elämäntapa-aktiiveille: heille, jotka tekevät lapselleen kurahousut itsekasvattamastaan kumipuusta, tai heille, jotka käyttävät punaiset liikennevalot syväkyykkyihin tai muuhun yleishyödylliseen toimintaan. Te kaikki muut olette lämpimästi tervetulleita. Mukaan tarvitset vain ennakkoluuloisen mielen ja passiivisen asenteen.

Onko mukaanlähtijöitä? 

Hyvän jälki - luvun teksteissä keskitytään nimen mukaisesti hyvään. On perhekiireiden keskellä hyviäkin päiviä, jokainen saa tehdä virheitä, keski-ikäinen nainen voisi lempeästi katsella nuorempien naisten touhuja eikä itseään  kannata hylätä. Rakkaus on on vahva voima ja siitä riipaisevan kaunis näyte:

(...) Äidin ja lapsen on kasvettava niin lujasti yhteen, että irti repäistessä molempiin sattuu. Kipu tarkoittaa, että on joku, joka rakastaa. Kipu tarkoittaa, että läheisyys on luonut riittävät edellytykset olla hetken erossa toisistan. Mutta ensin on kasvettava lujasti yhteen.

Ihmeiden raaka-aineet vie ajatukset kotiin. Kodin äänet voivat olla kauneinta musiikkia, lapsikin saa olla epätäydellinen, kotoa saadaan mukaan henkinen perintö, jota ei rahalla mitata.

Näe minut kokonaan vie avioliiton kysymyksiin, oman äidin äitiyden näkemiseen, syyllisyyden taakkaan ja sen keventämiseen. Suurta viisautta on antaa toisen olla juuri sellainen kuin on, oman lapsensakin:

(...) En muuttaisi sinussa mitään. En, vaikka joskus tulisi sellainen päivä, että muiden mielestä pitäisi. En sitä, miltä näytät, en sitä, miten puhut, enkä sitä miten naurat ja nukut, tai miten muistat tai unohtelet asioita. En piirteitä, jotka perit isältäsi, en niitä, jotka perit minulta. En edes niitä, joita en ole itsessäni oppinut hellimään.

Luku Kaikki hyvää ikään kuin toivottaa lopuksi kaikille hyvää jatkoa. Arjen supersankarit eli äidit, kaikki kelpo vanhemmat, huolettomat lapset ja virheitä tekevät ihmiset saavat olla ja mennä kepein mielin. Lopuksi muistetaan isiäkin, näillä kannustavilla sanoilla:

Tänään juhlitaan isiä. Niitä, jotka antoivat elämän, vaikka eivät kyenneet siitä huolehtimaan, ja niitä, jotka ottivat sen vastaan - antoivat elämän sijasta itsensä. Tänään juhlitaan kaikenlaisia isiä. Ei hyviä isiä tai huonoja isiä, vaan isiä, jotka ovat, tai olivat, ja olemassaololaan lahjoittivat yhden kokonaisen elämän. Hyvää kaikenlaisten isien päivää.

Tekstinäytteiden perustella saatoit jo huomatakin, että kirjoitusten yleissävy on lempeä, ihmisen koko olemassaoloa kunnioittava ja heikkouksia ymmärtävä.  Arki on usein kiireistä ja vanhemmatkin väsyvät, mutta se on sallittua. Kunhan perustana on toisen ihmisen kunnoittaminen ja rakastaminen. Silloin lapsetkin voivat hyvin.

Hanna Kivisalo ei saarnaa, tuputa tai besserwisserinä anna neuvoja vanhemmille. Hän on tarkkaillut lähellä sylityksin ja vähän kauempaa yhtä kauneimmista ihmissuhteista eli lapsen ja äidin sidosta.

Kokonaisuus on selkeä, kansikuva puhuttelee ja sisäsivujen vaaleanpunainen sävy sopii juuri tähän kirjaan.

Ehkä mieslukija ei koe kaikkea teoksen tekstejä läheiseksi, mutta varmaan useimmat äidit tietävät mistä on kyse. Syyllisyyden ja hellyyden pistoja voi sydänalassa tuntua ja nenä muistaa maitopuklun tuoksun olkapäällä. Muisto kuinka oma  lapsi  taapertaa vastaan päivän erossa olon jälkeen...

Omat lapseni ovat aikuisia, eivätkä äitiä tarvitse mihinkään "hoitotehtäviin". Mutta aikuistenkin lasten äiti voi olla väsynyt, hajamielinen, ärtyisä - silloin tämän kirjan pienet nostatustekstit voivat ainakin muistuttaa jostain tärkeästä. Lapsi on aina lapsi ja äiti on aina äiti.

Hyvän jälki on viisas ja kaunis kirja - mitä sopivin pakettiin tulevien juhlapäivien kunniaksi! Vaikka tulevalle isälle?

Hymyilen, koska muistin, kuinka vuosia sitten usein kirjahyllyn kulmalle jäikin kahvimuki puoliksi juotuna. Ei kylmä kahvi kaunistanut, ei.


Hienosta teoksesta vaikuttuneena Mörri Seppälä


=

Kivisalo Hanna, Hyvän jälki (Enostone, 2019)
Org Taivo, kansi
Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale, kiitos tästä paketista!

Kuvat Mörri Seppälä