Jos museoon haluat mennä nyt

 

Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin kirjassa  Museon hassu haamuherra seikkailee Kaarlo koululuokkansa kanssa museossa.

- Museovierailu voi tosiaan olla joillekin melkoinen koettelemus, sillä näyttelyssä on esillä hurjia juttuja, kuten noituusvälineitä. Kierroksen päätteeksi on tarjolla mehua ja kakkua. Museomestarimme Stig varmasti mielellään ottaa apureita museokahvilaan, jos joku haluaa jättää opastuksen väliin.

- Ei! Kaarlo huutaa kauhuissaan. Miten opas voi edes kuvitella, että joku vaihtaisi noituusvälineet lautasiin ja lusikoihin? 

Muu luokka kulkee kiltisti opettajan ja museon oppaan seurassa, kun taas Kaarlo keskittyy välillä muihin kohteisiin. näin hän tapaa erään tyylikkään herran tummassa liivipuvussa ja hatussa. Kukahan hän on? Museomestari Stig?

Vain Kaarlo kuulee matalan kuiskauksen  korvissaan. Se ääni kehottaa Kaarloa kysymään oppaalta "outoja" kysymyksiä. Vähitellen opas alkaakin miettiä Kaarlon nimeä ja syntymäpäivää, jotka osuvat merkillisesti museon perustajan tietojen kanssa yksiin.

TIESITKÖ ETTÄ

Pohjanmaan museo on oikeasti olemassa?

Kirjassa kuvattu museo perustuu todelliseen paikaan, ja museon toisessa

kerroksessa on oikeasti asunut pariskunta Karl ja Elin. Jos lähdet retkelle

Vaasaan Pohjanmaan museoon, tunnistat helposti kirjan kuvista sen miljöön

ja esineistön. 

 

Mutta mitä ehtiikään tapahtua ennen iltaa, jolloin Kaarlo löytää takkinsa taskusta umpisuolenpätkän?

Hautalan kirjoittama ja Nygårdin kuvittama Museon hassu haamuherra on pirteä ja opettavainenkin kummituskirja. Kuvitus on selkeää ja värikästä, kuvat asemoituvat vaihtelevasti yhteen sivun kohtaan tai yli aukean toisellekin sivulle. Näin teos on mielenkiintoinen myös kuvien osalta.

Minullehan kirja on aina paljon enemmän kuin sivujen sisältö, niin pidän paljon sisäkansien "mustetahroista" persikanvärisellä (?) paperilla. Tämä värimaailma sointuu hyvin ulkokansiin. Joskus näennäisesti pienillä asioilla voi saada teoksen erottumaan muista samankaltaisista - tosin Museon hassu haamuherra on täysin uniikki muutenkin!

 

Korkeakosken kenkämuseon rakennuksia

Haamuiluista nauttien Kampuksen kummitus Mörri Seppälä

= = = = = - - - - -  = = = = =  - - - - -

Hautala Tiina & Nygård Marjo, Museon hassu haamuherra (2022, Haamu)

Nygård Marjo, kuvitus ja taitto

Haamulle kiitokset jännityksestä!

Kirjoitusmusiikkina Kikka Laitinen Co, Puut, linnut ja taivas (2018, Kantka Music)

www.kikkalaitinen.fi

Valokuvat Mörri

Kesäkahvilan oudot tapahtumat

 

Kansikuva kustantajan sivulta

Helteisen kesän aikana asiakkaita on riittänyt  nauttimassa virkotteita kesäkahviloissakin   ja yksi sellainen erityinen on tapahtumapaikkana Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin veikeässä kirjassa Kanttorilan kumma vieras. Paljastettakoon heti tässä, että tarinan vanha talo on oikeasti olemassa, mahdollisesti jo 1700-luvulta ja se palvelee nykyaikana kahvilana, Vähäkyrön kirkon tuntumassa.

Kanttorilan kesäkahvila on työpaikkana Jaakolle, mutta hänen siskonsa Hanna tuli eräänä aamuna apuun ja joutuikin seikkailuun. Kuka Hannaa auttoi?

Mutta kylmäkaapin limunaatihylly oli typötyhjä!

- Missä niitä limuja säilytetään? Hanna pukahti ääneen. 

- Kannattaisi katsoa vanhan keittiön puolelta, kuului hento ääni hänen selkänsä takaa.

Jostain puhalsi yllättäen viileä tuulenvire.

Hannan iho nousi kananlihalle.

 

Asiakkaita oli päivän aikana paljon ja pihapiirin  uudet vetonaulat, lampaat sekä karitsat, saapuivat samana päivänä. Hanna ehti hetken jutella kyläläisen Parta-Einarin kanssa, joka kertoili vanhasta kanttorista outoja asioita. Uskoiko Hanna niitä? Uskoiko kukaan Hannan kokemusta pienestä tytöstä, joka vilahteli ympäri taloa? Mitä kaikkea lampaanhoitaja tiesi Pikkuvalkoisesta? Oliko se hyvä nimi myös pienelle karitsalle?

Jaakon ja Hannan yhteistyö kuitenkin sujuu lopulta niin mukavasti, että Hanna saa myös kesätyöpaikan samasta kahvilasta.

Salaisella sopimuksella Hanna ja Jaakko päättivät myös, että Hannasta tulisi kahvilan aavevastaava. Jaakko tunnusti, että hänkin oli toisinaan kuullut ullakolta outoja ääniä ja nähnyt silmäkulmassa jotain, mutta kuitannut ne olankohautuksella. Nyt kaikki kummat jutut, omat tai asiakkaiden kertomat, kirjattiin tiskin alla olevaan ruutuvihkoon, josta Hanna oli vastuussa.

Kirjan kuvitus on kesäisen valoisaa ja lempeää, kivoja yksityiskohtia on paljon. Tässä kummistuskirjassa ei synkistellä: sekä teksti, että kuvitus ovat positiivisia jännitystä kuvaillessaan ja juoni sopii pienillekin lukijoille ja kuuntelijoille. Turvallinen kummitustarina?

Kansien sisäpuolen kuviointi  saa erikoismaininnan. "Vanhan aikainen pitsikudos" sopii todella hyvin kirjan aiheeseen ja virittää leppoisaan odotukseen.

Kanttorilan kumma kummitus sai aikuisenkin lukijan hyvälle tuulelle ja muistelemaan...hmm... outoja kokemuksia vanhoissa puutaloissa - hui!

 

Syyskuu yllätti vilkkaan kesän jälkeen ja nyt on aika rauhoittua "vanhojen" harrastusten pariin. Mielenkiintoisia kirjoja lukupinossa, ja uusi koti Oriveden Kampuksella tarjoilee koko ajan kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä tapahtumia, mahdollisuuksia. Taidenäyttelyitä uudessa Galleria Akvaariossa ja konsertteja Klemetti-salissa on ollut, mutta en ole päässyt niistä kertoilemaan täällä.

Rakas työtoverini eli läppärini on välillä vietävä huoltoon, hoitoon. Teknisten ongelmien vuoksi Lukihäirikkö ilmestyy siten hitaammalla tempolla, mutta ei kokonaan lopeta.

Harrastusten keskellä muista pitää lepotaukoja, Mörri Seppälä

~~~~~~

Hautala Tiina , Kanttorilan kumma vieras (2021, Haamu)

Nygård Marjo, kuvitus

Arvostelukappale kustantajalta - lampaan pehmoiset kiitokset!

Taustamusiikina Holopainen Esa, Silver lake- cd (2021, Nuclear Blast)