Arto Lapin Korallimielellä

 

Tuotteliaan Arto Lapin Korallimieli on monipuolinen runokokoelma, josta lötyvät runotrilogian osat Veden ääret (2018), Pohjoiset tuulenpesät (2020) ja Ateljee Palander (2023), jota ei ole aikaisemmin julkaistu. Korallimieli- sikermä on rinnakkaisteos valituille runoille Taivaan pohjassa laulavat valaat (2019).

Jälkisanoissa Lappi kiteyttää trilogian runojen idean perustuvan muiden taiteilijoiden tekstien otsikoille ja teosten nimille. Veden ääret pohjautuu kolmen runoilijan esikoisteoksiin, Pohjoiset tuulenpesät saa otsikkonsa musiikista. Ateljee Palander kietoo tamperelaisen Palanderin talon ateljeeta käyttäneiden  kuvataiteilijan teosten nimet kokoelmaksi.

Runojen otsikot ovat sivujen alalaidoissa, jotta ne eivät ohjaa lukijan lukukokemusta liikaa.

Korallimieli -kokoelman aloittaa Ateljee Palander. Siinä  runojen ajatusmaailma aukeaa Palanderin talon (Keskustorin laidalla Tampereella) ikkunasta. Runot pohjautuvat kuvataitelijoiden Hugo Simberg, Kimmo Kaivanto ja Marra Lampin teosten nimiin.

Kirjan lopussa on sisällysluettelon lisäksi lista otsikoista ja kirjallisista lainoista.  Esimerkiksi runon Optimistinen virhe kohdalla lukee (1974, öljy kankaalle) ja se on Kaivanto -osastoa.

Keloja, tuulenkaatoja,

aarnio elää jopa kuolevana.

 

Vaikka Luonnontieteelliseen vitriinin

  saataisiin Täytetty Jumala

 

ei sellaista vetonaulaa

ettei museon viereiselle jäätelökioskille

  olisi pitempi jono.

 

Metsä mahdoton rajata.

Torilla muutama puu,

mutta tuuhea lapsikatras. 

 

Tuossakin runossa Lapin lempeä huumori ja inhimillisten piirteiden huomioiminen tulee esiin.  Kokoelmassa huokuu muutenkin pienten arkisten asioiden merkityksellisyys ja hetkien tärkeys. Ihminen voi ja saa haltioitua luonnosta, musiikista ja taiteesta. Lapset näkevät vielä kaiken kirkkaammin ja tiettyä viattomuutta aikuisessakin saisi olla.

Veden ääret pohjana olevat runoilijat, Mirkka Rekola (Vedessä palaa),  Jyri Schreck (Lumi) ja Harri Kaasalainen (Tuulastulet) ovat Tampereelta lähtöisin. Lappi kirjoitti heidän runojensa otsikoihin omat rivinsä. Nämä runot ovat lyhyitä, nasevia, niistä löytyy luontosanastoa, paikkoja ja  rauhallisuutta  ihmisenä olemisessa.

 MUT (ROHKEUTTA)

Ihmisestäkin

tekee kyllin jyrkkä

neliraajaisen. 

 

Pohjoiset tuulenpesät- osio osoittaa Lapin perehtyneisyyden monenlaiseen musiikkiin. Näitä runoja voisi ensin lukea itsellisinä teksteinä ja vasta sitten tutkia mihin kappaleisiin ne liittyvät. Muuten saattaa tulla informaatioähky? Tässä esimerkkinä usealle tutun The Sound of Silencen innoittamana kuvaus olemisesta luonnossa:

Viritän iltanuotion

tunturin kupeeseen, painan kämmenet

kuuman teekupin ympärille.

 

Sillä on korva

joka kuuntele, mutta minulla

ei kysymyksiä.

 

Yhtä hyvin voisin

olla huoneessa, jossa joku

nostaa sormen klavikordin koskettimilta,

sen hetken

hiljaisuudessa.

 

Raukeus jäsenissä.

Puinen kuksa, puiden 

äänet sen ympärillä. 

 

Korallimieli käsittelee ihmisyyttä yleensä, luontoa, runoutta, mukana lentelevät antiikin Ikaros ja ahkera Sisyfos. Täältä löytyy  lyhyempää myös ilmaisua, tiivistä ajattelua. Sikermän nimi löytyy sivulta 269:

Ympäröi meri.

Majakanvartijan oltava 

haikuun taipuva.

           / 

Minäkuoriainen,

pinnan alla värehtii

korallimieli.

          /

Ruuhkaisen kadun

yllä luonnontorvia,

laulujoutsenet. 

 

Korallimieli on hyvä katsaus lahjakkaan runoilijan tuotantoon vuosien varrelta. Jälkisanat kannattaa lukea tarkasti, jotta ymmärtää näiden runojen ideat, lähtökohdat ja viittaukset. Ihan helpointa pureskeltavaa tämän kokoelman runot eivät ole? Älyllisyys ja tunteet lomittuvat toisiinsa? Minulle Arto Lapin tuotanto on tärkeää, pysäyttävää. Korallimieli saa hiljaa odottamaan mihin kaikkeen hän runoilijana yltää.

Olen ennenkin kirjoittanut ajatuksia Lapin teoksista ja niitä löytyy Lukihäiriköstä: Lapin  Artoa ja saamelaisrunoutta (14.4.2018), Valaiden lauluja (5.6.2019) ja Lapin Pohjoiset tuulenpesät (14.12021).

 

Mieli jäi Kylmäpihlajan majakkasaarelle 

Runotta & rokkia kaikille! Mörri Mahlakallas

 # # # # # # # # # 

Arto Lappi, Korallimieli (2023, Enostone)

Jelena Salmi, kannen kuva ja graafinen suunnittelu

Markku Korsu, Arto Lapin kuva

Kalle Niinikangas, taitto

Arvostelukappale kustantajalta - paljon kiitoksia!

Mörri, valokuvat

Lapin Artoa ja saamelaisrunoutta

Vuoden 2018 huhtikuu onkin oikea runouden hurmoskuukausi. Kansalaisopistomme  runonlausuntaryhmän Sanan Mahdin kaksi esitystä ovat  torstaina 19. ja sunnuntaina 22. päivä. Niihin on harjoiteltu tiiviisti alkuvuodesta. Sen lisäksi on ollut "keikkoja" senioreiden parissa ja noille keikoille on aina kiva etsiä jotain uutta näkökulmaa.

 Oman esikoisrunokokoelmani Tämä on minun lauluni  maistiaisia pääsin lukemaan pienelle yleisölle kansalaisiopiston Kulttuurikuppilaan, jossa kirjoituspiirimme Kyhertäjät teki ensimmäisen julkisen yhteisesittäytymisen.

Tähän runollisten tekstien joukkoon sattumalta osui kirjastosta kaksi uutuutta, jotka molemmat veivät taas ihan oman maun mukaisiin runokerrostumiin.

Olen tunnistanut tamperalaisen Arto Lapin edelliset  runokuvaukset tyyliin "hän on kävellyt minun päässäni" ja nyt runokokoelmansa Veden ääret saa huokaisemaan ja pysähtymään liikkumattomaksi arjen keskellä.

Veden ääret on kirjoitettu harvinaisesta lähtökohdasta, joten saatesanat kannattaa lukea tarkkaan. Tällä kertaa Lappi on kirjoittanut omat lyhet runonsa kolmen erilaisen runoilijan teosten otsikkoihin. Mirkka Rekola, Jyrki Schreck ja Harri Kaasalainen ovat ne runoilijat, joiden otsikoita on käytetty. Koska Arto Lappi ei käytä useinkaan otsikoita omiin runoihinsa, niin nyt nämä otsikot on sijoitettu runojen alle selvästi riveistä kauemmaksi. Tämä ratkaisu toimii hyvin. 

Kirjan runot voi toki lukea tietämättä perusideasta mitään, eikä tarvitse tutustua Rekolan, Schreckin tai Kaasakaisen tuotantoihin ymmärtääkseen nämä luontoaiheiset ja inhimillisyyttä pohtivat "pienoismaalaukset". Näissä runoissa pääsee lapsen maailmaan, vanhenemiseen, tuntureille, runouteen. Kuten tämä Jyrki Schreckin Lumi- sarjan Varttumisesta- otsikoitu:

Jos taon

kysymysmerkin

suoraksi,

niin saan huutomerkin.

Silti kuiskaus

peittoaa sen  

mennen tullen.

Silloin on 

tuotava huulet liki,

kuiskattava

ihmisen korvaan. 

Käsiin sopivan kokoisessa kirjassa on 100 sivua ja lopusta löytyy lista Lapin kaikista ilmestyneistä teoksista, sillä hän on tehnyt myös suomennoksia.

 Omasta kirjahyllystä löytyvät Arto Lapin runokokoelmat:

Oravanportaat  (Sammakko, 2004)

Harakanpaja    (Sammakko, 2007)

Lumiputous     (Sammakko, 2009)

Laululento     (Sammakko, 2011)

Kärpäshäiriö   (Sammakko, 2014)

EN SELITÄ - SINUN ON KOETTAVA ITSE!

Toinen uutuus on kokoelma saamelaisesta nykyrunoudesta. Tuulisolmut esittelee neljän runoilijan tuotantoa:  Hege Siri, Sigbjørn Skåden, Rawda Carita Eira ja Irene Larsen. He ovat syntyneet 1960- ja 1970- luvuilla ja he kirjoittavat norjaksi ja pohjoissaameksi.

Suomennoksen ja hyvin kattavan esipuheen on laatinut toimittaja Kaisa Ahvenjärvi. Hän on myös väitellyt saamelaisesta nykyrunoudesta. Saamelainen runogenre voi hyvin, ja sen voi nähdä perustuvan joikuperinteeseen. Se on usein vapaamittaista, siinä on toistuvuutta ja tiivistä ilmaisua - kuten modernissa runoudessakin.

Eira on merisaamelaistaustainen ja hänen runoissaan kuvataan sukupolvien ketjua. Mitä onkaan menettää oma äidinkielensä  ja millainen on vähemmistökielen olemassaolo valtakielienen varjossa?  Skåden on uudistaja saamelaisrunoudessa, sillä hänen runoissaan on kokeellisuutta, hän sekoittelee eri kielistä ja kulttuureista otettuja aineksia, esim. Shakespearen jambiseen runomittaan. Eira oli vuonna  2012 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Hänen tuotantonsa on perinteisempää poronhoitokultuuriin liittyvää. Larsen sekoittaa saamelaista mytologiaa ja tämän kirjan sivuilla seikkailee karhun hahmo nykytodellisuudessa. 

Tähän lyhyt näyte Skådenin runosta Prekariaatin ulvonta

laita mun kortille hey

lisää katkarapusalattia ho

älä turhaan säästele hey ho 

hoka hoka hey 

pehmo-intiaani likainen cowboy 

heioloolaa heioloolaa 

loo 

ja vaarat 

ystäväni 

valkeat kuin falturalturaltura 

Tuulisolmut vie lukijansa nykyaikaiseen pohjoiseen menoon ja vuosisatojen taakse.

Ota koppi ja lue runoutta toiselta kielialueelta!


Huhtikuussa huhkitaan kulttuurin parissa - ainakin Orivedellä, Helena

************

Lappi Arto, Veden ääret (Enostone Kustannus, 2018)
Salmi Jelena, kansi
Niinikangas Katri, taitto
Henttonen Jani, tekijän valokuva


Tuulisolmut, valikoima saamelaista nykyrunoutta (Osuuskunta Poesia, 2018)
Ahvenjärvi Kaisa, esipuhe ja runojen suomennokset
Andersson Victoria, kannen kuva
Branders Mikko, kannen suunnittelu
Niemi Marko, taitto


Taustalla pehmeästi Rajaton, Tuhansien laulujen maa - cd