Uupuneita merkkihenkilöitä ja Virginia Woolfia

 

Yllättävä kirjatrio samalla lainauskerralla

Joskus kirjastoreissu tuottaa odottamatonta iloa, vaikka kirjoja valitsee aivan sattumanvaraisesti pelkän kannen perusteella. Aloitin lukemalla Susanna Suomelan Uupuneet, rakkaudentunnustus hauraille merkkihenkilöille (2023, WSOY). Näiden merkkihenkilöiden joukossa on myös Virginia Woolf!  Nuoruuteni päiväkirjat 1 ja 2 (2022, Oppian) tulikin siten luettua tarkemmin, edellisen teoksen tietoja miettien. Oikein hyvä kirjatrio!

Susanna Suomela kertoilee lempeän ironisesti omasta "laiskuudestaan", kuinka hidasta on erilaisten asioiden tekeminen. Hänen diagnoosinsa on kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, ja siihen auttavat kilpirauhashormoonia sisältävät tabletit. Tätä taustaa vasten hänen "tapauskertomuksensa" historiallisista merkkihenkilöistä ovat empaattisia ja mietiskeleviä. Mitkä seikat on oikeasti vaikuttaneet mm Sylvia Plathin, Abraham Lincolnin, Jack Kennedyn, Charles Darwinin, Claude Monetin ja Virginia Woolfin elämiin?

Jos heidän diagnoosinsa olivat oikeita, niin saivatko he oikeaa hoitoa ja turvauduttiinko myös uskomushoitoihin? Yritettiinkö oireet pitää piilossa ja oliko ainoa vaihtoehto erakkoitua kotiinsa? Miten he saivat aikaiseksi klassikoiksi luokiteltuja taideteoksia tai johdatettua kansakuntaansa halki vaikeiden aikojen? Kaikesta huolimatta? Oliko heillä ympärillään ymmärtävä ja tukeva lähipiiri vai oliko heillä psyykkisiä henkivaroja ja herkkyyttä oman intohimonsa ja tehtävänsä suhteen? Millaisiin urotekoihin ja mestarillisiin teoksiin he olisivat kenties yltäneet, jos olisivat saaneet elää terveinä ja energisinä?

Suomela miettii myös vanhenemisen problematiikkaa. Suomalainen kuvataitelija Rafael Wardi ja australialainen kaiadilt-kansaan kuuluva Sally Gabori (syntymänimeltään Mirdidinkighati Juwarnda) inspiroivat elämäntarinoillaan. Aina ikääntyminen ei keskeytä taitelijan luomisvoimaa - Sally Gabori aloitti maalaamisen vasta yli 80-vuotinaana. 

Sallyn tarina opettaa, että tärkeintä on pysyä omana itsenään, ikävuosien karttumisesta ja voimien hupenemisesta huolimatta. Maalaamiseen uppoutunut harmaatukkainen vanhus on edelleen se sama ujonoloinen nainen, joka neljäkymmentä vuotta aiemmin otetussa valokuvassa katsoo kameraan hiukan varautuneesti. Valokuvan keski-ikäisellä Sallylla on edessään vielä vuosikymmeniä ennen kuin vuosikseen löytää elämäänsä jotain aivan uutta ja luo taiteellisen uran, joka siivittää hänet maailmanmaineeseen.

Kiitos Susanna Suomelalle rehellisyydestä ja omien tuntemuksien ja epävarmuuksien paljastamisesta! Tämä auttaa muitakin "hitaita ja herkkiä/heikkoja" luottamaan omaan elämänpolkuunsa. Meitä kaikkia tarvitaan.

Tuottelias Virginia Woolf (25.1.1882 - 28.31941, ks itsemurha) ehti verrattain lyhyen elämänsä aikana kirjoittaa sellaisia teoksia kuin Ms. Dalloway, Majakalla, Yö ja päivä ja Näytösten välissä, Orlando, Oma huone. Hän kirjoitti myös esseitä, kirja-arvosteluja lehtiin. Hänen kirjoituksissaan on poliittista ja feminististä ajattelua. Woolfia pidetään yhä yhtenä vaikuttavimmista kirjailijoista Englannissa.

Päiväkirjat 1 ja 2 ovat aiemmin suomentamattomia nuoruuden kuvauksia kirjailijan nuoruudesta, varhaisaikuisuudesta.

Nuoruuteni päiväkirjat 1 ajoittuu vuosiin 1897 - 1899, jolloin nuori tyttö eli paremman keskiluokan tasokasta elämää vanhempiensa ja sisartensa sekä sisaruspuoliensa muodostamassa perhepiirissä. Päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä, keskittyvät kuvaamaan perheen tekemisiä ja omia tuntemuksia. Näinä kasvunvuosinaan hän jo miettii omaa kirjoittamistaan:

5.8.1899

Voi sentään - tämän päiväkirjan tyylin pitäisi uudistua radikaalisti. Kaikki nämä yksityiskohdat hautaavat minut ennen pitkää alleen. Olen huomannut, että kirjoitan sujuvammin kuin puhun järkeä tai hölynpölyä; kirjoittaminen sopisi minulle hyvin, jos olisin mykkä, mutta minulle on suotu siedettävät puheenlahjat, joissa ei kyllä ole mitään kadehdittavaa.

 

Toinen osa kattaa vuodet 1903-1905 ja merkinnät ovat välillä  pitempiä. Matkakuvauksena kertomukset Stonehengestä ja laivamatkasta Espanjaan ja Portugaliin. Nuori Virginia miettii yhteiskuntaa, kirjoittamistaan, perhettään ja yllättävän tarkasti sosiaalisia tilaisuuksia ja persoonaansa:

Uskon, että sosiaalinen kyvykkyys on todella ylevä tavoite - sillä ajatelkaa, mitä se merkitsee. On vain rajallisesti aikaa saavuttaa ihanne. On pakko tietoisesti toteuttaa käytöksellään se, mitä vaatteet viestivät; ne ovat silkkiä- kaikkein parasta laatua - ja niitä käytetään vain varoen, ainoastaan tällaisissa tilaisuuksissa. Niiden tarkoituksena on miellyttää toisten silmää - tehdä sinusta jotain upeampaa kuin mitä olet arkisin.

Päiväkirjoja voi lukea monella tavalla. Ihan "vain" kuvauksena nuoren tytön elämästä 1800- luvun lopun ja 1900-luvun alun Lontoossa. Vanhat kartat Lontoon asuinalueista elävöittävät arkipäivän kuvausta. Kirjoissa olevien vanhojen valokuvien avulla voi tutkia Virginia Woolfin perhettä.

Tai syvällisemmin voi miettiä miten Virginian varhaiset menetyskokemukset vaikuttivat hänen tuotantoonsa ja mielenterveyteensä. Mielenkiintoista on, mitä päiväkirjoissa ei mainita. 

 

On helvettejä ja jylhä Helvetinjärvi

Näiden kolmen kirjan vuoksi on jossain vaiheessa luettava lisää Virginia Woolfia. Mielenkiinto heräsi.

Elokuu saapuilee ja (ainakin) yksi kirjoituskurssi on tiedossa: 6 viikkoa luontokirjoittamista nettikurssina. Siitäkin jotain elokuun lopulla? Ensin luontomatkailua eli viikoksi Norjan Lofooteille.

Uskaltakaa pysähtyä, ihmetellä ja levätä välillä! Mörri Mahlakallas

1 2 1 2 1 2 1 2 1 2

Susanna Suomela, Uupuneet, rakkaudentunnustus hauraille merkkihenkilöille (2023, WSOY)

Susanna Suomela, suomennos ellei toisin mainita

Sanna Reeta Meilahti, kansi

Virginia Woolf, Nuoruuteni päiväkirjat 1, vuodet 1897-1899 (2022, OPPIAN)

Virginia Woolf, Nuoruuteni päiväkirjat 2 , vuodet 1903-1905 (2022, OPPIAN)

Tuomas Kilpi, toimittanut, suomentanut, esipuhe

Taustamusiikkina Kuunkuiskaajat, Kuunkuiskaajat-cd (MAGNUM MUSIC)

Mörri,valokuvat

Käydä ulkona ja sukeltaa sisimpäänsä

En peittele suhdettani Oriveden Opistoon, jota tällä hetkellä kutsutaan Kampukseksi. Olenhan Opistolla ollut kesätöissä siivoojalikkana, opiskellut lukuvuoden kasvatustieteitä ja myöhemmin ollut muutamalla kurssilla alueen opetustiloissa.

Iloitsen siis suuresti, että Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi on aktiivisesti toiminut alueen hyväksi ja järjestänyt erilaisia tapahtumia ja kurssituksia! Mukana olen ainakin henkisesti ja toivottavasti ihan toiminnan tasollakin.

Osaksi tämän kampusalueen vuoksi lähdin lauantaina 1. helmikuuta Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys ryn järjestämälle Talvinen puuretki- kävelylle. Hortonomi Esa Kallio opasti tunnistamaan puita talvella ja kertoili alueen historiasta. Mukaan raikkaaseen talvipäivään oli rohkaistunut lähtemään n kolmekymmentä ulkoilijaa.

Jälleen kävi näin: huonomuistinen kirijoottaja unohti lähes heti uusien kasvien ja kääpien nimet! Eli oppi meni lahjakkaasti ohi. Mutta toisaalta katselin taivasta, puiden latvoja, kuuntelin tikan koputusta, näin haukan, katselin Opiston rakennuksia vaihteeksi lumipuvussa, kuuntelin faktapalasia linnuista ja tallensin kameralla omia näkemyksiäni päivästä. Sain punaiset posket, raitista ilmaa, palelevat varpaat. Nautin kahden tunnin lumikerroskierroksesta.

(onko lukihäiriön liitännäisenä tämä nimien muistamattomuus? Ainostaan koirarotuja muistan useamman kymmenen suuremmin pinnistämättä. Tosin koirailuun rakastuin jo lapsena, niin onhan tässä ollut vuosia aikaakin päntätä koirarotukirjoja!)

Paksussa talvipalttoossa kävelin kirjastoomme etsimään lyhyitä tekstejä Puikkojen viemää - lukutilaisuuteen, joka aloittaa kokeiluna tiistaina 18.2. Oriveden  kaupunginkirjastolla. Iso pino kaikenlaista teosta osuikin silmiin ja käsiin. Eiköhän niistä jotain luettavaksi löydy?

Haaveeni ehkä totetuu: saan lukaista myös Kirjoituspiiri Kyhertäjien tarinoita ääneen. Paikallisia tekijöitä taas näin esille. 

Mutta tämä onnenpotku?! Otinpa ihan kannen perustella pinoon vielä Austin Kleonin Varasta kuin taitelija: 10 asiaa joita kukaan ei kertonut luovuudesta- teoksen (WSOY, 2019). Pelasti päivän ja monta muutakin asiaa.

Varasta kuin taitelija on vaatimattoman näköinen pieni, mustavalkoisin kuvin ja piirroksin täytetty kirja, mutta reiluun 150 sivuun mahtuu oivalluksia ja käytännän neuvoja luoville ihmisille - ja ihan kaikille muutenkin. Kirjassa on lyhyitä lukuja 10 kappaletta, nimeltään esim. Aloita ennen kuin tiedät kuka olet, Käytä käsiäsi, Salaisuus: tee työsi hyvin ja kerro siitä muille, Ole ystävällinen (maailma on pieni kylä), Sivuprojektit ja harrastukset ovat tärkeitä.

Älä stressaa sillä, että sinun pitäisi tutkia. Riittää kun etsit.

Mitä kopioda? Se onkin vaikeampaa. Älä varasta pelkää tyyliä vaan myös tyylin takana vaikuttava tapa ajatella. Et halua näyttää samalta kuin sankarisi; haluat nähdä maailman heidän tavallaan.

Ole: utelias, ystävällinen, sitkeä, ja hyväksy, että joskus vaikutat tyhmältä

Siinä mielestäni kirjan parhaimmat ajatukset. Yksinkertaisia ohjeita, mutta niiden avulla voi huomata itsestään ja ympäröivästä maailmasta uusia vivahteita, näkökulmia.

Monellehan meistä tulee niitä tummia hetkiä, jolloin kadotamme jotain tärkeää itsestämme... jonnekin. Epävarmuus, itsekritiikki ja yksinäisyys valtaavat tilaa salakavalasti.  Minulla on ollut sellainen kausi omien kirjoittamisten ja ideoiden toteuttamisen kanssa. Olen kaivannut syvällisiä keskusteluita muiden luovien ihmisten kanssa, jotta ymmärtäisin paremmin omia luomiseen liittyviä prosessejani. Sieltä se yksinäisyyden häntä on päässyt polviani silittelemään, kun en ole päässyt kokonaisvaltaisesti omia juttujani selittämään. Tai ainahan puhua voi, mutta se ajatusten vaihtaminen on jäänyt vähäiseksi.

Varasta kuin taitelija auttoi tässä asiassa. On vain luotettava - jälleen kerran!- itseensä ja tekemisiinsä. Kyllä joskus osuu kohdalle joku, jonka kanssa voi puhua yhdestä rivistä ja/tai  viivasta tunnin tai kaksi...

Niin paljon innostuin tästä pienestä aarteesta, että rohkaistuin jopa laittamaan fanipostia kirjailija Austin Kleonille. Kiitosta annettava niille, jotka sellaisia ansaitsevat!

Tästä tuli yllättäen aivan erilainen "taidesivu" kuin suunnittelin. Ne kiehtovat ystävien ottamat valokuvat päätyvät toiseen kirjoitukseen myöhemmin. Ehkä lisää niiden oheen saisin runojakin syntymään.

Hehkukaa helmenä helmikuussa, Mörri Seppälä (myös valokuvat)

Taustalla Stellan Löytäjä saa pitää -cd.

Mikä nimeksi vanhalle Opiston päärakennukselle?

Matkoja runouteen ja Pohjoisnavalle

Runoileva mieli tykästyi kirjaan Runomatkaopas, harjoituksia ja työpajoja lapsille (Pirkko Ilmanen, Riika Kotka, Elina Pulli ja Johanna Venho), vaikka nimessä on tuo lapsille. Aikuinenkin saa tästä omiin riveihinsä uutta puhtia.

Kirjalla on neljä kirjoittajaa, joten näkökulmia ja harjoituksia on monenlaisia. Ensimmäisessä osiossa Runosta ravintoa kuvaillaan runouden olemusta ja sen erilaisia olomuotoja. Miten runoja voi synnyttää itse? Lasta voi loruttaa, saduttaa, leikkimällä ja tanssimalla syntyy sanarytmejä. Valmiita runoja voi esittää muillekin lavarunouden muodossa ja omassa kid up- vitsiesityksenä. Koko kirjan kantavin ajatus saattaa löytyä näistä Pirkko Ilmasen riveistä:

(...) Runoilmaisu jättää myös väljyyttä mielikuvitukselle ja ihmettelylle. Runojen avulla voi tutkia maailmaa kuin kaleidoskoopin lävitse. Runon rytmi, liikkeellisyys, tanssillisuus ja musikaalisuus tekevät runosta dynaamisen ja toiminallisen

Toinen osio Herkkukori vinkkaa kuinka päästä runoilussa alkuun esim. riimisanojen avulla tai käyttämällä loruviuhkaa (johon osat löytyvät kivasti kirjan lopusta) tai leikkimällä vakoilevaa runoilijaa. Tällöin tutkitaan kaukaa huomaamatta jotain henkilöä, jolle annataan nimi ja sitten aletaan keksiä hänestä asioita. Aisteja voi herätällä kuvaamalla kiuku ja iloa, tutkimalla jonkin tietyn kuvan värejä, hajuja ja vaikka äänimaisemaa. Runotyylit on selkeästi kerrottu, joten itsekin pääsee kokeilemaan limerikkiä, roolirunoa, tankaa ja haikua ja vaikka oodia.

Nykyaikana voi hyvinkin käyttää tietokonetta runojen tekemiseen, joten oppaassa kerrotaan myös konerunoudesta, hakukonerunoudesta ja käännösgeneraattorista.

Aikuinen, koska olet viimeksi itse kokeillut konerunoutta?

Runopuffet- osio tarjoilee kokoelman työpajoja, lyhyistä pitempiin. Aiheina mm. trokeemankeli, noidutut rikkaudet ja runojen säilöntäpaja. Maaginen hahmo Lohikäärme saa osakseen huomiota useamman sivun verran ja löytyypä lohikäärmekorttikin hoito-ohjeineen!

Jälkiruoka-osio tarjoilee maukkaita vinkkejä lavarunon kirjoittamisen ja esittämiseen ja jopa runokirjan julkaisutilaisuuteen. Sieltä voi aikuinenkin lukaista neuvoja ja virittäytyä tunnelmaan.

Runomatkaoppaassa on 114 ja osoiden sivut on merkitty toisistaan erottuvilla väripalloilla. Kuvitus on värikästä ja virkistävää, kirjan iso koko luo helppolukuisuuden tunteen. Kirjassa on monia tehtäviä ja lopussa vielä Lähteet ja lukuvinkit, kirjottajien ystäväkirja, runoja loruviuhkaan ja leikattavia riimisanoja. Oikein hyvää palvelua!

Suosittelen lämpimästi Runomatka-opasta kaikille runoudesta kiinnostuneille ja kirjoittamista ohjaaville. Oikein hauska on matkanteko tämän kanssa!

Tämä toinen kirja on lehtibongattu eli Oriveden Sanomissa 20.8.2019 oli juttu Heli Rantalasta ja hänen esikoiskirjastaan Suurenmoinen sitruunaseikkailu. Totta kai teos pitää lukea,  jo senkin takia, että kirjan idea syntyi alunperin Opistolla.

Hauskan tarinan päänäyttämö on valkoinen aava Pohjoisnapa, jonne lahjakas Tuuli Ilona Niitaliina Ajo lähtee pappansa kanssa - vaikka Tuulia vähän pelottaakin. Perillä hän saa pappansa kanssa kokea kauniit revontulet, koiranpennun lailla päälle hyökkäävän pakkasen, ja veikeän napaketun, mursun ja valloittavan kolmikon. Kolmikkohan on tietysti jääkarhupentue Ella, Elvis ja Sinatra.

Mukana maalaus- ja tutkimustouhuissa on pieni halkolohikäärme Milli, joka tykkää puuhailla omiaan Tuulin hiuspehkossa. Sitruunat ovat salamyhkäisiä, mutta tärkeitä. Niitä on matkassa mukana, koska papalle ne ovat lähes tärkeintä elämässä. Sitruunan avulla pappa kun tutustui mummoon, Tuulin isoäitiin.

Tämä on valloittava lukukokemus! 138 sivuun mahtuu seikkailua, eksoottisia eläimiä, suuria tunteita ja maantiedettä Afrikkaa myöten.

Kirjan viehätystä lisäävät värikkäät kuvat, jotka pieniä yksityiskohtia tai koko sivun kerronallisia tehokeinoja. Sitruunat saavat pomppia ylhäältä alas ja "Tuulin piirtämä" muotokuva perheestä tuo erilaisen kuvituksen kirjan alkuosaan.

Jälleen mieleen tulee suositella tätäkin  pukinkontiin lapselliselle lukijalle!

Katsotaan onko seuraavaksi lukuvuorossa jo ihan aikuisten runoutta... Kirjoittelemisiin, Mörri Seppälä

Ilmanen Pirkko, Kotka Riika, Pulli Elina ja Venho Johanna, Runomatkaopas: harjoituksia ja työpajoja lapsille (Aviador, 2019)

Mäkipää Minna, kuvitus ja graafinen suunnittelu

Rantala Heli, Suurenmoinen sitruunaseikkailu (WSOY, 2019)

Ryynänen Henna, kuvitus

Turkulainen Riikka, graafinen suunnittelu

Vartiainen Jenni, laulun sanat

Toven sanoja lahjaksi

Joululahjavinkki kaikille kauniiden lauseiden ja kirjojen ystäville! Taiteilija Tove Janssonin monipuolisen kirjallisen tuotannon herkullisimpia lauseita, sitaatteja ja aforistisia ajatuksia yksiin kansiin on koonnut Katariina Heilala. Sanojen lahja on 541 "sivuinen tiiliskivi", mutta niin kaunis kantta, sisäsivujen piirroksia (mustavalkoisia kuvia Muumikirjoista) myöten, että tämän kirjan parissa viihtyy isompi ja pienempikin lukija.

Jälkisanoissaan Katariina Heilala toteaa mm. Janssonin kerrontatavan olevan sivustaseuraajan tarkkoja havaintoja ja niin ytimekkäitä, että kirjoituksista saa irroittua viisaita lauseita. "Käyttökirjajana" tämä onkin oiva elämän moniin tilanteisiin, positiivisiin ja niihin negatiivisiinkin.

Heilala korostaa Muumeistaan kuuluisaksi tulleen Janssonin monipuolisuutta taiteilijana. Hänellä on taidemaalarina ansiotunut ura ja hän kirjoitti paljon muutakin. Sanojen lahja- kirjaan siteeratut teokset on lueteltu lopussa- kannattaa niihinkin  tutustua.

Kirja on jaoteltu teemoittain, tunteiden ja kokemusten mukaan. Jokaisella osalla on kaunis nimi, esim. "Hänen jalkojensa juuressa oli ruusu" muodostuu odottamisesta ja ajasta, "Kun pääskyset hiljentyivät" osassa on luopumista, ja menetyksiä ja "Meillä oli maailmankartta edessämme" kertoo matkustavaisista ja seikkailijoista.

Tässä esimerkki voimakkaista tunteista "Kuka tahansa voi suuttua ja vähän riehaantua" - osiosta:

Surua ja vihaamista varten on myös paikkoja, esimerkiksi eteisessä ovien välissä minne posti tulee. (Kuvanveistäjän tytär: Joulu)

Kohtaamisista ja kiintymisestä "Ja sitten tulet sinä" - osiosta:

Älä ole pahoillasi, mutta yritä vihdoinkin ymmärtää, meidän täytyy olla valppaita ja pitää silmällä tuota tienhaaraa, ihmisen tie on täynnä haarautumia, sivuteitä, mahdollisuuksia, tiedäthän, ja joskus kaksi ihmistä tulee omilta tahoiltaan ja kulkee jonkin matkaa rinnakkain. Silloin on vaikuttanut toisen tiehen. (Viesti. Valitut novellit 1971-1997: Keskustelu Samuelin kanssa)

Joulukuun lähestyessä vielä "Kuusen alla täytyy olla täynnä rakkautta":

Päivällisen jälkeen tuli pitkä tauko, sillä tavalla annettiin joululle tilaa. Me makasimme parvilla pimeässä ja kuulimme äidin askareiden rapinaa uunin luona ja ulkona kadulla oli aivan hiljaista. (Kuvanveistäjän tytär:  Joulu)

Kirjan kuvitus on siis Janssonin, mukana on mustavalkoisia lyhyitä sarjakuvia ja yksittäisiä piirroksia. Etukannen sisäpaperissa on kaunis Tove Janssonin Ex libris- painettuna ja kirjaa koristaa hopeinen kirjanmerkkinauha - kätevää näissä monisivuisissa teoksissa, kiitos siitä.

Itse pääsin vilkaisemaan Sanojen lahjaa kesällä 2018 Tamperetalon Muumimuseon kaupassa ja ihastuin heti tähän kirjalliseen suklaakonvehtirasiaan. Sain oman kirjani julkistamisen johdosta Kirjoitupiiri Kyhertäjiltä lahjakortin ja silläpä sillä tilasin Sanojen lahjan omaan hyllyyni ja sydämeeni. Vielä kiitos arvoisille kirjoittajakavereilleni!

Kirja on AINA mainio joululahja, lukekaa kaikenlaista! Helena haltioissaan pienistä ja suurista sanoista


#####

Sanojen lahja,valitut sitaatit,  toimittanut Heilala Katariina (WSOY 2017)
Lyytinen Laura, graafinen suunnittelu ja kansi
Jansson Per-Olov copyright etukannen kuva
Jansson Tove copyright takakannen kuva