Kirjoittamista ei tarvitse stressata

Kuin vuodessa on viikkoja 52, on harjoituksia 104 Niina Hakalahden kirjoitusoppaassa Syön aamupalaksi Eiffel-torneja. Kirjassa on selkeä, toistuva viikottainen  runko, joten esittelen tässä blogin kirjoitushetken mukaan Viikko 34 sisällön.

Harjoitus 67 ehdottaa valitsemaan jonkin esineen tai luonto-objektin. Sitä voi kuvata, mutta ei saa verrata mihinkään. Tästä kirjoitetaan noin viisi minuttia ja seuraavaksi kuvataan objektin kautta perheenjäseniä, lapsia tai jotakuta muuta. Näin vodaan liittää vaikka saarni ja äiti toisiinsa. Alkuperäinen tehtävä on sovellettu The Practice of Poetry- kirjan harjoituksesta.

Harjoituksessa 68 mietitään tilanteita, jossa puetaan ja riisutaan. Mitä muuta puetaan kuin vaatteita? Onko pukeminen myös yritys muuttaa/muuttua erilaiseksi, ottaa rooli? Tarkotus on kirjoittaa pukeutumia- tai riisuutuistarina. Tämä tehtävä on mukaeltu Heli Hulmin Saattaen vaihdettava- kirjassa olevasta tehtävästä.

Ajatuksia viikolle- otsakkeen alla  Hakalahti tuumiin miten kirjoittaja usein kiertelee ja kaartelee aiheensa ympärillä, joskus hyvinkin sattumanvaraisesti. Luonnoksia ja muistiinpanoja kertyy, kunnes aika on kypsä ja kokonainen runo tai kertomus syntyy.

Itselläni prosessi menee usein niin, että ensin kirjoitan, ja vasta myöhemmin ymmärrän, mistä olen kirjoittanut ja mihin osunut. Minun täytyy usein kirjoittaa ikään kuin itseltäni salaa. Jos alan miettiä liikaa, en pysty kirjoittamaan lainkaan.

Samalla Hakalahti tuo esille Rainer Maria Rilken, Natalie Goldbergin ja Siri Kolun kirjoitustapoja ja mietteitä.

Monissa viikottaisissa osioissa on myös sitaatti erikseen joltain kirjoittajalta, kirjailijalta.


Myönnän, että tämä selkeä opasmuoto toimii, jos on ongelmia kirjoittamisen aloittamisen kanssa, ei löydä mieleistänsä kirjoitusvirettä tai epäilee omia kykyjään ja itsekritiikki nousee liian korkealle. Näissä harjoituksissa on kirjoitustapahtumaa käsitelty monelta kantilta ja hyvinkin ymmärrettävässä muodossa. Ei tarvitse olla kokenut kirjoittaja päästäkseen harjoitusten maailmaan mukaan.

Parasta ovat kuitenkin vertaistuen tapaan toimivat muiden kirjoittajien ja kirjailijoiden OMAT ajatukset. Näin huomaa, että muutkin välillä kamppailevat, mutta myös iloitsevat, kirjoitusprossien kanssa.

Lopuksi on Lähdeluettelo: Kirjoittamiseen ja ajattelemiseen liittyvää kirjallisuutta, Kaunokirjallisuuta ja muita tekstissä mainittuja teoksia sekä Lehtiartikklit ja muut lähteet.

Itse haluan lopettaa kirjan esittelyn teoksessa olevan Lopuksi ja aluksi- aukeaman sanoilla, koska nähin kiteytyy jotain hienoa:

Joku sanoi joskus, että kirjoittaminen ja lukeminen ovat vaikean mielihyvän hakemista. (Helppoa mielihyvää saa syömällä suklaata.) Kirjoittaminen itsessään on kuitenkin tärkeää. Kun istuu alas ja kirjoittaa postikortin jollekulle, maailma tulee vähän ehjemmäksi. Juha Hurme on sanonut kauniisti, että kirjoittaminen, vaikkapa pienen runonsäkeenkin, on maalman hapettamista.

Ilokseni voin kertoa vielä, että tämän Syön aamupalakseni Eiffel-torneja- teoksen harjoituksia on käytetty meidän Kirjoituspiiri Kyhertäjien tapaamisissakin. Toimivat hyvin ryhmässä: osoittaa harjoitusten käytännönläheisyyden.

Palkinnoksi kirjoitusurakan jälkeen  suosittelen Tomi Rantalan sarjakuvakirjaa Metsäläiset (Arktinen Banaani, 2019). Tämä sarjis on ensinnäkin mukavan kokoinen, aukeamalle on vain neljä kolmen kuvan strippiä ja sivumäärä 64. Näissä kuvissa on yhtensä kuusi päähenkilöä aina pareittain: Kivi ja Kuusi, Koivu ja Neiti Lampi sekä puut  Puolikuollut ja kaverinsa Tynkä-herra. Nämä parit sitten keskenään keskustelevat ytimekkäästi muutamilla sanoilla kuin vanhat parit nokitellen, viljellen ironiaa ja satiiria.  Puujalkavitsitkin saavat uuden ulottuvuuden ja syvällistäkin metsänmenon mietintää heiltä irtoaa. Heidän rauhallista elämäänsä häiritsevät tuulet, sateet, kuu, jänikset tai  joogaava luontoihminen.

Tässä sarjakuvakirjassa viehätti noiden humorististen sanailujen lisäksi tuo näennäinen yksinkertaisuus kuvissa. Vaikka tapahtumia on vähän ja paikat eivät vaihdu, niin tuo mustavakoinen väritys ja vahva piirrosviiva saavat silmäilemään jokaista kuvaa ja pysähtymään ajatuksella tekstiin (eivät ole puhekuplissa). Sympaattinen sarjakuvakirja, joka ei vanhene katselukerroista!


Näin tuli luettua ja esiteltyä muiden tekemää kirjallisuutta. Oma kuhiseva pää tarvitsee pienen tauon, jotta saan aivosoluni oikeille asetuksille lauantaita 24.8.2019 varten. Silloin on täällä Orivedellä kaupungin juhlavuoden kunniaksi isot Elomeiningit ja upea Rohan tallit tulee hevosineen turnajaisnäytöksen esittämään. Lupauduin runosalkun ja maskottieni kanssa raapustella pop up- runoja siinä ohessa.

Kaikkea virkistävää kaikille ja nautitaan elosalamoista, Mörri Seppälä

+ + + + + + + +   + + + + + +  + + + + + +


Hakalahti Niina, Syön aamupalaksi Eiffel-torneja (Karisto Oy, 2018)

www.niinahakalahti.fi

Kohti uutta kirjaa

Vuosi on vaihtunut luvuksi 2019 ja olemme matkalla kohti kevättä. Kohti uutta kirjaa: opas omaa kaunokirjaa suunnitteleville on Pasi Luhtaniemen käytännöllinen opas kirjoittajille, joilla on tavoitteena saada oma kirja julkaistua.

Pasi Luhtaniemi on paitsi kirjailija, niin kirjoittajavalmentaja ja kustantaja. Kokemusta alalta hänellä on noin 30 vuoden ajalta ja hänen romaaninsa ovat Sokea piste (Atena 2013) ja Viattomat (Aarni 2015). Näiden kahden romaanin hän kertoo olevan tärkeimmät lähteensä kirjoitusoppaan taustalla.

Oppaan rakenne on selkeä. Ensimmäisessä luvussa Haaveesta todeksi Luhtaniemi kehoittaa kirjoittajaa etsimään luotettavan esilukijan, joka toimii rehellisenä palauteen antajana ja mahdollisesti myös vertaistukena. Näin kirjoitusprosessit voivat olla hedelmällisempiä jo alkuvaiheissa. Tutustuminen toisiin kirjoittajiin on hyödyllistä verkostoitumista, koska neuvoja ja tietoa on mukava jakaa muiden kanssa.

Tämän luvun harjoituksena on miettiä 3 kohdan lista omista lukumieltymyksistä.

Seuraavassa luvussa Kuinka altistua kirjoittamiselle on tärkeitä huomioita arjen keskellä elämisestä. Jos ja kun ei pääse heti fyysisesti kirjoittamaan tekstiään. Ajatus juonesta, henkilöistä ja kielestä voi muhia kauankin mielessä ja alitajunnassa. Siten varsinainen kirjoitusprosessi voi olla helppoa, sanojen siirtoa itsestä paperille tai tietokoneen näytölle. Mutta ainahan eivät ideat, mielikuvat, hienot sanonnat tai dialogit muistu mieleen kirjoitushetkellä.  Siksi erittäin hyödyllistä on päästä tallentamaan edes jotenkin ajatuksena. Paperilapuille, leikekirjaan tai vaikka kännykän kameran muistiin on hyvä kerätä aineistoa. Jotta ne eivät olisi sekavana kasana, niin aineistoa kannattaa säännöllisesti tutkia ja purkaa. Näin säilyy myös tunne, että tekee kirjoittamisen suhteen jotain, vaikka ei pääse rauhassa pitkään kirjoitusrupeamaan.

Tämän luvun harjoitus on 3 kohdan havainto- ja tulkintapäiväkirjan kirjoittaminen.

Luvussa Kirjoittaja - käsikirjoitus - lukija Luhtaniemi esittelee 4 erilaista tekstin tarkoitteen tasoa. Teeman taso kertoo mihin todellisuutemme kysymykseen kirjalija keskittyy, miksi kyseinen kirja kirja on kirjoitettava. Motiivien taso liitty esim. romaanin henkilöiden tekoihin, syiden niiden taustalla. Motiiveja voi olla useampiakin, mutta niiden lukumäärän rajaaminenkin on tärkeää. Miljöön tasolla kirjailija kertoo millaisen maailman hän on tekstiinsä luonut ja tuonut. Henkilöiden taso luonnollisesti liittyy tekstissä esiintyviin hahmoihin, oikeisiin tai keksittyihin.

Halusin nostaa nuo tekstin tarkoitteen tasot esiin, koska niiden kanssa ja niiden kautta useat kirjoitukset syntyvät. Näihin kaikkiin tasoihin liittyviä materiaaleja kannattaa kerätä, jotta tekstiin saa paljon aineksia.

4. luku Tarina pitää sisällään harjoituksen Uuden kirjasi tarina ranskalaisilla viivoilla. Sinä pelkistettyjen lauseiden kautta kerrotaan kirjan juonirunko ja otsikkoina esim. Uusi kirjani alkaa näin ja Uusi kirjani loppuu näin. Tämä harjoitus auttaa ymmärtämään tarinan kaaren eli ajallisesti kirja alkaa jostain ja kulkee eri pisteiden kautta loppuun.

 5.luku Kerrontaa alkaa harjoituksella, jossa kirjoitetaan oma elämänkerta. Mukana on siis ajanjaksot, tärkeät tapahtumat ja tunnetilat. Näiden avulla tarinaankin saadaan sävyjä pelkän juonen lisäksi.

Tässä luvussa perehdytään myös erilaisin tarinan kertojiin eli lähettäjä-vastaanottaja - pareihin. Luku 6 Kerronnan fokalisaatio jatkaa samasta  aiheesta laajemmin (fokalisaatio tarkoittaa kerronnan näkökulmaa). Lisäksi Luhtaniemi muistuttaa tutustumaan teosten eri lajityyppeihin eli genreihin - niiden tuntemus helpottaa kirjoittaa rajaamaan, luomaan omaa ilmaisuaan. Tämä luvun lopuksi on Hyödyllisiä vinkkejä, jotka auttavat fyysisen kirjoittamisen vaiheessa. Esimerkiksi oman tekstin ääneen lukeminen havinnollistaa lauseiden rytmit ja painotukset.

7.luvussa Juonikaavion ja synopsiksen teko Luhtaniemi käyttää oman romaaninsa työvaiheita esimerkkinä. Tämän luvun harjoitus palaa tavallaan alkuun eli Harjoitus 3 otetaan avuksi lisäämällä sen lauseisiin mm. kerronta-aika, näkökulmat, henkilöille motiiveja. Juonikuvio keskittyy enemmän toiminnallisuuteen ja synopsis kuvaa henkilöitä ja heidän suhteitaan.

Loppusanoissa luodaan uskoa ja uskallusta kirjoittaa, kirjoittaa omalla äänellä ja luottaa lukijoihin.

Nyt ovat vuorossa ERITYISKIITOKSET kirjan liiteille! Vaikka olisi kuinka kauan käyttänyt tekstinkäsittelyohjelmia, niin kaikkia ominaisuuksiahan ei muista käyttää. Tiedoston hallinnasta, näppäinten pikakomennoista, tekstin asettelusta ja tekstin oikeinkirjoituksesta on hyvät ohjeet! Todella hyödyllisiä neuvoja  - varsinkin "sisällöntuottajalle", joka ei koskaan ole innostunut teknisistä hienouksista ja tekee monta asiaa turhan vaikeasti.

Harrastelijakirjoittajien piiristä Kyhertäjät oppaan luki lisäkseni muutama muukin kirjoittaja ja liitteet saivat heiltäkin kiitosta. Leena Kokkonen arvioi lisäksi:

Kirjassa on ohjeita ja vinkkejä kerronnan eri vaihtoehdoista, niitä käydään esimerkein läpi, samoin hyvät ohjeet ensimmäisen käsikirjoituksen luomiseen. Harjoitusten merkitys tulee kirjassa esiin, kehotus koota aineistoa ja luoda siitä erityyppisiä harjoituksia antaa varmuutta löytää oma kirjoitustyylinsä.

Tämä opas sopii kyllä matkaseuraksi, vaikka ei suunnittelisikaan julkaisuvalmista kirjaa, koska tässä kirjassa teoria ja käytäntö ovat sopusuhtaisesti esillä. Ihan aloittelevallekin kirjoittajalle juuri Kohti uutta kirjaa antaa vankan tietomäärän ja uskottavan mielikuvan kirjoittamisesta.

Vakuuttuneena Helena.

 Kannattaa tutustua alussa mainittuihin Pasi Luhtaniemen romaaneihinkin!

&&&&&

Luhtaniemi Pasi, Kohti uutta kirjaa ( Kustannus Aarni 2018)
Jantunen Noora, kannen piirrokset ja suunnittelu, taitto
Hämäläinen Hanna-Maria, takakannen kuva

Taustamusiikkina niin ihanan kepeää ja rytmikästä: Tango del norte, Solos & duos - cd