Runoja meille, jotka nukumme öisin

Niille jotka nukkuvat öisin on Santtu Puukan neljäs runokokoelma. Eikä aivan helppo olekaan. Nimittäin useimpien runojen lukeminen vaati aivoilta lukutavan muutosta: runot ovat pitkiä ilman välimerkkejä, joten sellainen "sanoilla liitäminen" ei onnistu. Toisella hitaammalla lukukerralla tällainen lukihäiriöinenkin pääsi ajatuksiin kiinni ja runomaailma osoittautuikin erittäin houkuttelevaksi.

Alussa oleva yksittäinen runo sisältää mielestäni paljon kokoelman tyylistä:

(...) mutta tikapuut ovat pettäneet portaansa naaraan reidet kavuta

palkintopallin toiseksi ylimmälle korokkeelle niinpä niin ajatus katkeaa

kuin kuiva oksa luurangot eivät alastomuuttaan häpeä eivätkä mustat

listat ole valkoisia kiukutteletko etikettioppien vastaisesti avaa ikkuna (...) 

 

Kokoelman minä-kertoja liikkuu nykyajassa, miettii tämän ajan arvomaailmaa ja tunnusmerkkejä. Millaisia ovat ihmisten halut ja päämäärät?  Onko mikään kestävää ja millaisen jäljen ihminen jättää jälkeensä? Miten kulutamme aikaa ja mihin voimme vaikuttaa- jos edes haluamme? Mitä me haluamme nähdä ymmärtääksemme toisiamme?  Yksityinen elämä laajenee yhteiskuntaan.

Tämä ei ole omistuskirjoitus

tämä on manifesti

                mielikuvituksen

    hätäuloskäynti

        monologi miksi en vihaa saati rakasta 

                  huomioi

                lentoliikenteen sidonnaisuusia virkavallan

                 miehekkäitä

               otteita puhelimeeni tulvivia rakkaudentunnustuksia  (...) 

Yht äkkiä pitkien proosarunojen jälkeen viiltävän kauniina lyhyitä hetken kuvauksia: 

syyskuun pellot sateen kirkastamat

siellä mistä olet palaamassa

 

...Lopuksi- osion ainoa runo vastaa kenties kysymykseen: mitä tämä ihmisyys oikein on?

jos sinulta kysytään mitä elämältäsi haluat älä vastaa hätiköiden anna

kysyjän odottaa voit askarrella voileivän täyttää lasin juomakelpoisella

mutta lisäaineettomalla kraanavedellä todeten salarakkaani nimi on

matkalaukku ikuinen nuoruus ei ole ikuista ja miksi selventää

näkökantojaan niille jotka nukkuvat öisin kerrostalossa radiota kuin

lihan iloja huudatetaan yöt läpeensä seinät vapisevat lentokoneiden (...) 

Teksteissä on syvällisyyden lisäksi huumoria, ja nämä osioiden nimet nyrjäyttävät aivosoluja: Tässä hämärässä puhdistan silmälasini, Kaikki kokemasi on maksutonta, Mielenosoitus mielenosoitusta vastaan, Vastarannattomuus. 

Niille jotka nukkuvat öisin vaatii vähän enemmän lukijaltaan, mutta palkitsee arkisilla kielikuvilla yllättävissä yhteyksissä.  Avaa kirja ja ota aikaa tekstin uppoutumiseen.

 

 

Santtu Puukan runoteos Älkää jättäkö minua yksin (2018, Enostone) on esillä

Lukihäirikössä 16.5.2019.

Unesta ja runoista virkistyneenä Mörri Seppälä

888---888---888---888

Puukka Santtu, Niille jotka nukkuvat öisin (2022, Enostone)

Puukka Santtu, kirjan kannen kuva "Tuo punainen kiihottaa minua"

Timonen Laura, kirjailijan kuva

Niinikangas Kalle, taitto

Enostonelle lämmin kiitos arvostelukappaleesta!

Musiikkina KLONKin Nouse lempi liehumahan- cd (2008, Klonk) 

Keskiviikkona 15.6. 2022 Klemetti -Opiston Naiskuoro (KLONK) esitti iltamusiikkia Klemettisalissa Marjukka Riihimäen johdolla. Kauniita lauluja, upeita ääniä, oivaltavia sovituksia ja esiintymisessä heittäytymisiä. Hieno musiikkituokio!

Valokuvat Mörri

Mysteeri Roosan puutarhassa

 

Rosario Garcia Gilin Roosa-sarjassa ovat ilmestyneet Roosa ja vaaleanpunainen kummitus sekä Roosa ja punainen mysteeri (Lukihäirikössä 20.2.2020 Vaaleanpunaisen kummituksen seikkailut). Nyt sarjaa jatkaa Roosa ja vihreä zombi.

Ilonen ja neuvokas Roosa haluaa pitää syntymäpäiväjuhlansa puutarhassa. Se sopiikin perheelle, mutta sitä ennen on paljon puuhaa. Puutarhakaupasta on ostettava kukkia ja  leikattava pensaita. Puutarhassa kun on vain neliömuotoisia pensaita. Kuka puutarhaa muuten hoitaa? Roosan valkoinen pupu vai kaupungin työntekijä?

- Uusi mysteeri? Kuulostaa jännittävälle. Mistä on tällä kertaa kyse?

- Vihreistä saappaista! Roosa huudahtaa innostuneena.

- Vihreistä saappaista? äiti toistaa hieman yllättyneenä.

- Juuri niin! Katsos kun isällä on siniset tennarit ja sinulla oranssit sandaalit.

Mutta minä näin puutarhassa jonkun, jolla oli vihreät kumisaappaat, Roosa selittää.

- Olisiko se voinut olla naapuri? äiti ehdottaa. 

 

  Mysteeriä alkavat selvittää Roosan lisäksi eräs vaaleanpunainen kummitus ja sen kolme kaveria. Vilahdus vihreistä kumisaappaista antaa johtolangan ja Roosa keksii kutsua salaperäisen puutarhurin juhliinsa.

Zombipuutarhuri ei vastaa, mutta hän selvästi nauttii nähdessään, kuinka lapset leikkivät ja pitävät hauskaa hänen värikkäässä kukkien peittämässä puutarhassaan.

 

Juhlat onnistuvat todella hyvin.! Puutarha on täynnä kauniita kukkia ja syntymäpäivä-piknikistä muodostuu hirviöiden puutarhajuhlat! Lue itse lisää..

Roosa-sarja tarjoilee jännitystä pienille lukijoilleen lempeästi ja kuvituksessa riittää tutkittavia yksityiskohtia. Mikähän on Roosa-sarjan seuraavan kirjan värimaailma?

Mitä näet tässä? Puun juurakko vai jotain uhkaavaa?

Tietokirjojen ja runokirjojen seassa lastenkirjallisuus ja lastenlaulut tuovat  kepeyttä ja iloa lukuharrastukseen. Kesällä voi hyvin palauttaa mieliin jo kauan sitten luetun lastenkirjan tai tämän Roosa-sarjan.

Paljain varpain juhannusta kohti, Mörri Seppälä Kampukselta

& & & & & &

Garcia Gil Rosario  (teksti ja kuvitus) Roosa ja vihreä zombi (2022, Haamu Kustannus)

Nieminen Juha, käännös ja kuvankäsittely

Haamulle kiitokset arvostelukappaleesta!

haamukustannus.com

Taustalla toisen lapsellisen projektin vuoksi Täti Monika- cd (2007, Warner Music Finland Oy)

Valokuvat Mörri 

Puita ja mekaniikkaa

 

Markku Kaskela on tuottelias kirjailija ja Mekaniikka on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 72 sivuun mahtuu ihmisenä olemisen ihanuus ja haastavuus. Oikeastaan kokoelmaa sitoo yhteen jonkinlaiset prosessit, matkat omaan sisimpään ja ulkoisiin paikkoihin. Minä tutkii ajatuksiaan ja haluaa kenties löytää tasapainon ja yhteyden muihin ihmisiin.

Esimerkkinä osa runosta Silta Rilken linnaan:

(...) jos prosessi itsessään on uusi identiteetti: myrsky merellä,

taivaitten halkeaminen, kävely aukealle, sateet saarten takana - 

enkeli, tai jokin, ui paikalle koko ajan, sanoo, julistaa: uusi

on parempi, tarpeellisempi!

se sopii nykyisiin raameihin, skismoihin, tähän häkkiin joka

on sähköä täynnä

eikä purkaannu: aiemmat ovat osoittaneet toimimattomuutensa,

 

herhiläisinä ne yhä kiertävät minua: kiekko joka ilmassa vihtoi, ja sen

reunat loppuvat äkkiä, leikaten (...)

 

Välillä runojen minä puhuu itselleen ja välillä huomion saa myös tytär. Runoissa on paljon luontoon liittyviä ilmaisuja, arkisina huomiona.  Kokoelmassa runoilijasta kehittyy puu ja tämän vertauskuvan myötä syntyykin uteliaisuus: miten mies muuttuu?

Ote Kafka toisinpäin- runosta:

(...) ei luonto minua vierastanut, karsastanut, ei kummastellut mikä olin

olevinani,

mies muuttui puuksi, alkaako tästä jokin perinne, yleistyykö

tämä?  

mitä ylipäätään on ajateltava puiksi halajoivista ihmisistä ja kun he sitten

todella toteuttavat sen?

 

kerroin uusille kasvukumppaneilleni, että minulle tapahtui ikään kuin

Kafka toisinpäin,

muutuin sympaattiseksi, luokseni oli ilo tulla, olin toteemi, alttari,

tabernaakkeli,

jos talossa ajautui kestämättömään umpikujaan, kengät jalkaan, takki päälle,

lähimmän puun seuraan

- helpotti (...)

 

Mekaniikka-  kokoelman runot ovat helppolukuisia, ymmärrettäviä. Runot ovat usein pitkiä, asemoituvat aukeamille. Pilkkuja on paljon, mutta esim. isot kirjaimet ovat vain  runojen ensimmäisissä sanoissa.  

Kokoelman perusvire on seesteinen, mutta pientä vastarintaakin löytyy:

Kävelen kauppaan, sanovat että tuo pudottelee hyllyiltä tavaroita

istahdan kaupan edustalle, olen vastalause, vaikka en sanaakaan

sano

jos puu istuu kiveyksellä kaupan edessä vaikka selin tai päin, on se

aina mitä väkevin kannanotto!

poistun pitkin askelin, älkää pahastuko, puut kävelevät näin 

 

Palokärki nakuttaa runkoon- osio aloittaa kokoelman

Mekaniikka avittaa lukijaa katsomaan omia kasvunpaikkojaan ja antaa uusia näkökulmia. Vaikka runot ovat helposti ymmärrettäviä, niin Mekaniikka toimii parhaiten yhtäjaksoisena lukukokemuksena. Yksittäiset runot saattavat jäädä laimeiksi, jos ei seuraa ns prosessin kehittymistä.

Markku Kaskelan aikaisemmat runokokoelmat ovat Alusta, Aamuyön vieraat, Kokonaisia päiviä, Puhu heidän kieltään ja Jalusta.

Arvostelukappaleita on saapunut lisää pinoon, ja seuraavaksi taidankin heittäytyä lapsellisiin tunnelmiin.

Ihmisyyden outoja kuvioita miettien, Mörri Seppälä

***** ~~~~~~*****~~~~~~

Kaskela Markku, Mekaniikka (2022, Enostone)

Kaakinen Jussi, taitto ja kannen suunnittelu

Arvostelukappale suoraan kustantajalta - juurevat kiitokset jälleen!

www.enostone.fi

Taustalla soi upea Rantasila Mari, Kummalliset unet, Hectorin lauluja (Edel Records, 2008)

Elämyksiä Taidesuunnistuksessa ja Kabaree-iltamissa

 

Vuoden 2022 huhtikuussa Taidesuunnistuksen ainoa piste Orivedellä oli Kampuksella. Sirkus Faktorin tiloissa oli mm Maarit Utriaisen vetämä sirkuscroque (croque = piirtää pikaisesti), jossa Maarit myös hitaasti liikkui erilaisiin asentoihin ja piirtäjien oli nopeasti saatava muutos paperille. Vaati keskittymiskykyä, mutta oli kieltämättä hauskaa!

Maarit Utriainen venyttelee jutustelun ohessa

Henna Matanuskan esitys Traces of Hooping oli hypnoottinen tapahtuma, jossa Henna värejä  ja vanteita käyttäen liikkeen avulla sai isolle paperille kiehtovia kuvioita. Taustalla soi Transistori-duo ja yleisö pääsi mukaan ehdottamalla taiteilijalle erilaisia liikkeitä. 

Henna Matanuska vannetaiteilun pyörteissä

Traces of Hooping jäi mieleen myös Hennan kyvystä käyttää vanteita (itselleni?) uudella tavalla, koko kroppaa hyödyntäen. Huomiota kiinnitti myös taiteilijan ilmeikkäät ja kujeilevat silmät.

Paperiin syntyi sydän vanteesta

Nykysirkusfanina nautin juttutuokiosta Maarit Utriaisen kanssa ennen croquen osuutta. Keskustelussa mietimme mm. kehokuvia, ikääntyviä sirkustaitelijoita ja heidän elämäkertojaan. Olisi mielenkiintoista kerätä yhteen kirjaan suomalaisten nykysirkustaiteen vaikuttajien muistelmia. Kuka ottaisi tästä koppia?

Lisää live-esityksiä Hennan "porukalla" olikin kesäkuussa Toivolassa, Oriveden asemalla ihanassa vanhassa puuhuvilassa. Siellä on muuten Galleria Maitojunakin.

Teekutsut olivat kabaree-iltamien  teemana ja sinne sai pukeutua haluamallaan tavalla. Illan aloitti Henna ja VJ Laylan ääni- ja kuvateos: valaita ja merta,  merenalista maailmaa . Ääniä kuulimme myös Ilmari Säävälältä: Holy Whales - kuoro soolona. Sikarien maailmaan vei "itämaisen tyynesti" Pasi Salonen ja Mikko Ängeslevä heittäytyi vuorollaan vartalomaaleilla kangasta vasten pikataideteoksellaan.

Sydämeni oli pakahtua ja haljeta Kuolema-duon surumielisiin lauluihin. Tummiin vaatteisiin ja vakaviin ilmeisiin pukeutuneet naiset soittivat mm kitaraa, viulua, polkuharmonia ja tuulikelloja vanhojen suomalaisen "itkuvirsien" ja balladien taustalla. Niin kaunista! 

Anteeksi, jos ja kun taiteilijoiden tai esitysten nimet eivät ole aivan oikein - joskus katsojan roolissa nämä faktat saattavat livahtaa korvien ohi ja jälkeen päin on vain hämärä mielikuva nimistä! Korjailen mielelläni, kun joku virheen huomaa. Siihen Lukihäirikkö on tottunut.

Ihania avartavia keskusteluja sain käydä taiteilijoiden, soittajien, katsojien ja tutkijoiden kanssa. Kannustusta sain tutkia viimeisintä ideaani eli itkijänaisten traditiota Suomessa (em. Kuolema-duo vahvisti entisestään tätä mielenkiintoa!)

Tuuti Touhunen luki vauhdikkaasti runojaan

Kabareen ohjelmistoon kuului myös Tuuti Touhusen esikoisrunokokoelman julkaisu. Hän luki ja esitti vapautuneesti muutamia tekstejä kirjastaan Virtaava suolakala. Kolmiosaisen kokoelman matkalla- olemisen tuntemuksia kuvaavista runoista tämä esimerkki 1 Matkaan - osiosta:

Vapaus on 

hetken huuma,

irti päästämisen kipu ja

ilo, 

                       karkuun päässyt ilmapallo.

Vapaus on 

tahto,

pelon vastakohta.

 

                       heinäsirkka, joka ei huomisesta tiedä. 

Kolmannen osion Määränpäänä uusi tuntematon veijarimainen kontaktiruno:

Poljen poljen poljen poljen

poljen poljen

pol-jen

Poljen poljen poljen poljen

poljen poljen 

pol- 

hej

                        Hyviin tapoihin  kuuluu terveh Hej! ...

             vastaantulevaa.

Hej!                            hej hej!

Hej! Hej!                                                       Hej! Hej!

(tämä runo on ehdottomasti ns ääniteos!) 

Ajatella, tällaisia helmiä omassa pikkukaupungissa! Käykää hyvät ihmiset konserteissa, teattereissa, elokuvissa, lukekaa kirjoja ja nauttikaa elämästä!

Jatkan opintoja nyt kesäkuusta lähtien, joten sekin kilpailee ajasta innokkaan lukijan lukulistalla, Mörri Seppälä, Kampus

<3 <3 <3 <3 <3 <3 ####### <3 <3 <3 <3 <3

Touhunen Tuuti, Virtaava suolakala (2022, BoD, 39 s) 

Touhunen Tuuti, taitto 

Taustalla rytmitteli Raittinen Eero, Leap of Faith, Live rarities 1970-2005 (2022, Bluelight Records)

Galleria Akvaariossa ohjelmaa ihanille naisille

Naishahmoja tauluissa, runoja ja muita tekstejä, kahvia ja täytekakkua, hyvää seuraa - mitäs muuta tarvitaan Kansainvälisenä naistenpäivänä? Kulttuuriteko Hetken Huuma tarjosi kuulijoille rennon hetken Oriveden Kampuksen Galleria Akvaariossa 8.3.2022.

Pentti Salminen, Mörri ja Jukka Luttinen tekstejä lukemassa

Välillä meitä viihdytti iloinen Riina Kokkonen oppimillaan tempuilla, hän taipui kärrynpyöriin ja spagaattiin. Aikuisia ihan hirvitti moinen notkeus!

Notkea Riina Kokkonen spagaatissa

Yleisön huutelemista sanoista kokosin yhteisrunon:

 Pelakuunpunainen nainen

tunnelmallinen räntäsade, jota

häpeämättömästi kutsutaan

liiaksi lumeksi!

Rietas nainen, jolla

hölmö puujalka ja

tähtitaivas traktorin yllä.

 

Perunakellarissa

vaanii kuolema. 

Hauska vieras,

tuo kiltti punainen sydän, joka

hukkuu lumoavaan

naurislaariin. 

Puheensorinaa ja taustamusiikkia taidenäyttelytilassa - hieno tunnelma. Kiitos Kulttuuriteko Hetken Huuma! Kiitokset myös Timo ja Anne kahvituksen järjestämisestä.

Akvaario sopii monenlaisiin tapahtumiin, muistuttaa Mörri Seppälä

 

 

* * * * * *
Kilpeläinen Auli, kuva runoilijoista. Lämmin kiitos!

Mörri, muut kuvat

Liliana Lennon erikoiset kissat

 

Valvoessaan aamuyöllä Helmi oli hetken mielijohteesta näpytellyt Googleen hakusanat "puuma muuttuu naiseksi" ja "nainen muuttuu puumaksi". Jos aiheesta vaikka löytyisi jokin fantasiakirja tai -leffa, olisi mielenkiintoista tietää, oliko jonkun muun mielikuvitus kulkenut samaa outoa latua. Osumiin kuitenkin tuli juttuja pelkästään itseään huomattavasti nuoremmista miehistä kiinnostuneista naisista: "Nyt puhuvat puumanaiset - tämän vuoksi haluan nuoremman miehen". "Testaa, oletko puuma." Keskustelupalstoilla pohdittiin, minkä ikäisenä naisesta tulee puuma ja miksi naista kutsutaan puumaksi mutta miestä ei.

 

Liliana Lennon uusin romaani Kissanaisia on virkistävän erilainen kuvaus ihmisistä, jotka osaavat ottaa toisen olomuodon. Ovatko kaikki ihmissusia? Millaisia sitten ovat puumaihmiset? Mistä he ovat tulleet? Mitkä ovat heidän vahvuutensa ja heikkoutensa? Millaisia vaikeuksia he kohtaavat ihmissuhteissaan ja arkielämässään? Sopiiko urbaani Tampere puumaihmisten asuinpaikaksi? 

Kissanaisissa pääosissa ovat kolme naista ja heidän kumppaninsa - osa tavallisia ihmisiä, osa muuntautumiskykyisiä "toisia". Työkuvioiden ja uusien ystävyyssuhteiden solmimisen lisäksi eräs henkilö kaapataan ja otetaan tutkimusprojektiksi tämän oudon ja kiehtovan muodonmuutoskyvyn vuoksi. 

Kissanaisissa Lento käsittelee hahmojen vuoropuheluiden ja ajatusten kautta myös tahallista lapsettomuutta, ympäristöasioita, erilaisuutta, ihmisten välistä luottamusta ja kiintymystä, perinteistä parisuhdetta ja seksuaalisuuden kirjoa. 

Tämä fantasiatarina oli kuin ystävän vierailu: kaikki oli helppoa ja pakottamatonta. Keskusteluista jäi paljon uusia asioita mietittäväksi ja illan olisi suonut jatkuvan pitempäänkin. Lukukokemuksena siis antoisa ja kiihdyttävä.

Ensin joku näkee oudonnäköisen tiikerin. Eläimellä on jokin synnynnäinen epämuodostuma, tai auringonvalo osuu niin, että näyttää kuin tiikerillä olisi sädekehä päässään. Hän puhuu näkemästään muille, kuulijat kertovat eteenpäin ja niin edelleen. Kertomuksilla on tapana paisua ja värittyä siirtyessään henkilöltä toiselle. Mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja tyypit päättelevät, että kyseinen tiikeri on yliluonnollinen olento. Pikku hiljaa siitä syntyy tarina, jota kerrotaan sukupolvesta toiseen iltanuotiolla, ja ennen pitkään joku kirjoittaa sen. 

Kissanaisia on Lennon neljäs romaani. Edellisistä teoksista Lukihäirikössä:  Dionnen tytöt ja Salasuuksia Delobriandissa Liliana Lennon vauhdikkaat keijuhaltiat (päiväys 27.8.2018) sekä Koivu ja Pihlaja Ihmisten keskellä koivut ja pihlajat (päiväys 4.8.2020).

@ @ @ @     @ @ @ @

Helmikuu loistaa hangilla ja aloitin pitkästä aikaa opiskelun, ihan omaksi iloksi. Lukihäiriöiselle todella haastavaa (paljon vuosilukuja, prosentteja, pinta-aloja ja isoja lukuja, vieraita nimiä ja englanninkielisiä videoita!), mutta yritän ainakin. Jos en jaksa, niin voin lopettaa, ei stressiä.

Taukoa blogin puolella saattaa tulla, mutta kaunokirjallisuuden lukeminen olkoon sellaista välipalaa puurtamisen keskellä. Lukekaahan tekin! 

Terveisin Mörri Oriveden Kampuksella (yksi kurssi, Ilmastoviikonloppu, pidetään kivasti kotini alapuolella, myös sinne menossa!)

@ @ @ @      @ @ @ @    @ @ @ @

Lento Liliana, Kissanaisia (2021, Nysalor-Kustannus)

Lumerto Eve, kannet ja kansien ulkonäkö

Järvinen Matti, taitto

Kehräyskiitos arvostelukappaleesta!

Kuvat Mörri   

Juha Raution Trad.

 Juha Raution Trad. on hänen kuudes runokokoelmansa ja se koostuu seitsemästä osiosta. 

Ensimmäinen osio on nimeltään Yö, en minä sinua pelkää ja se on salaperäinen ja surullinen tunnelmaltaan. Sanastossa kolisevat ase, ampumarata, metallitankki, lyyrinen sota ja kerrotut kuut. Tapahtumia sattuu, ihmiset  ovat passiivisia.

Elämäni ihmiset puhuvat

puhuvat keskenään ja joskus minulle

vaikka tuskin koskaan vastaan.

 

Joskus sanon ääneti sanan tai pari

kohteliaisuudesta jos en muuten.

 

Nostelen aineen mustaa annosta 

lusikalla, jonka merkin voi hiljaa viittoa

jos sattuu löytymään tarpeeksi hullu kuuntelija. 

 

Toinen osio Rapsodia (2) on nelirunoinen ja sinä voi liikkua merimetsoluodolla, näyttämön edessä ja takana, miettiä mistä kertoo tuntematon perintö. Runo Juoksuvalssi on koottu neljästä lyhyestä tekstistä ja sen aloittava runo kuvaa kaihoisasti  kasvua lapsuudesta pois.

Kaksikerroksinen puumaja,

hypimme katolta

hoikkavartisiin leppiin.

Liu´uimme  huutaen  alas runkoja pitkin

kuin vaistoaisimme, että ensi talvena 

lepät eivät enää kestä painoamme. 

 

Kolmannessa osiossa Haavan musta lehti liikutaan surun ja menetyksen maailmassa. Runojen isä ehkä aavistaa tulevan loppunsa ja häntä ikävöi aikuinen lapsi. Lapsi ymmärtää isänsä eläneen opitussa roolissa ja hellät sanat ovat olleet vaikeita sanoa. Kuvastossa ovat mm. arkku, hyväksyntä, alku ja loppu, tärkeimmät sanat. Nämä runot ovat herkkiä, hauraita, osuvia. Ne eivät metelöi, vaan uppoavat hitaasti lukijaansa.

Rapsodia (osio 4) sisältää 5 runoa,  joissa on rauhallinen tunnelma - pinnalla. Mutta rivien välissä istuvat suru ja pettymys. Toisaalta taas usko uuteen alkuun ja onnistumiseen. En tiedä, tämä on mystinen osio.

(...) En ole aikoihin enää erottanut ylämäkiä alamäistä.

Nyt tasainen on myös alkanut  kallistua.

Toisin sanoen:  Onnistumisen paine pitää pään pystyssä

ja kaulavaltimon pinnassa.

Eli toisin sanoen: Tämä on yhteistyötä, minä istutan

siemenen nurkkaan, pistäisitkö sinä lampun päälle (...) 

 

Osiossa Laivanupotus  liikutaan luonnossa, maisemassa. Irtiottoa ajasta, liitti katkenneen hetken yhteen, joiden äärellä harvat käyvät pysähtymässä, joka hitaasti murenee  yhä pienemmiksi partikkeleiksi kertovat paljon näiden tekstien keskeisistä teemoista. Näin koen, en ole aivan varma, koska koko kokoelma on haastava tutkimuskohde!

Trad. kolmas Rapsodia- osio tuo mieleen lohduttomuuden, hauraan onnen, kadotetun kiintymyksen parisuhteessa ja toisaalta halun olla vapaa. 

Kokoelman lopettaa Erotetut sekunnit ja sen yhdeksän lyhyttä tekstiä ikään kuin käyvät dialogia keskenään, alkupisteessä  lattian kahva ja naulakko.

(...) Ennen kuin päästät tavun

välillemme tyhjyyteen

sinä pysyt vaiti, niin kun oikein on,

pidät vain kiinni naulakosta,

Ja perään

pidät sanat itselläsi, se on sinun tapasi,

sanoa itsesi tähän maailmaan,

kukat kiipeävät pöydältä

orkidean varsia pitkin, (...) 

 

Trad. on teknisesti helppolukuinen runokokoelma, koska runot eivät ole pitkiä. Välimerkkejä on vähän ja tekstien asettelu sivuille on perinteistä.  Mukana on kiehtovia ilmaisuja kuten hengen hursti, lumirajakuut, otavalvatti ja peippi. Ne keventävät yleistunnelmaa. 

Mutta helposti teoksen tekstit eivät avaudu, on oltava valpas koko ajan ja annettava tilaa runoilijan energialle - unohdettava lukijana ylitulkitseminen. Trad. vaatii ja ansaitsee ehdottomasti useamman lukukerran!

 Juha Raution Festivaalista on lukukokemus Lukihäirikössä 27.1.2019 päivätyssä Valoa ja varjoa Festivaalissa - otsakkeella.

Tutustukaa erilaisiin runokokoelmiin, vanhoihin ja uusiin. Niistä löytyy uusia tunteita, aatteita, lohtua ja sielunmaisemia.

Runebergin päivänä lumisadetta ikkunastaan ihailee Mörri Seppälä, Orivesi

(?) (?) (?) (?) (?)

Rautio Juha, Trad. (2021, Enostone)

Salmi Jelena, päällys

Runokokoelmasta kiitos Enostone!

Kuvat Mörri