Klassiset opukset

On aika kertoa tuosta blogin nimestä Lukihäirikkö. Olen keski-ikäinen lukemista ja kirjoittamista hengittävä henkilö, jolla pienen pienenä hidasteena lukihäiriö. Opin tuskallisen hitaasti lukemaan (etten ollut viimeisiä ensimmäisellä luokalla?). Taidon opittuani olenkin ottanut muut kiinni heittäytymällä kirjojen ja kirjaston maailmaan. Jopa uhkarohkeasti kouluttauduin kirjastovirkailijaksi.

Oma häiriöni lie lievää/keskivaikeaa ja pärjään sen kanssa itselleni lukiessa. Lapsille kirjojen lukeminen ääneen oli toisaalta hauskaa, koska äiti siinä samalla "keksi" ihan uusia sanoja, nimiä asioille tai oikoi rivien välissä. Meillä korkotiilit joivat Persidentti-kahvit ja runoissani yhä villisti laukkaavat kesysudet eli kiorat.

Kirjoittaminen suomenkieltä muistuttaen onnistuu miellyttävästi käsin paperille ja lappusille raapustaen. Tietokoneen ja kännyköiden näppimistö ovat pahimmat vastustajani! Keskittyminen vain kolmisormijärjestelmän hallitsemiseen, eikä samalla pysty hahmottamaan mitä näytölle muodostuu. Useinmiten muinaiskalevalaista sanajonoa. Usein iskee jumi, jolloin on pakko tuijottaa tekstinsä rivit puhki ja etsiä ne kirjoitusvirheet. Kun  niitä löytyy, niin ne on heti korjattava - vasta sitten pääsee ajatusvirrassaan ettenpäin. Jos enää muistaa ainuttakaan kunigasajatustaan. Aika turhauttavaa?

Minulla ei tämä Lukihäiriöhirviö saa tarpeekseen tästäkään. Erilaiset visuaaliset hahmottamisongelmat räjähtävät aivoissa, kun eteen tulee uusi sivusto, ohjelma tai tekninen härpäke. Muille taviksille selkeä näkymä esim. blogialustalla on minulle ihan pelottava sillisalaatti! Ei saa olla enempää kuin 3 toiminnallista vaihtoehtoa esillä. Parasta apua onkin vierihoitona toiseen koneen käyttäjän silmät, näppärät sormet vaikka muistiinpanoille ja universumin rautaisimmat hermot!

Mitään tutulla sivulla olevaa ei saa muuttaa kuukauden välein - hermostuminen alkaa heti, kun silmä havaitsee vain taustavärin vaihtuneen. Paniikki iskee: "missä kaikki tuttu on?"  3-vuotiaan itkupotkuraivari lähestyy "Mää en enää ala!" ja aikuismaisuus vilahtaa akkunasta. Ei ihan otollisisn fiilis luomiselle?

Rauhallisempia hetkiäkin on, ja Lukihäirikkö toivoo saavansa lukea vielä paljon , kirjoittavansa kirjoista ja kirjoittamisesta. Muutakin luovaa toimintaa alitajunnassa saattaa ilmeentyä, joten niistä voisi miettintöjä jakaa. Hitaasti, mutta varmasti. Joten itse asiaan vähitellen...

...Jean Sibeliuksen merkeissä lueskelin kaksi klassisen musiikin maailmaan sijoittuvaa teosta. Totuuden nimissä yritin kahlataa muitakin Sibelius-kirjoja, mutta olivat raskaita purtavia. Näistä sain vilpittömästi hyvän mielen ja sivistyneen tunnetilan.

 Minna Lindgren ja Olli Löytty kirjassa Sinfoniaanisin terveisin käyvät läpi länsimaisen klassisen musiinkin historian, keskeiset teokset, päävaikutteet ja orkesterikokoonpanot hauskasti kirjekurssina. Olli Löytty on kyllästunyt rockmusiikkiin ja haluaa laajentaa tietojaan vanhasta elitistisestä taiteenlajista.  Minna Lindgren vastailee aloittalevalle oppilaalle helpon yleistajuisesti ja rohkaisten kuuntelmaan, kokemaan musiikkia tylsän nipelitiedon lisäksi.

Kirjan parasta antia ovat Ollin tahalliset provokaatiot vanhaa musiikkigenreä kohtaan ja Minnan kohteliaat vastaukset niskuroivalle oppilaalle, Sanailu on älykästä ja lempeää. Vähitellen Olli oppii kuuntelemaan haastavien isojen biisien rakenteita, soittimien yhteensopivuutta ja luottamaan omaan kuuntelukokemukseensa. Ei kaikkea tarvitse kylminä faktoina tietää, jos ja kun musiikki koskettaa jotain tunnetasolla sisimmässä.

Minnan antamat kuuntelutehtävät eli suositukset säveltäjistä, heidän tietyistä teoksistaan ja jopa erityyppisistä esittäjistä avartavat huomaamatta omaa tietämystä.

Tämä kirja pitisi olla oppikirjana vaikka yläasteella musiikintunneilla, koska kirjeistä välittyy rento ote ja estetiikan taju. Näin annataan kunnon syyssiisous "historialliselle luurangolle".

Sanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta tuulettaa myös rivakan emännän ottein suuren taiteilijaneromme myyttiä! Sibbe lasketaan jalustaltaan mieheksi fantasian, realismin ja huumorin voimin. kirjasta voi oppia toki muutaman historiallisen faktan, mutta onhan Jannella runsas hiuskuontalo, vaimonsa Ainon hiljainen rakkaus, luonnonystävät, kummitustalot ja uskolliset faninsa.

Erilaisia tarinoita ovat kirjailleet mm.Petri Tamminen, Olli Jalonen, Jyrki Vainonen, Miina Supinen ja Emmi Itäranta.

Kirjaa lukiessa saa naureskella, miettiä syvällisiä ja ihmetellä neron luomisvoimaa. Taustalle soimaan vaikka Tuonellan joutsen tai Karelia suitea, niin lumoava Sibelius-kattaus on valmis.

Kätevää aasinsiltaa pitkin lönkyttäen loppuun vielä esimerkki, miten tuttuja asioita voi tehdä toisinkin:

Diogo: Bach, Toccata and Fugue

Tästä mieleen palautuivat sanani urkukonsertin jälkeen: "Ei ole sanoilla sijaa maailmassa, jossa sielu hengästyy"

Musiikin maailmasta siirrynkin Helsingin Kirjamessujen tunnelmiin 24.10.2015.

Syksyn tuulissa keinuen Helena

--------

Lindgren Minna ja Löytty Olli, Sinfoniaanisin terveisin: kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan, Teos 2014
Sanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta. Haanpää Päivi ja Riikonen Marika toim. Karisto 2015
Sibelius Jean, Finlandia. the Jean Sibelius collection, 2 cd-levyä