Korvarna kallar
- sanoja kielillä
Kesällä kerran halusin kokeilla kokonaisen kirjan lukemista hataralla englannin kielitaidollani. Toki usein tavailen lyhyitä artikkeleita englanniksi, mutta en niitä uskalla muille faktoina referoida, ihan omaksi iloksi vain. Murakamin The strange library houkutti kannellaan - iso fontti- ja vähäisellä sivumäärällään. Josko tuollaisen saisi kuukauden laina-ajassa luettua?
Kirja siis alkoi kuvassa näkyvällä "kannella" ja fontin koko säilyi samana läpi kirjan. En paljasta juonesta enempää, koska salamyhkäisyys verhoaa tätä opusta: " a lonely boy and escape from the nightmarish library" . Ulkoasu on tavanomaisesta poikeava: taittopahvit koteloivat kirjan, kuvitus värikästä ja julistemaista, mieleen tulevat mangavaikutteetkin.
Käsivarren mitan päässä turvallisesti suomi-englanti-suomi -sanakirja ja kynä suttupaperin kera. Sanakirja oli oltava, koska omista englannin opinnoista vuosia ja muutenkin sanavaraston kerääminen passiivista sorttia. Aloin lukea kirjaa "suoraan" eli paahdoin omin avuin alusta loppuun. Toisella kierroksella kirjoitin itselleni vieraat sanat ylös ja jälkikäteen katsoin ne sanakirjasta. Ilo oli korkealla, kun kolmannella lukukierroksella huomasin kuinka paljon olinkaan ymmärtänyt rivien välissä. Jokaista sanaa ei tarvitse tietää/ymmärtää, kunhan pysyy kokonaisuudessa mukana. Näin kevytkenkäisellä otteella lukemisen nautinto jää päällimmäiseksi ja houkuttelee lukemaan lisää "vieraskielistä kirjallisuutta". Seuraavaksi saatan kokeilla paksumpaakin romaania.
Äänteellisesti englanninkielisistä sanoista korvaa miellyyttää ämmää ja ärrää sisältävä moron!
Kyvyistäni huumaantuneena päätin kokeilla ruotsinkielistä kirjallisuutta. Itseluottamus sen verran alhaisempi tällä kohtaa, että halusin ehdottomasti rinnalle vastaavan suomenkielisen teoksen. Jälleen matalan kynnyksen- periaatteella vähäinen sivumäärä ja tuttuus saivat tarttumaan Risto Räppääjään. Pääasiassa Risto Rappare och den hemsk korven ja avustajana R.R. ja kauhea makkara.
Yritinpä ensin lukea "ruotsia suomalaisittain" eli päässä ääntää sanat niin kuin ne on kirjoitettu. Huh huh. Vaikeaa oli ja jouduin parin lauseen jälkeen tarkistamaan kaiken alkuperäisestä Risto Räppääjästä. Päätin rentoutua ja muistella mahdollisia ääntämisohjeita. Sitten sanat alkoivatkin avautua, tavut saada merkityksiä ja lukeminen sujui nopeammin.
Lukukokemus hauskan Risto Rapparen ja Rita-tädin (Rauha-täti maistuu lempeämmältä! Miksi nimetkin täytyy kääntää alkuperäisestä?) oli vaivan arvoinen ja jätti uteliaisuuden tutustua muihinkin ohuisiin "kirjapareihin".
Ilo ruotsinkielen maistumisesta johtuu osittain omista koulumuistoista, kai lukivaikeus teki temppujaan juuri svenskan kohdalla. Useita sanoja, joita en todellakaan ymmärtänyt ja saanut taivutettua. Kuten lehden tilaaminen, prenumerera! Näen vieläkin joskus painajaisia, joissa opettaja ottaa minut hampaisiinsa ja pakottaa änkyttämään tuon sanan kaikissa mahdollisissa lauseissa.Vaikea sana yhä suussa venyteltäväksi. Aivot eivät millään osanneet tavuttaa kirjassa olevaa sanaa blomsterarrangemang.
Toisaalta lempisanani taas on restaurangvagn. Ihan runollista ainesta!
Vielä on kokeilematta saksankielinen teksti. Kyllähän niitä tv-sarjoja hyvinkin kuuntelee ja joitain sanoja muistaa, mutta miten käy saksankielinen kaunokirjallisuus? Aloittanen ihan aapisesta... tai heavyrockista.
Joskus muinoin yritin opiskella espanjaa. Kielioppi ei ollut vaikeaa, mutta monet sanoista vaan eivät mahtuneet suuhuni, kieleni kärjelle. Olisikin mielenkiintoista lukea tutkimus tms, jossa selvitellään lukihäiriön ja vieraiden kielten oppimisen yhteyttä.
Sitä ennen yritän päästä läpi ns. lempeästä projektista. 389 sivua enkun kielistä Murakamia, Norwegian woods, ohessaan sanakirja, iso rasia joulusuklaata ja uteliasta mieltä.
Jälleen kerran asiavirheet ja kirjoituskömmähdykset ovat ihan omiani. Paljastanpa tässä vielä, että ihmettelin, etten löytänyt millään ensin tietokannasta Risto Räppääjää. No niin, Risto ON eri asia kuin Ristro! Ei ole oikolukijaa takanani , joten vapaalla pudotuksella villien kirjainten viidakossa Helena
Hei, oletko sinä uskaltautunut vieraalle maaperälle lukuharrastuksessa?
====/====/====/
Murakami Haruki, The strange library, 88 sivua (Harvill Secker 2015)
Nopola Sinikka, Risto Räppäre och hemsk korven, 105 sivua (Bonnier Carlsen 2005) (suomeksi Risto Räppääjä ja kauhea makkara)
Olen lukenut vierailla kielillä lähinnä englanniksi, myös vähän ranskaksi ja hitusen ruotsiksi. Sen huomasi, että kankean alun jälkeen rupesi sujumaan.:) Siinä on joku juttu, että pitää saada aivot oikealle vaihteelle.
VastaaPoistaEi saa olla väsynyt, nälkäinen tai muita häiriötekijöitä lukuhetkellä. Keskittyminen todella oltava 100 %sta.
VastaaPoistaYllättävän hauskaa oli tuo vaikeampi ruotsi, mutta kokemus ei jää viimeiseksi. Ääneen en ala sitä kieltä mongertamaan ;)
Et ole valinnut kirjaa helpoimmasta päästä, ainakin luulen Murakamin olevan kohtalaisen haastavaa. Voin olla väärässä; itse olen lukenut vain yhden ja senkin suomennettuna.
VastaaPoistaLuen säännöllisesti ruotsiksi ja englanniksi, etenkin dekkareita joiden suomennoksia en malta odottaa. Dekkarit ovat siinä mielessä helppoja, että keskeinen sanasto on sama kirjasta riippumatta. Välillä sitten testaan ihan tavallisia romaaneja, että ymmärränkö myös niitä :) Joitakin kirjoja olen lukenut ranskaksi, koin sen kuitenkin hankalaksi tavaksi ylläpitää kielitaitoa joka onkin rapistunut pahasti. Kirjoissa kun usein on mennyt aikamuoto, ja ranskan sanojen kirjoitusasu voi olla hyvinkin erilainen sen mukaan ovatko nykyistä vai mennyttä aikaa. Ehkä pitäisi aloittaa uudelleen, juurikin tuolla tavoin sanakirjan ja hyvän syömisen kanssa.