Nomadi, rokkari ja musiikin monitoimimies Sam Yaffa kiersi maailmaa Sound Tracker- televisiosarjan kuvauksissa. Näin hän pääsi tutustumaan eri kultuurien musiikkityyleihin ja muusikoihin. Kuvausmatkojen kokemuksista ja sattumuksista koottu kirja vie syvemmälle musiikin maailmaan.
Itse pidin sarjan rennosta otteesta ja vanha Hanoi Rocks- aikainen idoli vei äänellään haastatteluiden ytimeen, bäkkäreille ja keikkabusseihin. Uteliaisuus Sound Tracker-kirjaa kohtaan oli siis suuri.
Enkä pettynyt! Tälläisen rokkikirjan kansi on jo sopivan tuhruinen, sumea. Kirjassa on paljon valokuvia, erilaisista kuvakulmista, eikä kokonaisuus ole liian raskas tekstistä. Sisältö on jaettu kahdeksaan eri lukuun, joissa käsitellään mm Espanjan flamenco , Brasilian pernambuco, Serbian romanimusiikki, Etiopian rituaalimusiikki ja Yhdysvaltojen americana. Riveiltä löytyy myös musiikin historiaa, filosofiaa ja ihmisenä olemisen yleismaailmallisia pohdintoja.
Tekstin rakenteen tekee vetäväksi Samin ja matkakumppani Otto Tiaisen vuoropuhelut. Enemmän tästä kirjasta saa irti, jos seurasi myös tv-sarjaa. Itsenäisenä teoksena kirja saattaa jäädä etäiseksi varsinkin sellaiselle lukijalle, joka ei ole yhtään tutustunut (populaari) musiikkiin ja sen historiaan. Parhaista musiikillisista iloitteluista, yhteismusisoinneista oli voitu koota cd-levy liitteeksi. Näin kokemus olisi ollut täydellisyyttä hipova.
Kyllä tämä paperikasa saa kaihoamaan rokkikeikalle riekkumaan!
Seuraavaksi sata astetta tuhdimpaa kamaa. Raivoa ja voimaa! on John Lydonin Andrew Perryn avustuksella koottu räävitön sensuroimaton muistelmateos. Sex Pistolsin laulajana Johnny Rottenina tunnetuksi tullut Lydon on yhä populaarikulttuurin ikonisia hahmoja, ikuinen kauhukakara ja toisinajattelija, Englannin epätodennäköisin kansallissankari.
Vauhdikas elämä on saatu tiivistettyä 500 sivuun ja valokuvaliitteisiin. Lydon kuvaa lapsuuttaan sodanjälkeisessä Lontoossa, sopeutumattomien nuorten koulumaailmaa, musiikkimaailman häikäilettömiä rahantekijöitä - unohtamatta huikeita ja vaikeita aikoja Sex Pistolsissa - ja toisaalta vilpittömiä musiikintekijöitä ja faneja, perhe-elämän tasoittavaa vaikutusta.
Riveiltä kuuluu välillä kauas röhkeän, itseriittoisen ja monitahoisen persoonan ääni. Jos sen kestää, niin kirja on oivaa ajankuvaa ja kulttuurihistoriaa Englannista ja Yhdysvalloista. En tiedä kuinka paljon Andrew Perry on vaikuttanut tekstiin, mutta kirjasta saa kuvan Lydonin älystä ja tinkimättämyydestä oman musiikin tekemisessä ja oman maailmansa luomisessa.
Asennetta tässä kirjassa löytyy monessa kulmassa ja se eniten viehättää ja naurattaa. Joten mitä tässä suotta paljastelemaan enempää, vaan
LUE ITE!!! TEE ITE!!!
Samalla raivo-asenteella luen uudemman kerran Erkki Lehtirannan Musiikki, henkisyys ja hyvinvointi: kuinka musiikki voi muuttaa elämääsi- teoksen. Kun rakastan musiikkia, mutta en ole opiskellut fysiikkaa tai musiikinteoriaa, niin osa tekstistä tuottaa haasteita ymmärtämisen tasolla. Paljon on mielenkiintoista esim resonansseista, joten paluu lähtöruutuun...
Oletko lukenut/jaksanut yrittää ymmärtää vaikeaa tekstiä ihan kuriittasi?
Sen verran tuhtia kamaa kirjoissa on, että taustalla sai kevennyksenä hölöttää joku kaupallinen iskelmä-radiokanava - vastakohtien voimaa!
Terveisin Kutri-Helena
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Liimatta Tommi, Yaffa Sam ja Tiainen Otto, Sound Tracker (Like, 2014)
Lydon John ja Perry Andrew, Raivoa ja voimaa! (Like, 2015)
Lehtiranta Erkki, Musiikki, henkisyys ja hyvnvointi (Basam Books, 2015)
Muistaakseni oli joku Eero Tarastin semiotiikkaa käsittelevä teos, mitä katselin sillä silmällä, että tätä voisi kurillaan yrittää lukea.;) Olen aikoinaan parilla yleisöluennolla kuunnellut Tarastin esitystä, ja hän on hyvin persoonallinen tapaus. Vähän TV-sarja Frasierin päähenkilön oloinen, mutta "arvokas, vanha professori", joka räklää jatkuvasti silmälasejaan.
VastaaPoistaToivottavasti kukaan ei tästä luonnehdinnasta pahastu, itselleni ne yleisöluennot olivat positiivinen kokemus. En tiedä, miten paljon ymmärtäisin kirjasta, koska se vaikutti aika vaikeaselkoiselta, mutta ehkä joskus, jos on aikaa. Semiotiikka eli merkkien (huonona esimerkkinä lippu symboloimassa maata ja kansallisuutta, mutta ei siis kyse mistään liikenne- tai automerkeistä;) ) tutkimus on ihan mielenkiintoinen ala, mutta kaikkeen ei riitä aika eikä voimavarat ryhtyä perehtymään.
Elina, tartu vain semiotiikan kirjaan - haaste voi olla hauska. On useita tietokirjoja, joita lukee otsa rypyssä, kun ei oikein ymmärrä kaikkea - mutta ei voi keskeyttääkään, kun kiinnostaa. Niistä ei blogata!
VastaaPoista