torstai 8. elokuuta 2019

Kiehtova tarina perheen muutosta Uuteen-Seelantiin



Taru Kumara-Moision Taniwha vie maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin. Toki kirjan maisemakuvauksien avulla pääsee kokemaan eksoottisen saaren luonnonmuodostelmia ja valtavan meren läheisyyttä, mutta tarinassa tärkeimmät elementit ovat ulkopuolisuuden tunne, toveruus ja aikuisten omalaatuinen elämä lasten silmin.

Neljäsluokkalainen Ella joutuu lähtemään Tampereelta isänsä työkokemuksen perässä Uuteen-Seelantiin, eroamaan tutusta ympäristöstään, parhaasta ystävästään  ja mukavasta tädistään.  Tarkoitus on olla vuosi Auclandissa ja Ellalle tekisi hyvää oppia englantia koulussa ja puhekielenä - näin Ellan äiti ainakin yrittää vakuuttaa vastahakoiselle tyttärelleen.

Ella vaan ei olekaan ihan tavallinen tyttö. Hän pystyy lukemaan toisten ihmisen ajatuksia ja on näin tietoinen isänsä stressaavasta työstä ja äitinsä kasvavasta tyytymättömyydestä tylsässä avioliitossa.

Ella on ensin koulussa yksinäinen ja kieli tuottaa vaikeuksia. Kuitenkin hän ystävystyy uusimman luokkansa oppilaan, Tanen,   kanssa ja tutustuu mm.  maorien sanoihin, tapoihin ja jumaliin. Yksi myyttinen olento on pelottava Taniwha, joka alkaa piinata Ellaa.

Juuri silloin merestä nousee hirviön pää. Sen suomut törröttävät ja säihkyvät uhkaavan sinipunaisina sadesumun keskellä. Taniwha koko komeudessaan! Kaikkien pelkojen alkuisä, merihirviöiden kuningas, ei armahda ihmisiä tipan tippa. Se kurkottelee kaulaansa joka suuntaan ja etsii uhreja, yksinäisimmistä yksinäisimmät. Sen ei tarvitse kuin huiskaista laiskasti pyrstöllään, niin valtamerilaivat kaatuvat. Pienimmät aucklandilaisten rakentamat purjeveneet se puuhkaisee nurin yhdellä sieraimen tuhauksella. Muinoin se on pärskinyt kumoon ison kasan maorien waka-kanootteja.

Juonesta en halua nytkään liikaa paljastaa, mutta Ellan ja Tanen kokemusten mukaan ihmiset voivat olla toisilleen todella julmia. Ystävyys auttaa ja lievittää kipuja. Kertojina tarinassa vuorottelevat Ella ja hänen äitinsä. Äiti puolestaan löytää uutta iloa ja väriä elämäänsä, eikä paljoakaan mieti muiden mielipiteitä.

Kirjan takakansi kuvaa teosta maagisrealistiseksi ja tuo maaginen sävy saakin lukemaan kirjaa uudelleen ja uudelleen. Mitä jäi vielä huomaamatta, mitä on rivien välissä kiikkumassa? Tekstin tyyli  on kaunista, taidokasta ja todentuntuista.

Kirjailija on hyvin onnistunut kuvaaman alakouluikäisen tytön ajatusmaailmaa: ei liian lapsekkaasti, mutta ei myöskään liian aikuimaisesti. Luulen, että osittain siitä johtuu kirjan viehättävyys ja aidontuntuisuus.

Pidän paljon lukujen alussa olevista "kirjainpiirroksista" ja maorin kielisistä otsikoista, kuten Rua tekau ja  Rima, mutta myös äidin puheenvuoroista kuten  Oikeasti kolmanneksi tärkein matkalupaukseni. Maorin kielen sanoja ja äänteitä esiintyy kuin ohimennen:

Aotearoa tarkoittaa kuulemma Uutta-Seelantia. Maorien mukaan kyse on pitkästä pilvien maasta. Ella ihmettelee, miten yhdessä sanassa voi olla niin monta tietoa mukana. Aotearoa. On mahdotonta  kuvitella, mikä kirjain voisi tarkoittaa pitkää ja mikä valkoista ja mikä pilveä. Sana on Ellalle kyllä tuttu koulussa kajautetusta kansallislaulusta.

Erikseen mainittava vielä Taniwhan kansi. Siluettikuva päästä ja hehkuvasilmäisestä olennosta luo heti lukijalle oletuksen, että jotain hivenen erikoisempaa on sisällössä.


Tässä ohessa aloittelin lukemaan Juri Nummelinin toimittamaa Hallusinatsioneja, vanhoja suomalaisia kauhutarinoita (Faros-kustannus Oy,  2012). On sitä osattu Suomessa ennenkin kummitella. Voi Zachris Topelius (1818-1898) mitä orivesiläisistä aattelit? Ruovesiläiset paremmaksi arvoitit - tarinassa Toholampi (teoksesta Sumutarinoita, WSOY, 1911). Viihdyttäviä tarinoita myös Aleksis Kiveltä, Kyösti Wilkunalta ja Larin-Kyöstiltä.


Kuvat Mörri Seppälä

Syksyä kohti katse kääntyy ja aktiivisuus lisääntyy? Välillä ehtii lukeakin? Paljon, todella paljon hyviä kirjoja odottaa lukijoitaan, joten blogiin riittää materiaalia. Voikaa hyvin ja vinkatkaa suosikeistanne, Helena

~ ~ ~ ~ ~

Kumara-Moisio Taru, Taniwha ( Osuuskumma, 2019)
Laatikainen Jani, taitto ja typografia
Meresmaa J.S., kannen suunnittelu ja taitto

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Taustalla Hector Youtubessa vaihtelevin biisein

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti