Arkihuolien keskellä on mukavaa välillä tarttua vaikka lastenkirjallisuuteen ja vain nauttia juonesta ja kuvituksesta. Rosario Garcia Gilin mainiot kummitustarinat Roosa ja vaaleanpunainen kummitus sekä Roosa ja punainen mysteeri viehättävät rauhallisella, muttei mitenkään naivilla kerronnallaan.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa Roosa perheineen muuttaa uuteen kotiin, joka on oikeasti vanha talo. Tämä ei Roosaa haittaa, koska hänen mielestään tällainen talovanhus on täynnä aarteita ja erilaisia mysteerejä. Jopa hänen oma huoneensa on ihana, koska seinillä on roosat tapetitkin - Roosan lempiväriset.
Mysteerin Roosa kohtaa keskiyöllä, kun rikkinäisen kaappikellon suunnalta kuuluukin 12 kellonlyöntiä! Roosa päättää olla seikkailija ja lähtee katsomaan mitä tapahtuu ison talon käytävillä. Hän kohtaakin vähän ujon kummituksen.
(...) Minäkin olin valkoinen, mutta äitisi pesi minut ja tässä on tulos. Vaaleanpunainen! Nyt minä näytän niin erilaiselta, että muut kummitukset nauravat minulle! Enkä tunnu olevan enää pelottavakaan!
Roosa saa ensimmäisen ystävänsä ja yhdessä kummituksen kanssa hän tutustuu muihin talon asukkaisiin. Mutta miten Roosan mummu onnistuu sotkemaan talon elämää?
Toisessa osassa Roosa ja punainen mysteeri Roosa joutuu seikkailuun, joka alkaa oikuttelevista ketsuppipulloista ja strösselipurkeista, jotka selvästi vaativat nokkelan Roosan huomiota. Kun vielä hyllyn alta löytyy salaperäinen punainen avain, niin silloin on pyydettävä ystävä apuun.
Vaaleanpunaisen kummituksen, Lilli-nuken ja hivenen arkojen, mutta kauniisti kirjailtujen kummitusten, kanssa Roosa lopulta löytää talon yläkerrasta unohtuneen huoneen.
Eikä aikaakaan, kun kukkaiskummituksista kookkain parahtaa: Voi ei, se on täällä!
- Tämä on niin pelottavaa, jatkaa keskikokoinen.
- Meidän ei pitäisi avata sitä, lisää kaikkein pienin kukkaiskummitus.
Yhdessä he kuitenkin onnistuvat selvittämään huoneen salaisuuden ja saavat vielä uuden ystävän joukkoonsa! Kukahan se tällä kertaa on? Onnistuneen seikkailun kunniaksi onkin hauskaa viettää teekutsuja Roosan huoneessa.
Näissä kahdessa kirjassa tulee luontevasti esiin erilaisuuden hyväksyminen ja ystävyys. Joku voi olla rohkea ja toinen arempi, mutta yhdessä selvitään jännittävistäkin seikkailuista.
Luulen, että tämän sarjan kummitukset eivät pelota pienempiäkään lukijoita, koska kertomusten sävy on lämmin ja rohkaiseva. Kirjojen kuvitus on viehättävää. En tiedä tekniikan oikeaa nimeä, mutta mieleen tulevat paperinuket ja -hahmot, jotka on leikattu ja sitten aseteltu piirrettyjen taustojen päälle. Hahmot on välillä kuvattu edestä/takaa ja välillä sivusta. Tämä tuo sivuille elävyyttä ja liikkeen vaikutelmaa. Värisävyt on enimmäkseen hempeitä, joka korostaa tarinan positiivista otetta.
Näiden kahden Roosan ja kummituksen jälkeen oikeasti toivoo kolmannen osan ilmestyvän - ja pian. Lukukokemus on virkistävä, ainakin lapsenmieliselle aikuiselle.
Hymyillen kukkakirjailuille kummituksille Mörri Seppälä
Lukekaa monipuolisesti!
# # # ¤ ¤ ¤ # # #
Garcia Gil Rosario, Roosa ja vaaleanpunainen kummitus (Haamu Kustannus ,2017)
Garcia Gil Rosario , kuvitus
Niemi Juha , käännös ja kuvankäsittely
Garcia Gil Rosario, Roosa ja punainen mysteeri (Haamu Kustannus, 2020)
Garcia Gil Rosario, kuvitus
Niemi Juha, käännös ja kuvankäsittely
Arvostelukappaleesta kiitos Haamulle!
Lukemisen ja kirjoittamisen taustalle sopi oikein hyvin Blackmore`s Nightin All Our Yesterdays- cd
