Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään on Niklas Salmen kolmas runokokoelma. Ennen kuin avasin teosta, niin jäin maistelemaan tuota kirjan nimeä. Kaunis, kutsuva ja se herätti uteliaisuuden. Kannen kolme kullan väristä pistettä/palloa kutsuivat sormeilemaan etukantta ja näin runohetkeen oli mukava valmistautua avoimin aistein.
Kokoelman viittä osiota ei ole erikseen nimetty ja runojen pituudet vaihtelevat tarkoista kahden rivin mietelmistä yli puolen sivun pituisiin ajatusketjuihin. Runoja voi lukea yksilöllisinä teoksina, mutta lopussa oleva Selitykset ja viitaukset auttaa ymmärtämään ja sijoittamaan tekstejä mm kirjallisuuden historiaan. Ja onhan miellyttävää juuri runokirjasta oppia jonkin kasvin tieteellinen nimi, tetragrammin selite ja vaikka kuvataiteesta modernismin pyrkimyksiä.
Nuo edellä mainitut viittaukset ja selitykset ovat runojen otsikkojen yhteydessä, joten ne eivät "rasita" runojen kokemista, eikä kokoelma ole "vaikea". Päinvastoin!
Heijastinliivi välähtää ja enkelit
laskeutuvat parijonossa bussista.
Kokoelmassa lempeitä huomioita saavat osakseen lapset, lasten kokemat pelot. Vuodenajat ja luonto on vahvasti mukana. Runossa voi olla sanallinen leikki:
Puudu, puudu
vahvaksi ja taipuisaksi, itkuraita,
kunnes runkosi jaksaa kannattaa
heitä, jotka sinuun oksastetaan.
Kun ilta koitaa, silittää
tuuli hiuksiasi.
Ympärille levittyy loppukesän soinnukas
kehä: lehvien kevyet korulauseet,
kimalaisten typerryttävä pörinä.
Kursiivilla painetut runot voisivat olla rakkaudenilmauksia läheiselle, tietylle:
Tapasimme tulppaanitukussa.
Ihailit sipulikuvastoon
painettua QR-koodia,
sen kuufilaista kalligrafiaa.
Runojen kohteiksi ja alkulähteiksi ovat päätyneet myös äiti, toiset kirjailijat, syntymäpäiväsankarit. Silloin runot ovat henkilökohtaisempia, eivätkä ehkä helposti avaudu. Tässä Sannalle ja Heikille omistetussa runossa on kuitenkin hätkähdyttävän yleismaailmallinen havainto:
SAARISÄÄNTÖ
Kun eläimet ajautuvat eristyksiin
valtamerten saarille, jänistä
suuremmat lajit kutistuvat.
Ihmisapinasta tulee jo päivässä
lähes olemattoman kokoinen
ilman kumppaniaan.
Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään- kokoelma toimii ehkä parhaiten lukemalla sitä osio kerrallaan. Näin erilaiset tunnelmat ja runojen "kohteet" nivoutuvat helpommin toisiinsa. Kokoelma on seesteinen, pohdiskeleva ja nykyhetkessä.
Kirjan myyntituotosta ohjataan tietty prosentti Suomen luonnonsuojeluliitolle vesien, soiden ja metsien suojelutyöhön. Tästä kirjalle bonuspisteet!
0 o 0 o 0 o 0 o 0
Niklas Salmen toinen runokokoelma Tuntemattomissa taivaankappaleissa (Sanasato Oy, 2015) on hyvin tuttu teos, ja olen uponnut sen runomaailmaan monia kertoja. Siinä lyhyet (jopa yhden lauseen mittaiset) runot ovat tuokiokuvia luonnosta ja vuoropuheluita läheisille ihmisille. Runomaailmat sijaitsevat välillä meren pohjassa, välillä taivaalla ja tukevasti maanpinnalla. Tunnelma kokoelmassa on lämmin, henkinen ja humoristinenkin. Äkkisyvää- osion päättää tälläinen väriläiskä:
Taidenäyttely.
Metsän seinällä puolukat
kuin punaiset tarrat.
Kokoelman kahdeksan osion nimisivujen kuvio on mielenkiintoinen. Ensimmäisen osion "kuvio" on vain viiva, mutta jokaisen osion kohdalla kuvio kasvaa ja lopulta 8. se onkin kahdeksankulmio (oktagoni). Myönnän, että olin aluksi niin runojen pauloissa, etten tätä ollenkaan havainnut. Mikä riemu olikaan ymmärtää "satunnaisten" viivojen tarkoitus!
Loppuun vielä 8. osion eli Ennalleen viimeinen runo:
Äänensä kohottaen
linnut nostavat
kynäni paperilta.
Pidän lyhyistä ja ytimekkäistä runoista kaikkien eniten, mutta ymmärrän etteivät kaikki saa tuokiokuvista tai aforistisista mietelmistä oikein kiinni, mitään irti. Mitä vähemmän (runossa) sanoja, sitä enemmän lukijalla vapautta tehdä omat tulkintansa? Onneksi on monenlaista runoutta monenlaisille lukijoille.
Näissä luonnonläheisissä runotunnelmissa toivotan helmikuuhun herätteleviä ideoita - jos on sattunut talvihorros iskemään! Älkää kiirehtikö Lukurauhan päivän ohi sunnuntaina 7.2.
Seuraavaan blogiin saatan nostaa sarjakuvaa, kun aika mielenkiintoisia kirjoja hain lukupinoon, Mörri Seppälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti