Maggy Garrisson juonittelee sarjakuvissa Lontoon kaduilla

 

Dekkarin ja sarjakuvan voi yhdistää ja näin syntyy sarjakuvadekkari. Kätevää. Sininen Jänis on kustantanut ranskalaisten tekijöiden, Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn, Maggy Garrisson- sarjan. Albumit ovat: 1. Hymyile vähän, Maggy, 2. Mies, joka löytyi vuoteestani ja 3. En olisi halunnut tämän päättyvän näin.

Maggy Garrisson on tavallisen näköinen nuori neiti, joka etsii töitä nykyaikaisessa Lontoossa. Päästyään omaperäisen yksityisetsivän apulaiseksi Maggy kohtaa erilaisia ihmiskohtaloita pubeissa, rannalla tai hautausmaalla. Albumisarjan juonikuvioihin liittyvät  mm. murrot, hämäräperäiset miehet, aseenkätkentä ja kovaksikeitetty naispuolinen poliisi. Sävyltään tarinat ovat tummia, "noir" (henkilöiden asenteet kyynisiä?) , eikä päähenkilö Maggyn moraali ole aina lain paremmalla puolella.  Tarinoissa ei mässäillä väkivallalla, mutta ei arvostellakaan henkilöiden toimintaa "pahaksi". Ja ehkä albumisarjan loppukin on luonteeltaan noir, koska varsinainen Happy End ei toteudu 3. osassa.

Päähenkilönä Maggy Garrisson on valloittava persoona: vähän pullukka  nainen, joka polttaa, käy pubeissa, kärsii rahapulasta ja ihastuu renttuun. Hän ei helpolla lannistu, vaan määrätietoisesti etsii ongelmiin ratkaisuja - on siis aktiivinen ja älykäs nainen miesten keskellä.

Stéphane Oiry on kuvittanut sarjan ja ruutuja (ueinmiten tasakokoisia) on mielenkiintoista tutkia. Taustat ja maisemat ovat huolellisesti "täytetty" yksityiskohdilla, mutta yleisilme ei ole sekava. Henkilöiden liikkeet ovat luontevia. Värisävyt ovat aika tummia ja valon sekä varjon vaihtelut näkyvät hienosti.

Alla olevassa kuvassa  tosin on vaaleat värit ja ruudut  eri kokoisia, mutta näissä ruuduissa näkyy selkeät viivat ja taustan, maiseman kuvauksen tyyli.

Kuvanäyte 3. osasta En olisi halunnut tämän päättyvän näin, s 35

Yksi asia kiinnittää erityisesti huomiota. En taas satunnaisena sarjakuvien "katsojana" tiedä onko tämä tehokeino vai realistista kuvausta, mutta henkilöiden kasvot "vaihtelevat" ruuduittain. Toki erilaiset ilmeet muuttavat kasvoja oikeastikin, mutta varsinkin Maggy on välillä itsensä näköinen, välillä pulleaposkisempi teinityttö ja sitten taas pokerinaamainen aikunen. En osaa tätä selittää, mutta vähän häiritsee päähenkilön olemuksen "liiallinen muutos".  Ei tosin vaikuta kokonaisuudesta nauttimiseen!

Lontoota tuntevat varmaan löytävät tuttuja maamerkkejä ja näin pääsevät mukavasti matkustamaan päähenkilöiden kanssa? Myös albumien sisäkansien punavalkoinen kartta kannattaa tutkia tarkoin.

Sisäkansissa kartta Lontoosta "Street Plan, section VI.""

Kovakantinen albumisarja on tyylikäs ulkoasultaan. Itse koin, että tämä on nimenomaan sarja, joka kannattaa  lukea kokonaisuutena, kaikki albumit peräkkäin.. Ei ehkä toimi niin hyvin itsenäisinä osina? Kohderyhmä nuoret ja aikuiset - ei perheen pienimmille.

Lopuksi vinkki absurdista rikosromaanista: Fredrik Backmanin Ahdistunutta porukkaa (Johnny Kniga, 2020). Tulipas ääneen naurettua epäonniselle pankkiryöstäjlle ja hänen "uhreilleen". Koska kaiken sekoilun keskellä Backman terävästi näyttää meille ihmisille kipupisteemme ja vahvuutemme arkisessa kohelluksessa. Lainaan etukannen mainoslausetta: "Mustan huumorin maailmanmestari".

Lukupinossa runoutta ja sarjakuvaa, kirjaston varauslistalla mm. elänänkertaa ja historiaa. Maaliskuuta kohti madellen, Mörri Seppälä

//##//##//##//

Trondheim Lewis & Oiry Stéphane:

1. Hymyile vähän, Maggy (2017)

2. Mies, joka löytyi vuoteestani (2018) 

3. En olisi halunnut tämän päättyvän näin (2019)

Rauhala Anssi, suomennos

Ronkainen Timo, ladonta ja taitto

Arvostelukappaleet postikortin kera kustantajalta, paljon kiitoksia Sininen Jänis!

Valokuvat Mörri

Historiallista sarjakuvaa Euroopasta

 

Sarjakuviin on aina välillä mukava uppoutua ja satunnaisena lukijana olikin hauskaa löytää oudompi albumisarja: Hermannin Bois-Mauryn tornit, osia alkuperäisenä on 15. Kirjaston kautta lainasin kaksi ensimmäistä osaa.

Belgialainen Hermann (Huppen, s 1938) on piirtänyt myös sarjakuvia Bernard Prince ja Comanche. 

Bois-Mauryn tarinoissa seikkailee vaeltava ritari Aymar de Bois-Maury aseenkantajansa Olivierin kanssa Keski-Euroopan kamaralla  keskiajalla. Kaverukset joutuvat selkkauksiin, valtataisteluhin ja kieroihin suunnitelmiin mukaan. Kertomuksissa valloitetaan maita ja välillä naisia, talonpojat ovat ovelia ja tyhmiä. Kirkkoja rakennetaan ja linnoja tuhotaan. Ilmassa on vihaa ja pettymystä, mutta myös rakkautta ja toivoa.

Historiallinen miljöö ja seikkailut ovat vetävästi esitetty ja hahmot ovat sen verran moniulotteisia, että seuraavatkin osat haluan lukea, kokea.  Ainakin osat 3. Germain  ja 4. Reinhardt on jo suomennettu.

Kirsi Kinnunen on tehnyt hyvää työtä suomennoksien kanssa, eri ihmisryhmät puhuvat selvästi erilailla, sivistyneesti kirjakieltä (?) ja murretta talonpoikaistyyliin. 

Sarjakuvan kuvituksesta en tietenkään osaa sanoa mitään tarkempaa, koska en ole perehtynyt sarjakuviin lajityyppinä. Sivuilla ruudut ovat eri kokoisia ja väritys on tummasta (ilta- ja yöajan kuvaus) kirkkaampiin päivän väreihin. Henkilöt on piirretty realistisesti: kasvojen ilmeet voivat olla rujoja, fyysinen kipu näkyy kasvoilla, kuten parrassänkikin ja puuttuvat hampaat. Taustoissa ja maisemissa on paljon yksityiskohtia ja eri näkökulmia, esim.rakennustyömaasta kuva katolta alas sisään tai muurilta alas linnanpihaan. Kuvaruudut ovat useinmiten erotettu toisistaan kapealla valkoisella reunuksella, mutta välillä kuvassa voi olla toinen ruutu päällä. Tämä tekee sivuista vaihtelevia.

Esimerkkinä ruutujen koosta ja asettelusta sivun yläosa kirjasta 2. Éloïse de Montgri. Sivunumeroita ei näistä kahdesta albumista löydy.

Tunnustuksena Bois-Mauryn tornit on saanut Vuoden paras käännössarjakuva 2018- maininnan.

Kustannusosakeyhtiö  Sininen Jänis on perustettu vuonna 2017 ja sen tarkoituksena on ollut julkaista ranskankielisen kielialueen sarjakuvia suomeksi.  Amerikkalainen Taikapilli teki poikkeuksen kielivalinnassa ja tulossa  olisi myös Will Eisnerin Katu Bronxissa.

Myönnän ilahtuneeni, kun huomasin asuvani lähellä (Orivedellä, samalla mäellä) Sininen Jänis- kustantajaa. Kun en ollut moisesta edes kuullut aikaisemmin. Paikallisuus kunniaan tälläkin saralla!

http://www.sininenjanis.fi/boismaury.html

Nyt oli lukihäiriöiselle monia vaikeita nimiä, joten erheitä saattoi vieläkin jäädä. Korjaan, kun joku osoittaa... Ja faktoissakin voi olla epätarkkuutta, mutta jälleen siivoan sotkut, kunhan pyydätte.

Tällaisia yllätyksiä voi osua kohdalle, kun innostuu jostain ohimennen luetusta postauksesta somessa. Seuraavana hyllyssä lukuvuorossa runokirja, joten tutumman lajin pariin seuraavaksi.

Vointeja, Ystävänpäivää, laskiaisriehaa ja pullaa teille toivotan. Mörri Seppälä, Orivesi

# # #  ####### # # # 

Hermann, Bois-Mauryn tornit, 1. Babette ja 2. Êloïse de Montgri (2017 ja 2018, Sininen Jänis)

Kinnunen Kirsi, suomennos

Ronkainen Timo, ladonta ja taitto

Valokuva Mörri

Taustamusiikkina paikallinen (Eräjärvi) bändi Neva ja cd Vuodenajat ovat jättäneet meidät (2019, Hiljaiset levyt)