Dekkarin ja sarjakuvan voi yhdistää ja näin syntyy sarjakuvadekkari. Kätevää.
Sininen Jänis on kustantanut ranskalaisten tekijöiden,
Lewis Trondheimin ja
Stéphane Oiryn,
Maggy Garrisson- sarjan. Albumit ovat:
1. Hymyile vähän, Maggy,
2. Mies, joka löytyi vuoteestani ja
3. En olisi halunnut tämän päättyvän näin.
Maggy Garrisson on tavallisen näköinen nuori neiti, joka etsii töitä nykyaikaisessa Lontoossa. Päästyään omaperäisen yksityisetsivän apulaiseksi Maggy kohtaa erilaisia ihmiskohtaloita pubeissa, rannalla tai hautausmaalla. Albumisarjan juonikuvioihin liittyvät mm. murrot, hämäräperäiset miehet, aseenkätkentä ja kovaksikeitetty naispuolinen poliisi. Sävyltään tarinat ovat tummia, "noir" (henkilöiden asenteet kyynisiä?) , eikä päähenkilö Maggyn moraali ole aina lain paremmalla puolella. Tarinoissa ei mässäillä väkivallalla, mutta ei arvostellakaan henkilöiden toimintaa "pahaksi". Ja ehkä albumisarjan loppukin on luonteeltaan noir, koska varsinainen Happy End ei toteudu 3. osassa.
Päähenkilönä Maggy Garrisson on valloittava persoona: vähän pullukka nainen, joka polttaa, käy pubeissa, kärsii rahapulasta ja ihastuu renttuun. Hän ei helpolla lannistu, vaan määrätietoisesti etsii ongelmiin ratkaisuja - on siis aktiivinen ja älykäs nainen miesten keskellä.
Stéphane Oiry on kuvittanut sarjan ja ruutuja (ueinmiten tasakokoisia) on mielenkiintoista tutkia. Taustat ja maisemat ovat huolellisesti "täytetty" yksityiskohdilla, mutta yleisilme ei ole sekava. Henkilöiden liikkeet ovat luontevia. Värisävyt ovat aika tummia ja valon sekä varjon vaihtelut näkyvät hienosti.
Alla olevassa kuvassa tosin on vaaleat värit ja ruudut eri kokoisia, mutta näissä ruuduissa näkyy selkeät viivat ja taustan, maiseman kuvauksen tyyli.
|
Kuvanäyte 3. osasta En olisi halunnut tämän päättyvän näin, s 35 |
Yksi asia kiinnittää erityisesti huomiota. En taas satunnaisena sarjakuvien "katsojana" tiedä onko tämä tehokeino vai realistista kuvausta, mutta henkilöiden kasvot "vaihtelevat" ruuduittain. Toki erilaiset ilmeet muuttavat kasvoja oikeastikin, mutta varsinkin Maggy on välillä itsensä näköinen, välillä pulleaposkisempi teinityttö ja sitten taas pokerinaamainen aikunen. En osaa tätä selittää, mutta vähän häiritsee päähenkilön olemuksen "liiallinen muutos". Ei tosin vaikuta kokonaisuudesta nauttimiseen!
Lontoota tuntevat varmaan löytävät tuttuja maamerkkejä ja näin pääsevät mukavasti matkustamaan päähenkilöiden kanssa? Myös albumien sisäkansien punavalkoinen kartta kannattaa tutkia tarkoin.
|
Sisäkansissa kartta Lontoosta "Street Plan, section VI."" |
Kovakantinen albumisarja on tyylikäs ulkoasultaan. Itse koin, että tämä on nimenomaan sarja, joka kannattaa lukea kokonaisuutena, kaikki albumit peräkkäin.. Ei ehkä toimi niin hyvin itsenäisinä osina? Kohderyhmä nuoret ja aikuiset - ei perheen pienimmille.
Lopuksi vinkki absurdista rikosromaanista: Fredrik Backmanin Ahdistunutta porukkaa (Johnny Kniga, 2020). Tulipas ääneen naurettua epäonniselle pankkiryöstäjlle ja hänen "uhreilleen". Koska kaiken sekoilun keskellä Backman terävästi näyttää meille ihmisille kipupisteemme ja vahvuutemme arkisessa kohelluksessa. Lainaan etukannen mainoslausetta: "Mustan huumorin maailmanmestari".
Lukupinossa runoutta ja sarjakuvaa, kirjaston varauslistalla mm. elänänkertaa ja historiaa. Maaliskuuta kohti madellen, Mörri Seppälä
//##//##//##//
Trondheim Lewis & Oiry Stéphane:
1. Hymyile vähän, Maggy (2017)
2. Mies, joka löytyi vuoteestani (2018)
3. En olisi halunnut tämän päättyvän näin (2019)
Rauhala Anssi, suomennos
Ronkainen Timo, ladonta ja taitto
Arvostelukappaleet postikortin kera kustantajalta, paljon kiitoksia Sininen Jänis!
Valokuvat Mörri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti