Lauri Luu ja lukukoira kirjastossa

 

Lapsellinen riemu valtasi mieleni, kun avasin tämän kertaisen kirjapaketin. Marko Hautalan ja Brocin Lauri Luu ja riivattu lukukoira (kauhukirja lapsille) on ihana "hypistelykirja"! Pidän Brocin piirrosjäljestä ja tyylistä, niin olihan sitä tutkittava kirjan kansi tarkkaan ja silmäiltävä myös sisäsivujen kuvat heti.

En tiedä mikä on kuvitustekniikka oikealta nimeltään, mutta tällainen "taustan päälle erikseen painetut hahmot, esineet" toimii mielestäni hyvin. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja selkeitä. Kuvat ovat yhden sivun kokoisia sekä  tekstin ympärille ja keskelle sijoitettuja tarinaan sopivia kohtauksia. Uskon, että muutkin lukijat viihtyvät pitkään tutkien yksityiskohtia ja kirjallisia viitteitä.

Brocin tekemissä kuvissa tutkittavaa riittää

Tarinan tapahtumapaikka on kirjasto ja  outoihin tapahtumiin joutuvat mukaan Lauri Luu,  kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita. Mitä ihmettä tapahtuu lempeälle lukukoira Lukulampulle? Kuka kumma on Kellari-Ulla ja miksi kirjan Punasilmäisen papukaijan tarinoita viimeistä sivua ei saa lukea ääneen? 

Kauhuelementtejä kirjassa ovat mm. puhuvat pääkallot, loitsut, hirviöksi muuttuva kiltti Lukulamppu, lentelevät kirjat, salakieli (mm. Cthulhu mainitaan) sekä tarinoiden otsikot zombiesta, muumiosta  ja kummituslaivasta.

Lauri Luu lähtee isänsä mukaan kirjastoon vain tämän mieliksi, mutta itse hän ei tykkäisi lukea ollekaan, koska kirjat ovat tylsiä. Oikeasti lukuhaluttomuuteen vaikuttaa lukemisen vaikeus, koska kirjaimet ovat hankalia.

Hän laski katseensa kirjaan. Kirjaimet alkoivat liikkua heti. Ne kuhisivat kuin muuraispesässä. Lauri pelkäsi, että päänsärky ja silmien kutina alkaisivat minä hetkenä hyvänsä.

 

Tällä kertaa kuitenkin tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kirjaimet pysähtyivät. Ne asettuivat kiltisti suoriksi riveiksi paperille. Lauri ei uskonut silmiään. Äkkiä lukeminen tuntui helpolta. Kirjaimet muuttuivat sanoiksi. Sanat loihtivat esiin kuvia, jollaisia Lauri ei ollut osannut kuvitellakaan.

 

Juuri tämä lukemisen vaikeuden kuvaaminen ja sen vaikutus päähenkilöön tekee tästä kirjasta "tavallista"  seikkailukirjaa antoisamman, erityisen. Mahdollinen lukemisen vaikeus ei ole päälle liimattuna, vaan osana juonenkulkua, ja päähenkilö Lauri Luuhun on helppo samaistua ja tuntea sympatiaa. Kirjassa on myös hienosti kuvin ja sanoin ilmaistu hetket koulutetun lukukoiran kanssa. Näin tämäkin joidenkin  kirjastojen tarjoama palvelu tulee laajemman lukijakunnan tietoisuuteen.

Lauri Luu ja riivattu lukukoira -kirjassa on selkeitä lauseita mukavan kokoisella fontilla.  Tarina on vetävä ja jatkoa jää odottamaan. Kirjan viimeiset lauseet voisivat vihjata uusiin osiin, eikö?

Lauri Luu ja Lukulamppu nukkuivat sitkeästi tietämättä, että papukaija lohti heille uusia , toinen toistaan hurjempia tarinoita. Loputtomasti uusia seikkailuja.

Toivottavasti Lauri Luu ja riivattu lukukoira kuluu monien lasten ja nuorten käsissä! Hyvä lahjaidea moneen tilanteeseen! 

Näin keski-ikäinen lukihäiriöinen iloitsee hauskasta ja lämminhenkisestä kauhukirjasta, jossa on mukana tärkeää asiaa. Kiitokset tekijöille!

Luetaan mitä luetaan ja miten luetaan - lukeminen on antoisa harrastus, Mörri Seppälä

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Hautala Marko, Lauri Luu ja riivattu lukukoira (2021, Haamu)

Broci, kuvitus

Vinkeät kiitokset arvostelukappaleesta kustantajalle!

Valokuvat Mörri 

Viivoilla hassuttelevat Henderson ja Tilsa

Amerikkalainen Sam Henderson (s 1969) on palkittu sarjakuvan tekijä sekä yksi käsikirjoittaja tv-sarjassa SpongeBob SquarePants, suomeksi Paavo Pesusieni.

Hendersonin kuvasarjoista koottu Taikapilli  ei ole perheen pienemmille, eikä tosikoille. Sen verran roisia alapäähuumoria ja puujalkavitsejä sivuilta löytyy, että kohderyhmä lienee teinit ja vinksahtaneet lapsenmieliset aikuiset? Jos joku on lueskellut amerikkalaista Mad- julkaisua, niin sen tasoa on tämäkin. Taikapilliä selatessa voi Hendersonin musta huumori tuntua iskulta päähän - kansikuva osuvasti valittu!

Taikapilli ei ole tarinallinen sarjakuva-albumi, vaan se on koottu useista eri mittaisista kuvasarjoista (alun perin The Magic Whistle- nimellä)  Aukeamilla kuvitusruutuja on epäsäännöllisesti: esim sivulla  voi olla vain 2 ruutua ja iso kuva tai 24  saman aiheen ruutua. Joissain "tarinoissa"  on viiteteksti, esim. sivulla 21, jossa kerrotaan miten idea syntyi  erääseen artikkeliin liittyen. Faktaa päättömän menon keskellä?

 

Sivulta 25 löytyy suomalaisen viihdetaivaan nimiä

Hahmoina sivuilla törmäilevät ja touhuavat mm. Kersantti Jones, Välimerkki-ankka ja Oikku-koira, Gunther Bumpus, Likainen Lasse ja Monroe Simmons. Yksittäisten sarjojen nimiä ovat mm "Haist itte"-  kengät, Postaalinen perversiteetti, Mun iskä ja Tarina Reima Rekvisiitasta.

Albumin värimaailma on kolmivärinen: mustat ääriviivat ja valkoiset taustat, harvemmin harmaata pohjana. Hahmot ovat yksinkertaisia ihmisen jäljitelmiä  ja tyyliin sopivasti silmät voivat olla päällekkäin ja pepusta puuttua palanen. Puhekuplat ovat selkeitä, mutta joskus niitä ei "tarvita" laisinkaan.

Omaa silmää viehättävät ehkä eniten yksittäiset piirrokset joidenkin sivujen alalaidassa. Vähemmän on enemmän ja jonkinlaista syvällistäkin ajattelua on havaittavissa?

Tyyppi seikkailee yksin sivulla 33

Sivuja on 128, joten luettavaa ja katseltavaa riittää. Tällä  sivumäärällä kokonaisuus pysyy vielä jotenkin ehyenä, mutta silmiä vähän jo "rasittaa" ruutujen määrä ja samankaltainen ei-älyllinen huumori alkaa tuntua tylsältä. Taikapilli toiminee sellaisina pieninä välipaloina arjessa?

 ="#¤&/()=?!

Taikapilliä tutkiessa tuli erittäin voimakkaasti mieleen eräjärveläisen Jukka Tilsan huumori ja piirrosjälki. Siksi etsin käsiini mm. Tupelon tuplaseriffi- pienoisalbumin. Tässä kirjasessa pääsee tutustumaan mm. avaruudesta pudonneeseen mustaan aukkoon ja perunan kasvatukseen. Tässäkin on absurdia menoa sanoissa ja hahmoissa, ei mitään järkeä välillä. Mutta  joitain osuvia  huomioita maailman menosta, lempeästi kuitenkin. 

 Myös Tilsan sarjakuvat ovat mustavalkoisia, hahmot naivistisia isopäisiä "ukkeleita" ja taustat ovat usein paljaita,  ei yksityiskohtia.   Puhekuplien sanoissa hauskasti ks korvattu x ja esim käärme on qrme ja susi on cusi. 

                               

Tupelon tuplaseriffin sivu 25

Jukka Tilsan piirtäjän ura alkoi jo 1980- luvulla Zärpä- omakustanteella (kuuluu oman nuoruuteni muistoihin vahvasti!) ja omalakinen  piirtäjä sai sarjakuva-alan arvostetun Puupäähattu -palkinnon vuonna  2001. Tänä vuonnahan palkinnon ja hatun sai Hanneriina Mousseinen. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopetella ja toivotella lukuintoa muillekin! Mörri

¤&#¤%&/()=

Henderson Sam, Taikapilli  (1. painos, 2020, Sininen Jänis)

Sininen Jänis, suomennos, ladonta ja taitto 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Tilsa, Jukka, Tupelon tuplaseriffi (2008, Suuri Kurpitsa)

Atomi, ulkoasu

Albumin koko 7,5 cm * 18 cm

Valokuvat Mörri

Nobel-palkitun Louise Glückin runoutta

 

Enostone kustannus on tehnyt kulttuurityön julkaistessaan yhdysvaltalaisen Louise Glückin runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö.  Glück (s 1943) on arvostettu ja tunnetuin sukupolvensa edustaja, ja hänelle onkin myönnetty vuoden 2020  kirjallisuuden Nobelin -palkinnon lisäksi National Book Award, Bollingen Prize ja Pulitzer ja American Academy of Arts and letters- akatemian runouden kultamitalli.

Alkuperäisteoksen Faithful and Virtuous Night (2014) on ansiokkaasti suomentanut Anni Sumari. Glück leikittelee sanojen ja äänteiden kanssa, joten kääntäminen on haastavaa jo siksi: knight - night -sanapari ei kuulosta suomeksi yhtä iskevältä (ritari - yö), mutta Sumari saa runot liikeelle, eläviksi.

Kokoelma koostuu 24 runosta, joista suurin osa on pitempi muotoista proosarunoutta. Runoissa on kertojanäänenä minä, pienestä pojasta aikuiseksi ja vanhenevaksi mieheksi kasvava syvällisä ajatteleva  henkilö. Hänelle on suru ainainen seuralainen, koska hän jäi veljensä kanssa orvoksi, ja heidän tätinsä otti heidät huostaansa. Näin orpous ja myöhemmin erakoituminen kulkevat kokoelman ytimessä. 

 Kertojen elämään kuuluvat englantilainen maalaismaisema, monivuotinen terapia ja yhteys veljeen. Oman taiteen tekemisen  ihanuus ja vaikeus tulevat runoissa hyvin esiin. Kokoelman alussa minä on ritari, joka lähtee raskaalle matkalle kuoleman luo. Tässä mielestäni yksi riipaisevin kohta kokoelmastaja samalla esimerkki kielellisestä tasosta. Sitaatti Seikkailu -runon 2. osasta:

2. Sama ajatus kehkeytyi seuraavana yönä,

tällä kertaa se koski runoutta, ja sitä seuraavina öinä 

moni muu intohimo ja tunne samalla tavalla

sivuutettiin ikiajoiksi, ja joka yönä sydämeni

vastusti tulevaisuuttaan kun pieni lapsi, jolta mielilelu otettiin pois.

Mutta näitä jäähyväisiä, sanoin, ei voi vain välttää.

Ja viittasin taas kerran suunnattomiin mahdollisuuksiin

joita meille avautuisi hyvästien kautta. Ja tämä lause tunnuksenani

minusta tuli maineikas ritari, joka ratsasti kohti laskevaa aurinkoa, ja sydämestäni

tuli ratsu, joka kantoi minua. 

 

Tämä kehyskertomus surullisesta miehestä on taidokkaasti kehitelty, koska näin runoihin Glück on saanut ihmimillisiä tarpeita ja epävarmuuksia vahvasti mukaan: kaipuu, kiintymys muihin ihmisiin, yksinäisyys, outouden tunne muiden seurassa, kuoleman pelko ja sen hyväksyminen osana elinkaarta. Ote kokoelman loppupuolen runosta Valkoinen sarja:

(...) Loppu tuli ja meni.

Vai pitäisikö sanoa että ajoittain loppu läheni;

kuljin sen läpi kuin lentokone joka lävistää pilven.

Sen tuolla puolen "vapaa"-merkki loisti edelleen mukavuuslaitoksen ovella.

 

Tätini kuoli. Veli muutti Amerikkaan (...) 

 

Uskollinen ja hyveellinen yö  ei ole kuitenkaan  synkkä kokoelma, vaan se on täynnä lempeää lämpöä, joka tulee yksilön piirteitä ja elämää ymmärtävistä lauseista. Kerronta on näennäisesti helppoa, arkikieltä, mutta niin ovelasti kudottua, että runoista löytyy koko ajan uusia tasoja, näkökulmia. Kaikkia runoja ei ehkä ymmärrä ensilukemalta, mutta lukemisen ilo tuleekin juuri sellaisesta hitaasta tekstin "uppoamisesta" omaan kokemusmaailmaan. 

CORNWALL

Sana putoaa sumuun

kuin lapsen pallo korkeaan heinikkoon 

jonne se jää viettelevästi

välkkymään ja hohtamaan kunnes

kultaiset ryöpyt paljastuvat

yksinkertaisesti  niittyleinikeiksi (...) 

 

En halua, enkä osaakaan analysoida teosta tarkemmin. Tunnen eräänlaista kunnioitusta tätä teosta kohtaan sen sisällön vuoksi ja haluan jokaisen lukijan muodostavan itsenäisesti mielipiteensä. Tässä kun yksityinen on yleistä ja yleinen yksityistä.

Tämä kokoelma on esimerkki siitä, että pelkkä tekstin sisältö riittää, se on pääasia. Yhtään turhaa sanaa ei ole. Runot on painettu samalla fontilla ja rivivälillä - erillisiä  muotoiluja ei ole.  Kirjan kansi saa erityismaininnan, sillä se on kaunis ja "solahtaa" kokoelman sisältöön erittäin hyvin. 

Uskollinen ja hyveellinen yö jättää vahvaan tunnelmaan, joten vähään aikaan en halua lukea yhtä ainutta muuta runoa! Kuitenkin jostain riveistä oma alitajunta alkaa kehrätä idean ohutta lankaa..

Lukemista odottavissa kirjoissa on luvassa kevyempää huumoria ja psykologista romaania, mutta yllätyksiäkin voi tulla tupsahtaa. Omat "esittävän taiteen" harrastukset ovat nyt epämääräisellä tauolla, joten lukemiselle jää paremmin aikaa. Ellei sitten yksi idea toisen valokuvaajan otosten  ja omien runojen yhdistämisestä vie mennessään...

Vointeja, Mörri Seppälä

- - - - - - - - - 

Glück Louise, Uskollinen ja hyveellinen yö (2020, Enostone)

Sumari Anni, suomennos

Org Taivo, kannen kuva ja suunnittelu 

Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Kuvat Mörri