Enostone kustannus on tehnyt kulttuurityön julkaistessaan yhdysvaltalaisen Louise Glückin runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö. Glück (s 1943) on arvostettu ja tunnetuin sukupolvensa edustaja, ja hänelle onkin myönnetty vuoden 2020 kirjallisuuden Nobelin -palkinnon lisäksi National Book Award, Bollingen Prize ja Pulitzer ja American Academy of Arts and letters- akatemian runouden kultamitalli.
Alkuperäisteoksen Faithful and Virtuous Night (2014) on ansiokkaasti suomentanut Anni Sumari. Glück leikittelee sanojen ja äänteiden kanssa, joten kääntäminen on haastavaa jo siksi: knight - night -sanapari ei kuulosta suomeksi yhtä iskevältä (ritari - yö), mutta Sumari saa runot liikeelle, eläviksi.
Kokoelma koostuu 24 runosta, joista suurin osa on pitempi muotoista proosarunoutta. Runoissa on kertojanäänenä minä, pienestä pojasta aikuiseksi ja vanhenevaksi mieheksi kasvava syvällisä ajatteleva henkilö. Hänelle on suru ainainen seuralainen, koska hän jäi veljensä kanssa orvoksi, ja heidän tätinsä otti heidät huostaansa. Näin orpous ja myöhemmin erakoituminen kulkevat kokoelman ytimessä.
Kertojen elämään kuuluvat englantilainen maalaismaisema, monivuotinen terapia ja yhteys veljeen. Oman taiteen tekemisen ihanuus ja vaikeus tulevat runoissa hyvin esiin. Kokoelman alussa minä on ritari, joka lähtee raskaalle matkalle kuoleman luo. Tässä mielestäni yksi riipaisevin kohta kokoelmastaja samalla esimerkki kielellisestä tasosta. Sitaatti Seikkailu -runon 2. osasta:
2. Sama ajatus kehkeytyi seuraavana yönä,
tällä kertaa se koski runoutta, ja sitä seuraavina öinä
moni muu intohimo ja tunne samalla tavalla
sivuutettiin ikiajoiksi, ja joka yönä sydämeni
vastusti tulevaisuuttaan kun pieni lapsi, jolta mielilelu otettiin pois.
Mutta näitä jäähyväisiä, sanoin, ei voi vain välttää.
Ja viittasin taas kerran suunnattomiin mahdollisuuksiin
joita meille avautuisi hyvästien kautta. Ja tämä lause tunnuksenani
minusta tuli maineikas ritari, joka ratsasti kohti laskevaa aurinkoa, ja sydämestäni
tuli ratsu, joka kantoi minua.
Tämä kehyskertomus surullisesta miehestä on taidokkaasti kehitelty, koska näin runoihin Glück on saanut ihmimillisiä tarpeita ja epävarmuuksia vahvasti mukaan: kaipuu, kiintymys muihin ihmisiin, yksinäisyys, outouden tunne muiden seurassa, kuoleman pelko ja sen hyväksyminen osana elinkaarta. Ote kokoelman loppupuolen runosta Valkoinen sarja:
(...) Loppu tuli ja meni.
Vai pitäisikö sanoa että ajoittain loppu läheni;
kuljin sen läpi kuin lentokone joka lävistää pilven.
Sen tuolla puolen "vapaa"-merkki loisti edelleen mukavuuslaitoksen ovella.
Tätini kuoli. Veli muutti Amerikkaan (...)
Uskollinen ja hyveellinen yö ei ole kuitenkaan synkkä kokoelma, vaan se on täynnä lempeää lämpöä, joka tulee yksilön piirteitä ja elämää ymmärtävistä lauseista. Kerronta on näennäisesti helppoa, arkikieltä, mutta niin ovelasti kudottua, että runoista löytyy koko ajan uusia tasoja, näkökulmia. Kaikkia runoja ei ehkä ymmärrä ensilukemalta, mutta lukemisen ilo tuleekin juuri sellaisesta hitaasta tekstin "uppoamisesta" omaan kokemusmaailmaan.
CORNWALL
Sana putoaa sumuun
kuin lapsen pallo korkeaan heinikkoon
jonne se jää viettelevästi
välkkymään ja hohtamaan kunnes
kultaiset ryöpyt paljastuvat
yksinkertaisesti niittyleinikeiksi (...)
En halua, enkä osaakaan analysoida teosta tarkemmin. Tunnen eräänlaista kunnioitusta tätä teosta kohtaan sen sisällön vuoksi ja haluan jokaisen lukijan muodostavan itsenäisesti mielipiteensä. Tässä kun yksityinen on yleistä ja yleinen yksityistä.
Tämä kokoelma on esimerkki siitä, että pelkkä tekstin sisältö riittää, se on pääasia. Yhtään turhaa sanaa ei ole. Runot on painettu samalla fontilla ja rivivälillä - erillisiä muotoiluja ei ole. Kirjan kansi saa erityismaininnan, sillä se on kaunis ja "solahtaa" kokoelman sisältöön erittäin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti