Kabareen teemana minimalismi

Sunnuntaina 2.lokakuuta Toivolassa Galleria Maitojunan tiloissa Oriveden asemalla oli jälleen  kabaree-iltamat. Tällä kertaa teemalla oli Minimalismi. Se tarkoitti taideteosten aihioita, keskeneräisyyttä tai aivan valmiita tuotoksia.

Tuuti Touhunen:  Aihio X, Rönsy

Ensimmäisenä esiintyi Tuuti Touhunen tuolin ja pitkän punaisen nauhan kanssa. Putoavat vaahteranlehdet, ambitiotyylinen musiikki ja hypnoottisesti liikehtivä nauha loivat huoneeseen itämaisen rauhallisen tunnelman. Ikkunasta sisään tulviva valo korosti kauniisti nauhan levämäistä liikettä.

Salongin lattialla Henna Matanuska taivutti, pyöritti, pompotti vanteita ja hän  pujahteli pienemmän renkaan läpi. Tämä vaatii erityistä notkeutta? Traces of Hooping jätti jälleen aluspaperiin erilaisia kuvioita ja mystisen äänimaailman taustalle kilkutteli Ilmari Säävälä erilaisilla arkiesineillä.

Ilmari lauloi  itse sanoittamiaan tangoja - ilman säestystä. Tai voihan sitä sormillaan rytmillisesti naputtaa migrofonitelinettä ja viheltää välillä pätkiä! Kesällä tehdyillä lauluilla on nimenä mm. En tunne mitään, Sain yhden illan ja Viimeinen tango Orivedellä. Oikein mieltä piristävä tuokio!

Henna Matanuskan vanne-esitys, johon äänimaailman loi Ilmari Säävälä

 

Tuulia Soininen toi valkokankaalle raakaversion/kasan kuvatusta materiaalista ohjaamastaan  elokuvasta. Looking for Loïe?  Näkemässämme pätkässä ei ollut ääntä, mutta tanssija liikehti toimistossa, vanhassa tehdasrakennuksessa. Mielenkiintoista oli katsella kuinka tanssijan valkoisen liehuvan mekon alla välkehtivät kausivalot, valonauhana! Soininen oli tehnyt myös tanssien  koreografian. Tämän elokuvan ensi-ilta on suunniteltu maaliskuulle ja esityspaikkana  Niagaran leffateatteri.

Esikoisrunokokoelmastaan kerrostalojen seinät punaista vakosamettia luki herkästi ja veikeästikin Anna Pesonen. Kokoelman runot ovat nykyajan kieltä ja ilmaisua, mukana surua ja huumoria. Annan esityksen mausteena oli musiikkia sopivasti sivuosassa.

Lukihäirikössä on kirjoitus Elämyksiä Taidesuunnistuksessa ja Kabaree-Iltamissa päiväyksellä 7.6.2022. Silloin Anna on ollut mukana Hennan esityksessä Transistori-duon jäsenenä.

Runokokoelmasta kerrostalojen seinät punaista vakosamettia ihastuin eniten tähän saarikuvaukseen:

Sinut jätettiin saarelle nimeltä Talvi. Lähdin sinua hakemaan ja toin kesän mukanani. Yhdessä asutimme saaren pientä tupaa. Kirmasimme vapaina pitkin niittyjä. Olimme rakkaus ja lempeys ja unohdimme talven nimen.

Seitsemän vuotta kului, kun uudesti nimeämämme Majakkasaari sai Talven kylään. Katselimme toisiamme, vapauttamme ja häntä, joka näytti meille kahleemme.

Aluksi teimme kumpikin vuorollamme pitkiä kävelyretkiä hänen kanssaan  kahden. Talvi muistutti kaikesta, jonka olimme unohtaneet.

Tulimme surullisiki ja talvi itki meidän kanssamme.

Eräänä usvaisena aamuna herätessämme jokin pala sisälläni loksahti paikoilleen. Kävelin tuvan siniseen vierashuoneeseen, jota Talvi asutti.

Halasin rakasta ystävää ja kerroin, että hänen oli aika jatkaa matkaa. Nyt olimme vahvempia ja kiitollisia siitä. 

 

Muutenkin saari ja saaret tulivat keskusteluissa yllättäen esiin. Siksi kehaisenkin tässä lyhyesti juuri lukemaani ympäristöelämäkertaa Tove ja Meri. Sen ovat kirjoittaneet tutkijat Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki, kustantaja John Nurmisen säätiö, 2022. Tämä teos antaa uuden näkökulman (ainakin sisämaan asukille) Janssonin tuotantoon ja merellisiin vaikutuksiin monissa hänen teoksissaan. "Merellisen linssin läpi" katsominen on saanut alkunsa Toven lapsuuden kesistä Pellingin saaristossa.

Rantaa kutitteli talven käsi

Jälleen kerran tekstin virheet ja ajatuskatkokset ovat minun, joten saa korjailla, heittää oikeilla faktoilla, kiitos.

Poikkitaiteelliset projektit tuovat lisää ideoita omaankin tekemiseen, joten tämänkin sunnuntain jälkihöyryissä muhii jotain... Kohti lokakuun hössötyksiä välillä jotain lukienkin.

Loistetaan kuten keltaiset vaahteranlehdet, Mörri Kampukselta

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ 

Pesonen Anna, kerrostalojen seinät punaista vakosamettia (2020)

Pesonen Anne, kuvitus

Kallinen Minna-Kaisa, taitto

Seppälä Mörri, valokuvat (digikamera seikkaili välillä yksikseen Isojärven kansallispuistossa, josta joku ystävällinen ja rehellinen kulkija palautti sen Heretyn kämpälle. Sieltä  sain laitteen postipakettina. Kiitos kaikille todella paljon!)