maanantai 29. huhtikuuta 2024

Underground-runoutta Tapani Kinnuselta

 

Tapani Kinnusen Oopperan grilli

Tapani Kinnunen on palkittu monella palkinnolla Suomessa ja hänen runojaan on ilmestynyt käännöksinä Virossa, Unkarissa ja Isossa-Britanniassa. Oopperan grilli (Enostone) on jo yhdestoista runokokoelma häneltä.

Kokoelman aloittaa  Suonna Konosen kirjoittama esipuhe, jossa hän muistelee kohtaamisiaan Tapani Kinnusen kanssa erilaisissa tilaisuuksissa. Konosen mielestä Kinnunen on säilyttänyt vuosikymmenien kuluessa boheemin asenteen, "joka ei ole enää pelkkää ryyppäämistä, vaan myös kotona viihtymistä - bo hemma". 


Kokoelman neljässä  osiossa vuorottelevat kotimaan maisemat ja etelän turistipaikat. Suomessa huomion saavat mm. liesituuletin,Turun räjähtänyt leidi Alkossa, kukko viinissä, asunnosta häätö, syyskuu.  1. osion herkin runo taitaa olla tyttärelle kirjoitettu ILMASTORUNO:

Avaan läppärin

ja näen tyttäreni

lukevan runoaan

Elokapinassa

Mannerheimintiellä.

Olen setämies,

big daddy,

minulla on ajokortti

ja kerrostalo-osake.

En voi moittia

ilmastonmuutossukupolvea,

ikäluokkani valtasi 

taloja ja kuunteli

räminämusiikkia.

Maailma on keksittävä

aina uudestaan.

Keitän kahvia

ja katson metsään:

aurinko painuu

mäntyjen taakse,

orava tekee loikan,

olen ylpeä

tyttärestäni.

Venlalle 

 

Toisessa osiossa Kanarialla seikkailevat turisteina ruotsalaiset, britit, aamupalana on kaurapuuroa ja churrot, nukkavierussa baarissa esiintyy Mikko Alatalo.

Seuraavaksi runoilija on Suomessa jälleen  ja runoissa on lasten kiljahduksia luistelukentällä, pässinpökkimänä mummolassa, jääkaapissa on tavaraa ja Jarkko Laineelle on 75-vuotissyntymäpäiväksi oma runo. Tutut  kemistit kokoontuvat Hirvipatsaalle.

Lopuksi ulkomailla runoissa vilahtavat mustekalat ja simpukat, muut turistit sekä väkevä juoma.


SLAVA UKRAINI, HEROJAM SLAVA

Aamiaisella eka, illallisella vika.

Tavoittelen kuolemattomuutta

juomalla pullokaupalla Retsinaa

Välimeren autiolla hiekkarannalla.

Aurinkovarjot ja punertava taivas

pitävät minulle seuraa. Naton

hävittäjät lentävät äkkiä

pääni ylitse. Venäjä

on muistutus ihmisen

kuolevaisuudesta, kun

kaikki hoidetaan päin persettä. 


Toinen esimerkkinä oleva runo myös näyttää runojen tyylin: suoraa sanailua vailla monimerkityksellisiä vertauksia tai realismin ohituksia.  Runot ymmärtää helposti ja hahmot on helposti löydettävissä lähiympäristöstään.

En ole valitettavasti koskaan kuullut Tapani Kinnusta livenä. Kirjailijan itsensä lukemana nämäkin runot saavat lisävoimaa ja ulottuvuutta  puheen/lausunnan rytmityksestä, tauoista, äänensävyn muutoksista ja välispiikeistä (?). 

Laitan loppuun yhden lyhyimmitä runoista, koska siinä on mielestäni hyvä kuvaus runoilijan elämän haasteista yleisestikin:

HOTELLIELÄMÄÄ

Kahdentoista rypäleen yö.

Kirjoitan runoja koronapassin

taakse.

 

Viikon lopulla 

siivooja siivoaa

ne roskiin. 

(Puerto Rico, Gran canaria 31.12.2021)

Espanjalaiset varaavat kaksitoista rypälettä kippoihin, kun vuosi vaihtuu. Yksi rypäle syödään jokaisella kellonlyömällä. He uskovat sen tuovan onnea koko vuodeksi. 

 

Oopperan grilli - kokoelma on sivuiltaan väljä: sivuilla on lähes ainoastaan runojen rivit. Muutamassa runossa on selite kenelle se omistettu tai yllä olevan runon selite rypäleiden merkityksestä.  Tähän kokoelmaan selitteiden vähyys  sopii hyvin.

Erityismaininnan saa Juho Juntusen tekemä kansi. Grillin rasvan tuoksussa kohtaavat runoilija ja ikonina tunnettu nainen - uusissa vaatteissa. Toimii!

 

Lukekaa runoutta ja haaveilkaa ideoista - jotka voivat toteutua! Tukekaa paikallisiakin esiintyjiä teattereissa ja klubeilla, toreilla ja teltoissa. Niin, teltoissa -  on lippu jo ostettu syksyksi Teatteri Sirkus Suosalon esitykseen. 

Eletään ensin huhtikuu ja suunnitellaan toukokuun menot ja tekemiset, Mörri Mahlakallas

 


987654321 123456789

Tapani Kinnunen, Oopperan grilli (2024, Enostone Kustannus)

Katri Niinikangas, taitto

Juho Juntunen, kannet

Riikka Järvinen, tekijän valokuva


Arvostelukappale Enostonelta, jonne kiitos leijailee


Musiikkina veikeä Tuntematon Koskinen, Yön matkustaja -cd (2023, Stupido records)

Mörri Mahlakallas, valokuvat

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Pimeässä voi rakkaus alkaa

Anna Sjövallin Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall on ympäristötieteilijä, joka työskentelee mm. luontokadon ja kestävän kehityksen parissa. Tämä tausta heijastuu  hienosti hänen esikoisrunoteoksensa Ja pimeässä minä alan rakastaa runojen riveille.

Kokoelman alussa oleva lyhyt runo kompastuttaa iskevyydellään. Kannammeko mukanamme aina katkenneitakin ihmissuhteita? Se myös kuvastaa teoksen runoja:  arkiset asiat liittyvät suuriin tunteisiin ja biologisiin tapahtumiin.


Uusiotuotantoa

sisältää

maks. 50 % biohajonneen suhteen

 

valmistettu tehtaassa jossa käsitellään

sukulaissuhteita 

 

Ensimmäisessä osiossa parisuhde ja perheonni vilahtelevat  kanoottiretkellä, keväisen pihan istustustuokioissa, iltasatujen aikaan.

Toisessa osiossa matkataan moderneilla kulkupeleillä, ollaan kunnollisia miehiä ja katsotaan luontoa.


Yhtäkkiä 

maiseman rikkoo taivaalla lentävä kopteri

kyljessä

 

UPM bioforce - Beyond fossils

suon yläpuolella

kopterista avataan luukku

 

hetken päästä sataa lunta 


Seuraavaksi runoissa vilahtelevat sanat: sairauslomat, yhteistyö, aamukokoukset,kipupumppu, terhokoti. Miten vaikeaa on katsoa läheistensä vanhenemista? Kenen ovat nuo tikuiksi laihtuneet jalat? Mietin onko erään runon sana maailmanpyörä samalla viittaus kiivaaseen oravanpyörään, josta runon minä haluaa pois? 


Viimeinen osio on nimetty: Lehmus kukkii. Harmaapartanen mies jakaa viisauttaan omenatarhan antimista:


Mutta kesäomenat ovat pehmeitä

parhaassakin kypsyysvaiheessa

usein täynnä matoja 


kuin ihmistaimi 

kasvaa ruusutarhassa 

 se reagoi ja

lukee värejä

 

Kypsyminen

kysyy läsnäoloa 

 

Näissä runoissa liikkuu myös mies, joka  osaa vuolla puusta paistinlastan ja suuttua kunnolla. Rakastaminen voi alkaa salassa.

Ja pimeässä minä alan rakastaa on salakavalan helppo runoteos. Runojen sanat uppoavat helposti, mutta usein on palattava takaisin lukemaan uudestaan. Ymmärsinköhän sittenkään? Näissä runoissa ei ole rajuaja tunteita tai paatosta. Lempeyttä ja ymmärrystä luonnosta sitäkin enemmän. 

Runot ovat perinteisellä tavalla aseteltu paperille. Tekstin muotoilua on muutamassa runossa, ne kaikki kursiivilla, osoituksena vuorosanoista (oma tulkintani). Aivan ihana yllätys on kirjan lopussa, kiitosten ja sisällysluettelon jälkeen,  pieni teksti. Siitä loppuksi pätkä  vielä toivoa antamaan:

(...) Mutta joskus jokin elottomaksi julistettu asia kasvaa piilossa eläväksi, pimeimpänä aikana vuosikausia ikkunalaudalla nukkunut perhosorkidea puhkeaa valkoisiin nuppuihin, kun viereen ilmestyy lahjaksi saatu kukkiva sukulainen.

 

Toukokuussa on useampi lahjan antamisen mahdollisuus, joten suosittelisin tätä kaikenlaisten perheiden  äideille, nuorisolle aikuisuuden kynnyksellä ja luontoa rakastaville runonlukijoille - ainakin.

 

         


Vielä vinkki erikoisesta piensäeromaanista: Aija Anderssonin Pii (2023, Kulttuurivihkot). Kaukaa historiasta ammentavassa tarinassa on petovihaa, noitavainoa, hiljaisia naisia, kivien salaisuuksia. Helppo teos Pii ei ole, vaan vaatii useamman lukukerran, ja silti jää mysteeriksi. 

Kivi on rumpu naisen rinnassani

Kiven sammal pelkoni vaippa

Kielto kostea sammal

Älä koske tähän kiveen,

tähän ansakiveen 


Jos haluaa lukea esseitä ja lukemiskokemuksia kirjallisuudesta, niin suosittelen Pekka Vartiaisen Matkalla...jossain päin kirjamaailmaa (2023, Avain).

# # # # #


Koska blogin nimi on Lukihäirikkö ja kirjottamistani haastaa lukihäiriö, niin laitanpa loppukevennykseksi: PIENSÄEromaani on vaikea kirjoittaa! Niin monta vaihtoehtoa kirjainten järjestykselle ;) Kaikki virheet ovat siis minun ja korjailen niitä jälleen pyynnöstä.

Iän myötä ja stressitason kohotessa lukihäiriöni selvästi voimistuu. Olin tauon jälkeen mukana Oriveden kansalaisopiston runoryhmässä. Esityksiin osuuteni oli 5 runoa "osata" ulkoa. No kaksi runoa meni joten kuten ulkoa,  mutta 2 tarvitsin tukilapun. Oma teksti oli mukana ja sitä en yrittänytkään opetella. Luin suoraan paperista, jotta tunnelma ja äänenkäyttö eivät kärsi epävarmuuden vuoksi. Omat tekstit ovat aina vaikeimpia muistaa ulkoa, koska tuotantoa on paljon ja aivoni saattaa poimia sekaan jotain vanhempaa riviä. Noloa!


Kevään ja lopputalven taistelua seuraten toivottelen lukemisintoa!


# # # # #

Anna Sjövall, Ja pimeässä minä alan rakastaa (2023, Enostone)

Kati Salonen, kannen maalaus

Anniina Heikinheimo, kannen suunnittelu

Katri Niinikangas, kannen toteutus

Hanna Marttinen, kirjailijakuva

Kalle Niinikangas, taitto


Kiitän lämpimästi kustantajaa arvostelukappaleesta!


Taustalla Maija Kauhanen, Menneet-cd (2022, Nordic notes)

Mörri Mahlakallas, valokuvat