tiistai 21. toukokuuta 2024

Välimeren eri sävyt

 


João Luís Barreto Guimarães on tuottelias portugalilainen runoilija, joka on julkaissut viisitoista runokokoelmaa. Hänen teoksiaan on käännetty monille Euroopan kielille, ja Mediterrâneon englanninnos sai Willow Run- runokirjapalkinnon vuonna 2020.

Välimeri- kokoelman runot on kirjotettu Leca da Palmeirassa, Torre da Medronheirassa, Venadessa ja muutamassa Euroopan kaupungissa. Runoissa henkii antiikin Kreikka, meren rannat ja kansat. Runoissa on paljon viittauksia vanhoihin Välimeren kulttuuritapahtumiin ja merkkihenkilöihin. Oma yleissivistys kasvaa, kun etsii tietoja esim. Spinozasta, Hippokrates Kosilaisesta tai kuten tässä Adam Zagajewskista.


RES IPSA LOQUITUR

                              Adam Zagajewskille 

Joku

on jättänyt Splitin roomalaisen palatsin 

rapistuneisiin

raunioihin varoituksen (kroatiaksi)

poliitikoille.  Ei siinä kyllin että Konstantinus

haalisti Diocleianuksen menneisyyden

nyt nykyaika tulee ja pilkkaa häntä

hänen oman kotinsa

iholla. Vähänpä roomalainen mitään tietää

Dalmatian öljyesiintymistä (vaikka sanoo 

olevansa jumalallista alkuperää

tässä tapauksessa: 

(Jupiterin poika). Ensinnäkin

 siksi että on  eläkkeellä. Toisekseen siksi että

osaa lukea vain latinaa. 

 

Esimerkkiruno käy näytteenä myös runokielestä: selkeää, rivien perinteinen asettelu sivulle ja  aikatasojen kohtaamisesta. Runoissa on mukana menneisyys, moderniaika, nostalgia ja pysähtyneisyys. Kahviloissa voi valita viinin tai Pepsin, eurooppalaiset turistit kaipaavat eksotiikkaa ja Deutche Bank tarjoaa haaveita rakkauden tallelokerolla. Tekniikka kehittyy ja vie ihmisiä yhä nopeammin jonnekin:


FYSIIKAN ONGELMA

Jos TVG- juna kulkee

Málagasta Córdobaan kolmesataa tunnissa

(mudjer-tyylisten talojen valuessa vesiputousten lailla

vuorenrinteiden yli) ja minä

astelen ravintolavaunuun 2 km tunnissa

(yli Andalusian maan ja kuolemattomien oliivipuiden) millä

nopeudella

sydän ryntää katselemaan 

fiestojen kukilla koristeltuja patioita

(siroja arabialaisia kujia)

ja katedraalien seepiapuisia holveja?

a) 150 km tunnissa

b) 600 km tunnissa

c) 302 km tunnissa 

 

Guimarãesin Välimereen mahtuvat myös purjeveneet, kirkot, kissat ja mausteet. Huomion saavat myös kemoterapiassa käyvät rouvien peruukit. Ehkä neilikat, pippurit, inkiväärit ja kanelit runossa CABINET DE CURIOSITES herättelevät omia etelän matkan muistoja, niin  että runoteos melkein tuoksuu lämpimältä  lomakohteelta. Tämä kirja muuttuu ja paranee jokaisella lukukerralla: rivit ikään kuin vuoroveden lailla lainehtivat alitajunassa. Ihastuttavaa kesälukemista rannalle, parvekkeelle, omassa rauhassa!


                           


Otto Latva on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen kirjan monissa kulttuureissa vaikuttavista lohikäärmeistä. Lohikäärme myyteissä ja tarinoissa (2024, SKS kirjat) esittelee lohikäärmeiden historiaa, uskonnollisia ja poliittisia merkityksiä Itä-Aasiassa ja myöhemmin länsimaissa. Ovatko lohikäärmeet aina lentäneet ja miksi ne ovat länsimaissa edustaneet pahaa? Timo Numminen on tehnyt kirjan houkuttelevan kannen.


Jos et pääse meren rannalle, niin nauti pienestä lammesta

Kesän seikkailuja odottaen Mörri Mahlakallas, Kampus (yksi seikkailu saattaa olla isojen kissojen luo Korkeasaareen kuva- ja sanataiteen merkeissä. Jos kirjamme  valmistuu elokuun alkuun mennessä).


*********

João Luís Barreto Guimarães (2023, Enostone)

Tarja Härkönen, suomennos

Kalle Niinikangas, taitto

Asko Künnap, kannen kuva ja suunnittelu


Kaunis arvostelukappale kustantajalta- kiitokset!


Mörri Mahlakallas, valokuvat

Taustamusiikkina Joe Bonamassa, Tales of time, cd

2 kommenttia:

  1. Split, ent. Spalato, ent. Spalatum, ent. Aspalathos... Kaupungin nimikin on ajan saatossa lyhentynyt, mutta olisiko roomalainen nähnyt sen samanlaisena ymmärrysongelmana kuin nykyihminen, joka näkee asiat nationalistisesti siitä näkökulmasta, että kielet ja kansat ovat toisistaan erillisiä - tai että erisnimiä ei kuulukaan kääntää (mikä on hyvin uusi innovaatio). Roomalainen olisi varmaan nähnyt Spalatumissa sittenkin vielä paljon tuttua.

    Pidän junarunon siitä viestistä, että Välimerta tai Andalusian sisämaatakin arvostaakseen pitäisi osata pysähtyä tai ainakin hidastua. Tullut usein ajettua niin monien alueiden halki liian nopeasti, kun on ahnehtinut matkalleen liian kaukana toisistaan olevia paikkoja ja ajanut motareita pitkin lukemattomien onnentuokioiden ohi.

    VastaaPoista
  2. Monen asian suhteen nykyihminen voisi hidastaa? Syvällisyys ei synny kiitoradalla lasit huurussa? Onko turistien tarve kokea "kaikki" turistikohteille kohtalokasta? Välimeren rannoilla asuvat joutuvat säännöstelemään käyttämäänsä vettä, mutta turisteille on luotava nesteytyspisteet helteen iskiessä?

    VastaaPoista