Siveltimenvetoja Louise Glückin runokuvissa

 

Lukupinossani on kaksi runoteosta kirjallisuuden Nobel-voittaja (v 2020) Louise Glückilta,  Enostone kustantajalta. Molempien ansiokas suomennos Anni Sumarin. Uudempi Villi iiris (pidetään hänen pääteoksenaan) on suomennettu ja painettu vuonna 2022 ja sen alkuperäinen julkaisuvuosi on 1992. Talvisia reseptejä kollektiivista on vuodelta 2021. 

Villi iiris koostuu luonnon, kasvien ja vuodenaikojen mukaan nimetyistä runoista, niiden miljöö mahtuu usein puutarhaan. Runojen minä puhuttelee suoraan lukijaa sinä- muodossa ja välillä mietin onko puhuja tavallinen ihminen vai edustaako "ääni" myös jotain hengellisempää. Onhan mukana myös otsikkoja Iltahartaus ja useampi Aamuhartaus.

Tavallaan runojen maailma on tuttu ja lähellä, mutta riveillä onkin paljon isompia asioita. Rakkaus, ihmisyys, kuolema ja aika ovat aiheina kukkien keskellä:

AAMUHARTAUS (s 24)

Anna anteeksi jos sanon rakastavani sinua: vahvoille

aina valahdellaan, koska heikkoja ajaa eteenpäin

paniikki. En voi rakastaa

sellaista mitä en voi kuvitella mielessäni, etkä sinä paljasta

juuri mitään: oletko kuin orapihlaja,

aina sama samalla paikalla,

vai pikemminkin kuin sormustinkukka, ailahteleva, ensin pulpautat

vaaleanpunaisen tähkän rinteeseen päivänkakkaroiden taakse

ja seuraavana vuonna violetin ruusutarhaan? (...) 

Runojen kieli on selkeää, helposti lähestyttävää. Runojen asettelu sivuille on perinteistä, joten silmille on helppoa liukua riveiltä toisille. Teoksen 91 sivuille mahtuu monipuolisesti yksityisen ihmisen ajatuksia kukkaiskielellä.

Talvisia reseptejä kollektiivista

Talvisia reseptejä kollektiivista on myös ohut runoteos, sivuja 53. Nämä runot ovat hetkiä, tuokiokuvia arjesta ja matkalla olemista. Ihminen on näissäkin runoissa herkkä, kevyt ja toisista riippuvainen. Ote runosta 

KUOLEMAN KIELTÄMINEN 1. Matkapäiväkirja

(...) Tajusin, että ovivahti oli seissyt rinnallani.

Älä ole surullinen, hän sanoi. Olet aloittanut oman matkasi,

et maailmaan, niin kuin ystäväsi, vaan itseesi ja muistoihisi.

Niiden vaimentuessa saatat saavuttaa

tuon kadehdittavan tyhjyyden johon

kaikki asiat virtaavat, niin kuin tyhjä kuppi Tao te chingissä-

kaikki on muutosta, hän sanoi, ja kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Kaikki myös palaa takaisin, mutta ei samana

kuin lähti - (...) 

Osa runoista muodostaa tarinallisen kokonaisuuden,  jossa runot keskustelevat keskenään. Loppupuolella SYKSY on sarja lyhyitä, itämaistyyppisiä ajatelmia, kuten:

Oivallus, siskoni sanoi.

Nyt se on tässä.

Mutta pimeydessä on vaikea nähdä.

Jalansija täytyy löytää

ennen kuin sen päälle laskee painonsa. 

 

Talvisia reseptejä kollektiivista on ehkä  näistä kahdesta teoksesta selkeämpi ja helpommin sisäistettävissä. Näitä voi lukea hyvinkin limittäin ja lomittain - Louise Glückin lämmin ja konstailematon sanataide kietoo pehmeään viittaan. Hänen tuotantoaan arvostetaan suuresti ja hän onkin Nobelin lisäksi saanut runouden Pulitzerin palkinnon v 1993 ja National Book Awardin v 2014.

Lukihäirikössä Louise Glückin Uskollinen ja hyveellinen yö päiväyksellä 6.3.2021.

Runoja siis arkeen, kassiin tai yöpöydälle!  Mörri Mahlakallas, Kampus

# # # # # # 

Louise Glück, Villi iiris (2022, Enostone)

Anni Sumari, suomennos

Taivo Org, kannen suunnittelu

Talvisia reseptejä kollektiivista (2021, Enostone))

Anni Sumari, suomennos

Taivo Org, kannen suunnittelu

Zhu Dao, kannen maalaus/Shangai museum

Katri Niinikangas, taitto

Arvostelukappaleet kustantajalta - kissankelloiset kiitokset!

Mörri, valokuvat

Nobel-palkitun Louise Glückin runoutta

 

Enostone kustannus on tehnyt kulttuurityön julkaistessaan yhdysvaltalaisen Louise Glückin runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö.  Glück (s 1943) on arvostettu ja tunnetuin sukupolvensa edustaja, ja hänelle onkin myönnetty vuoden 2020  kirjallisuuden Nobelin -palkinnon lisäksi National Book Award, Bollingen Prize ja Pulitzer ja American Academy of Arts and letters- akatemian runouden kultamitalli.

Alkuperäisteoksen Faithful and Virtuous Night (2014) on ansiokkaasti suomentanut Anni Sumari. Glück leikittelee sanojen ja äänteiden kanssa, joten kääntäminen on haastavaa jo siksi: knight - night -sanapari ei kuulosta suomeksi yhtä iskevältä (ritari - yö), mutta Sumari saa runot liikeelle, eläviksi.

Kokoelma koostuu 24 runosta, joista suurin osa on pitempi muotoista proosarunoutta. Runoissa on kertojanäänenä minä, pienestä pojasta aikuiseksi ja vanhenevaksi mieheksi kasvava syvällisä ajatteleva  henkilö. Hänelle on suru ainainen seuralainen, koska hän jäi veljensä kanssa orvoksi, ja heidän tätinsä otti heidät huostaansa. Näin orpous ja myöhemmin erakoituminen kulkevat kokoelman ytimessä. 

 Kertojen elämään kuuluvat englantilainen maalaismaisema, monivuotinen terapia ja yhteys veljeen. Oman taiteen tekemisen  ihanuus ja vaikeus tulevat runoissa hyvin esiin. Kokoelman alussa minä on ritari, joka lähtee raskaalle matkalle kuoleman luo. Tässä mielestäni yksi riipaisevin kohta kokoelmastaja samalla esimerkki kielellisestä tasosta. Sitaatti Seikkailu -runon 2. osasta:

2. Sama ajatus kehkeytyi seuraavana yönä,

tällä kertaa se koski runoutta, ja sitä seuraavina öinä 

moni muu intohimo ja tunne samalla tavalla

sivuutettiin ikiajoiksi, ja joka yönä sydämeni

vastusti tulevaisuuttaan kun pieni lapsi, jolta mielilelu otettiin pois.

Mutta näitä jäähyväisiä, sanoin, ei voi vain välttää.

Ja viittasin taas kerran suunnattomiin mahdollisuuksiin

joita meille avautuisi hyvästien kautta. Ja tämä lause tunnuksenani

minusta tuli maineikas ritari, joka ratsasti kohti laskevaa aurinkoa, ja sydämestäni

tuli ratsu, joka kantoi minua. 

 

Tämä kehyskertomus surullisesta miehestä on taidokkaasti kehitelty, koska näin runoihin Glück on saanut ihmimillisiä tarpeita ja epävarmuuksia vahvasti mukaan: kaipuu, kiintymys muihin ihmisiin, yksinäisyys, outouden tunne muiden seurassa, kuoleman pelko ja sen hyväksyminen osana elinkaarta. Ote kokoelman loppupuolen runosta Valkoinen sarja:

(...) Loppu tuli ja meni.

Vai pitäisikö sanoa että ajoittain loppu läheni;

kuljin sen läpi kuin lentokone joka lävistää pilven.

Sen tuolla puolen "vapaa"-merkki loisti edelleen mukavuuslaitoksen ovella.

 

Tätini kuoli. Veli muutti Amerikkaan (...) 

 

Uskollinen ja hyveellinen yö  ei ole kuitenkaan  synkkä kokoelma, vaan se on täynnä lempeää lämpöä, joka tulee yksilön piirteitä ja elämää ymmärtävistä lauseista. Kerronta on näennäisesti helppoa, arkikieltä, mutta niin ovelasti kudottua, että runoista löytyy koko ajan uusia tasoja, näkökulmia. Kaikkia runoja ei ehkä ymmärrä ensilukemalta, mutta lukemisen ilo tuleekin juuri sellaisesta hitaasta tekstin "uppoamisesta" omaan kokemusmaailmaan. 

CORNWALL

Sana putoaa sumuun

kuin lapsen pallo korkeaan heinikkoon 

jonne se jää viettelevästi

välkkymään ja hohtamaan kunnes

kultaiset ryöpyt paljastuvat

yksinkertaisesti  niittyleinikeiksi (...) 

 

En halua, enkä osaakaan analysoida teosta tarkemmin. Tunnen eräänlaista kunnioitusta tätä teosta kohtaan sen sisällön vuoksi ja haluan jokaisen lukijan muodostavan itsenäisesti mielipiteensä. Tässä kun yksityinen on yleistä ja yleinen yksityistä.

Tämä kokoelma on esimerkki siitä, että pelkkä tekstin sisältö riittää, se on pääasia. Yhtään turhaa sanaa ei ole. Runot on painettu samalla fontilla ja rivivälillä - erillisiä  muotoiluja ei ole.  Kirjan kansi saa erityismaininnan, sillä se on kaunis ja "solahtaa" kokoelman sisältöön erittäin hyvin. 

Uskollinen ja hyveellinen yö jättää vahvaan tunnelmaan, joten vähään aikaan en halua lukea yhtä ainutta muuta runoa! Kuitenkin jostain riveistä oma alitajunta alkaa kehrätä idean ohutta lankaa..

Lukemista odottavissa kirjoissa on luvassa kevyempää huumoria ja psykologista romaania, mutta yllätyksiäkin voi tulla tupsahtaa. Omat "esittävän taiteen" harrastukset ovat nyt epämääräisellä tauolla, joten lukemiselle jää paremmin aikaa. Ellei sitten yksi idea toisen valokuvaajan otosten  ja omien runojen yhdistämisestä vie mennessään...

Vointeja, Mörri Seppälä

- - - - - - - - - 

Glück Louise, Uskollinen ja hyveellinen yö (2020, Enostone)

Sumari Anni, suomennos

Org Taivo, kannen kuva ja suunnittelu 

Niinikangas Katri, taitto

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Kuvat Mörri

Yhdysvaltalaista nykyrunoutta

Anni Sumarin suomentama ja toimittama yhdysvaltalaisten nykyrunoilijoiden kokoelma Merenvaahdon palatsi ansaitsee jo lähtökohdiltaan huomion. Se on vuosikymmeniin ensimmäinen Suomessa julkaistu antologia yhdysvaltalaisilta kirjoittajilta, edelliset ovat vuosilta 1992 ja 1993 (Tähtien väri, toim. ja suom. Ville Repo ja Lännen kieli, toim ja suom. Markku Into).

Esipuheessa Anni Sumari kertoo miksi teoksen kokoaminen oli nyt ajankohtaista. Monet suomalaiset nykyrunoilijat ovat saaneet paljon vaikuttaita juuri yhdysvaltalaisesta lyriikasta. Sumari kertoo myös valikoiman periaattesta: 1920-1980-luvuilla syntyneitä, ei rajausta sukupuolen tai rodun mukaan.

Esikuvana Sumarilla on ollut The Best American Poetry, joka on antologiasarja. Se ilmestyy kerran vuodessa ja mukaan pääsee vain yksi runo kultakin runoilijalta ja näin tekstin on oltava vaikuttavaa! Siihen Sumari pyrkii myös Merenvaahdon palatsissa.

Esipuheesta on myös pari vinkkiä, jos haluaa tutustua enenmän yhdysvaltalaiseen runouteen. The Poetry Foundationin sivut ja arkistot sekä www.poemhunter.com netissä (kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!).

Merenvaahdon palatsiin on valikoitunut 25 kirjoittajaa ja antologia etenee kirjoittajien syntymävuoden mukaan (ensin syntynyt ensin). Kirjan lopussa on lyhyet esittelyt kustakin kirjoittajasta, ja itse huomasin lukukokemuksen toimivan parhaiten, kun ensin tutustui kunkin sikermän tekijään.

Yleisilme antologiassa on proosarunomaisuus, tekstit ovat pitkähköjä, osa vapaata ajatuksenvirtaa ja välimerkein kirjoitettuja. Otan yhden esimerkin "merkeistä" eli Dara Wierin runosta Sininen härkä:

...(näytä heille sininen härkäsi)(eläinystäväsi)

(näytä heille jäljet jotka jäivät kohtaan jossa sulauduitte yhteen)

(he sanoivat  olevansa tunnontuskien vallassa)

(he tarvitsivat jotain nyyhkyjuttuja) (voit levittää heidän

ylleen hiilihappojäätä) (siihen kuluu koko nestemäärä...

Seuraava esimerkkipätkä on sitten ajatusten tasolta, mielestäni kokoelman mielenkiintoisin ja ravistelevin runo (ja runoilija) Sherman Alexien Miten kirjoitetaan suuri Pohjois-Amerikan intiaanien romaani:

...yhden murhan pitää tapahtua, yhden itsemurhan, yhden raiskausyrityksen.

Alkoholia on käytettävä. Autoilla ptää ajaa kovaaa.

Intiaanien tulee nähdä näkyjä. Valkoisilla voi olla samoja näkyjä

jos he ovat rakastuneet intiaaneihin. Jos valoinen rakastaa intiaania

niin valkoinen on intiaani läheisyysperiaatteen nojalla...

Aiheita kokoelmassa ovat mm. kotiinpaluu, ikävä, elämänfilosofia,  taiteentekijät, historia, enkelit, raiskaus, haiden hampaat ja kaula.
Mutta  missä on huuto? Missä räkä? Missä vimma? Missä hellyys? Kokoelma on monimuolinen aiheitaan, mutta hivenen jää mielestäni sellainen akateeminen, kliininen vaikutelma. En tiedä paljonko (yleensäkin) kääntämisen aikana runo "kalpenee",  mutta odotin enemmään sellaista tunteiden näkymistä teksteissä. Iso manner - paljon ristiriitoja? Mutta ehkä lukijana sukellan helposti runojen tunnemaailmaan, niin nyt jäi se puoli hivenen vajaaksi?

Tony Hoaglandin runoissa on jotain särmää ja tähän laitan aloituksen Ole kiltti älä- runosta:

kerro kukille - ne luulevat 

että aurinko rakastaa niitä.

Ruoholla on sama

älyvapaa kuvitelma

sateesta, sumusta, kasteesta.

ja kun tuulee,

korsista tuntuu niin hyvältä

että ne menettävät itsehillintänsä

ja letkajenkkaavat villisti

ympäri, törmäillen vahingossa

hoikempiin tovereihinsa... 

Merenvaahdon palatsi on hyvä katsaus ison mantereen runouteen. Jälleen tulee mieleen suosittaa tätäkin opusta oppikirjaksi erilaisille kirjoituskurseille tai ihan lukion kirjallisuustunneille.


Yleensä blogin lopussa olen vain maininnut mikä äänimaailma kirjoitushetkellä kuuluu. Nyt teen poikkeuksen ja hehkutan oikein kuvan kera: Orivesi All Stars, Kaikenmoisia tansseja.

 Kahdella cdllä kuuluu Suomen (Euroopan?) suurimman pelimanniorkesterin levyttäminä monenmoiset musiikit. Vanha jatsi, Ja ämmät ne itki, Kaakkuri, Varrii ompi tsaijuves, Valvotun yön valssi tai Eikä mulla kotua ole pistävät vanhan punkkarin jalat ja olkapäät vispaamaan eri suuntiin ihan eri tahtiin, mutta hauskaa on! Jos on vielä päässyt ihan livenä ko orkesteria kuulemaan, niin se heistä loistava soitonriemu ei unohdu. Kyllä, olen päässyt Oriveden Opistolle kuuntelemaan kansanmusiikkikurssien päätöskonsertteja, joissa kuulijan lonkat nyrjähtävät.

Kiitos kokemuksista Orivesi All Stars ja Antti Järvelä!


Ei kun polkkaamaan, folks! Huutelee Oriveden Helena

# # # # #

Sumari Anni, toimittanut ja suomentanut Merenvaahdon palatsi (Aviador, 2019)
Nisu Jonna, kansi ja taitto

Orivesi All Stars, Kaikenmoisia tansseja, 2 cd-lvyä + tekstiliite (2018)