Itämaisen runouden lumoissa

Kirjastossa osui silmiini viehättävä kirjankansi ja kannen sanat saivat tarttumaan kirjaan lainausmielessä. Hiljaiset vuoret, kirkas kuu: klassista kiinalaista luontorunoutta, toimittanut ja suomentanut Tero Tähtinen (Savukeidas 2016).

Vuorten ja virtojen viisaus- otsikko johdattelee lukijan klassisen kiinalaisen luontorunouden maailmankatsomukseen. Miettimällä joitain tyypillisiä piirteitä kiinalaisessa (ja itämaisessa runoudessa yleensäkin) pääsee lukija paremmin sisälle runoihin, koska kaikki ei ole sitä mitä ensin näyttää.

Luontorunous  eli shanshuishi  on kirjaimellisesti "vuorten ja jokien runous", joka saa vaikutteen monimuotoisesta polveilevasta luonnosta, jossa ying ja yang omilla energioillaan pyrkivät tasapainoon. Kuvat hennoilla viivoilla maalatuista vuorenrinteistä tai pysähtyneistä lintujen lentokuvioista ovat tuttuja meille länsimaalaisillekin katsojille. Tausta saattaa olla häivytetty ja katseen kohteena ovat yksittäiset kasvit, eläimet ja ihmiset. Näissä runoissa on noiden kuvien kaltainen tilanne: tunneilmaisu on minimaalista, pääosassa luonnonilmiöt.

 Lyhyet kuvaukset vaikka puussa istuvasta linnusta voivat pitää sisällään "toisen piilotetun runon", koska useat runoilijat ovat yrittäneet ensin poistaa itsensä kokijana ja kuvauksen kautta päästä kiinni hetkeen. Tässä hetkessä taas sisäisestä ilmiöstä on parhaillaan syntynyt yleinen, kaikkia koskettava tunne-elämys. Onko puussa yksin istunut lintu vain symboli ihmisen kokemasta yksinäisyydestä tai ymmärrys kaiken katoavaisuudesta?

Alkuosassa on hyvä katsaus mm. runouden historialliseen taustaan, runouden merkitykseen, kiinan kieleen ja runouden muoto-oppiin. Siitä voi lukea kiinalaisen runouden tyypillisistä mitoista, kuten nelisäkeisestä juejusta ja kahdeksansäkeisestä lüshista.

Kiinalaiseen runouteen on vaikuttanut mm Mestari Kungfutsen moraalikäsitykset, buddhalainen henkisyys dao- opin mukaan ja kielelliset erityisominaisuudet. Näistä Tähtinen kertoo ymmärrettävästi ja kiinnostavasti. En uskaltaudu niitä tässä enempää avaamaan, mutta mieleen jäi lause hänen lauseensa:  Tiivistetysti voi sanoa, että klassinen kiina on runoilijan unelma ja kääntäjän painajainen.

Kirjan runot on aseteltu niin, että vasemmalla sivulla on runo alkuperäisessä kiinankielisessä muodossa. Niitäkin kannattaa silmäillä, koska "kuviot ovat kauniita" ja antavat runoille oman tunnelmansa. Oikealla sivulla on Tero Tähtisen suomennokset. Tämä asettelu auttaa suomentajan mukaan myös kiinan kieltä osaavia tutkimaan kriittisesti Tähtisen valitsemia käännösratkaisuja.

Esimerkkinä laitan tähän runon Tao Hongmingilta:

Mitäkö vuorilla on?

Huippujen yllä leijuu valkoisia pilviä. 

Mutta voin nauttia niistä ainoastaan yksin,

sillä en voi poimia niitä käteeni ja antaa sinulle lahjaksi.

Toisen lyhyen on Hunshan kirjoittanut:

Mieleni on kuin syksyn kuu,

se loistaa kirkkaana lammen pinnalla.

Mutta vertauskuvani ontuu pahasti - 

kerro minulle, miten sanoisin sen?

Meng Haoran: Keväinen auringonnousu

Nukun keskellä kevättä huomaamatta auringonnousua,

ja kaikkialla ympärillä kuuluu vain lintujen sirkutusta.

Pitkin yötä sade pauhasi ja tuuli ulisi.

Kukkasia putoili, mutta en tiedä, kuinka monta

Kirjan loppuosassa on huomautuksia ja selityksiä, joiden avulla pääsee hyvin runoihin ja runoilijoihin tutustumaan. Kirjallisuutta- osioon  Tähtinen on koonnut runoantologioita ja tutkimuksia.

Tämä kirja on siis runoutta sielulle ja tietopaketti aivoille! Suosittelen.


######

Kirjasta Hiljaiset vuoret, kirkas kuu opin jotain omasta runojen kirjoittamisesta. En tietoisesti ole runoihini piilottanut "toista runoa", mutta selvästi niin olen tehnyt ja osittain siksi runoni ovat joillekin lukijoille vaikeita, eivät avaudu heti.

Tähän haluan purkaa enemmänkin tuntoja runojen kirjoittamisesta. Joulukuun alussa facebookista löysin  #jouluhaikuhaasteen, jonka ilmoitti heitti Mari Kuusisto/Huojentava kirjoittaminen - sivustolla. Lähdin tietysti mukaan, koska haikut ja tankat ovat mieleisiä lukea ja runottaa, niiden avulla mieltä rauhoittaa.


Aina aamuisin  Marilta saapui sähköposti, jossa oli kyseisen päivän aihe jouluun liittyen. Mukavaa oli herätellä aivosolujaan runojen avulla, mutta välillä kamppailin itseni kanssa. Laitanko esiin facebookiin seinälleni ja Kirjoituspiiri Kyhertäjien sivulle ihan kieliposkessa rytmitetyn haikun vai yritänkö päästä länsimaisen juhlanvieton kautta myös itämaisempaan ajattelutapaan.

 Tuskin kukaan muu haikuista näin ajatteli, mutta minulle ne ovat tankojen lisäksi myös syvällisempiä rivejä kuin pelkkä tavujen laskeminen. Osan annoin mennä kevyemmin ja joistain pidin itsekin. Annoin jossain tavutuksen mennä yli tai jäädä vajaaksi - ajatus oli tärkein. Nyt kun luin kaikki 24 kappaletta peräkkäin, niin kirjoitin ne itselleni muistiin, koska niistä voi saada käyttökelpoisen joulukalenterin myöhäisempään käyttöön, materiaalia muihinkin lukutuokioihin.

Laitan tähän muutaman haikun esiin, osa niitä kevyempiä heittoja ja jokusen onnistuneen. Nimimerkkini on siis Hana Ichi näissä "itämaisissa raapustuksissani".

Punatulkku vai

agenttitonttuko se

puusta vakoilee?   

 (aiheena linnut)

Tuikkukynttilä

piparkakkutalossa

kuin tulipalo     

 (aiheena piparit)

Kun lukee paljon

joulun lukutuokiot

kruunaavat suklaat   

(aiheena jouluperinne)

Tuo minulle

hento freesian oksa

siinä kauneus     

(aiheena joulukukka)

Yhä kaunein

juhlakuusi kasvaa

kotimetsässään   

  (aiheena kuusi)

Tänään lyhyitä 

on talvinen päivä ja

runonen sille     

 (aiheena talvipäivänseisaus) 

Joulukuu suhahti mukavasti joulukalenteria itse laatien. Kiitos haasteesta Mari!


Vuosi 2019 pääsi liikkeelle ja luettuja kirjoja on odottamassa Lukihäirikön aktivoitumista bloginsa parissa. Lukemisiin siis, Helena/Hana Ichi


********

Tähtinen Tero, valikoinut ja suomentanut Hiljaiset vuoret, kirkas kuu: klassista kiinalaista luontorunoutta (Savukeidas 2016)
Hytönen Ville, graafinen suunnittelu

Musiikkina kauniisti Boine Mari, See the woman - cd

Kuvan taustalla ystävältä v 1983 saamani itämaisin koristein kirjanen, johon aloin heti kerätä muistiin erilaisia itämaisilta vaikuttavia mietelauseita ja tekstejä. Yksi raikkaimmista kirjoistani!! Näin vanhaa on rakkauteni näihin runoihin.

Kirjoittamatta jäänyt vauvakirja

Kun ensimmäisen kerran selailin Anne Laukkasen runokokoelmaa Ainokaiselle, armaalleni, kirjoittamatta jäänyt vauvakirja, niin tiesin näiden runojen koskettavan, liikuttavan. Olenhan itsekin kahden, jo aikuistuvan lapsen äiti, ja usein olen miettinyt olinko tarpeeksi hyvä, aina läsnä heille.

 Ainokaiselle, armaalleni on omistettu runoilijan tyttärelle Vilmalle aikuisuuden ja kotoa pois muuton kynnyksellä.

Runokokoelma etenee aikajärjestyksellä odotusaikaisista tunnelmista lapsen syntymään ja siitä läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Tervetuloa, kauan kaivattu - osion herkkä tervetulotoivotus:

Pienen pieni nupukkiposki

jousenkaarisuu supussa

toinen silmä tiukasti kiinni

toinen arasti raollaan

tulitikkusormissa

riisipaperinohuet kynnet

Kädet terhakkaasti nyrkissä

pikkuruisen pään molemmin puolin

           Tervetuloa, kauan kaivattu! 

Lapsi kasvaa, yksinhuoltajaäidin voimat välillä vähenevät. Väsymys tuo kiukkua ja epätoivoa, lapsi uhmaa ja kehittyy, aloittaa päiväkodissa osioissa Konttauspolvet valloillaan ja Myrskyn silmässä tyyntä.  Koulun alku voi olla iloinen ja erittäin tunteellinen pienelle koululaiselle ja erityisesti vanhemmille, näin Naurupilli soi - osiossa:

 Kirpelö syysaamu

Tien mutkassa

vaaleanpunainen reppu

takoo tahtia takapuoleen.

Käsi tarttuu

toiseen kintaskäteen.

Äidin silmissä vedenkilo. 

Vansit eteisessä - osiossa tyttö, Vilma,  on jo yläasteella, äidin ja tyttären suhde on välillä myrskyisä, sanastoon kuuluvat meikatut silmät, tupakka ja OMG! Tekstuaalisia viitauksia muihin teoksiin sanoilla Mussolini, Puhdistus, Taivaslaulu ja Täällä Poihjantähden alla - nämä linkittävät yksityisen elämän yleisemmälle tasolle.

Viimeinen osio on osuvasti nimeltään Mihin meni aika. Pieni tytöntyllerö onkin yht äkkiä täysi-ikäinen nuori nainen. Pyydän anteeksi on pitempi runo ja raastava anteeksi pyytämisen luettelo - äidit tuntuvat aina olevan täynnä epämääräistä syyllisyyttä. Lainaan runosta yhden kohdan  - pyydän anteeksi pätkimistä! - koska omien lasteni kanssa olemme purennan oikaisuhoidot kokeneet:

Sitä että, puoli vuotta hampaiden oikaisulaitetta öisin oli liikaa.

Sinä itkit ja huusit kun se kidutuslaite piti öiksi

laittaa ja kun se irtosi se teki sinulle syvät haavat

poskiin itkimme molemmat onhan sinulla suora

hammasrivistö mutta minun syytäni on se rako

purennassa mautta ei kai se kamalasti haittaa 

kun olet niin kaunis muutenkin 

Tässä runossa oli selvä otsikko, mutta muissa runoissa ei sitä ole. Itse pidän "nimettömyydestä", mutta se voi johtua omasta runoilijan sielusta, joka ei halua leimata runoa etukäteen .Runojen kieli on arkista, helppoa ymärtää. Ei riimittelyä, mistä tulee sellainen helppolukuisuus. Sivut ovat ilmavia, koska runot eivät ole kovin pitkiä, sivulta sivulle jatkuvia. Kirja on ohutselkäinen, vihkomainen, mutta se ei vähennä tämän kokoelman lumoa. Mietin myös sanojen painoa, koska sivuilla ei ole yhtään kuvaa, ornamenttia, vaan eipä tarvitsekaan! Näin huomio on täysin äidin sanoissa ja tunteet välittyvät suorastaan lukijalle ilman pehmentäviä filttereitä.

 Runojen tunnelmat ovat herkkiä, lapsellisia, pientä huumoria löytyy riveiltä, mutta ennen kaikkea nämä ovat rehellisiä. Ei äitiys ole pelkää onnea ja helppoa arkea, vaan voimakkaita tunteita, "mustiakin" raivon tunteita voi herätä lapsen kanssa. Miksi ympäristö vahtii ja tyrkyttää kasvatusneuvoja, vertailukohteita?

Ilahduin todella myös joistain kielikuvista, kuten  lainaamissani  runoissa: kirpelö, silmissä vedenkilo ja riisipaperinohuet kynnet.

Ainokaiselle, armaalleni on hieno, vaikuttava vauvakirja, kasvutarina - toivottavasti tytär on ylpeä äidistään!


Suosittelen tätä kaikille vanhemmille ja heidän aikuisille lapsilleen, rakkaus näyttäytyy monessa muodossa.


Näin marraskuussa ennen joulukuun tohinoita. Voikaa hyvin! Äireenä tässä blogissa Helena



Laukkanen Anne, Ainokaiselle, armaalleni, kirjoittamatta jäänyt vauvakirja (AK Kustannus 2017)
Laukkanen Anne, Siekkinen Raija ja Kurttila Minna, taitto
Kurttila Minna, kansi

Arvostelukappale kirjailijalta. Herkät ja liikuttuneet kiitokset!

Ps. Tapani kirjoittaa blogin loppuun teoksen tekijätiedot järjestyksessä sukunimi ja sitten etunimi on peruja kirjastokoulutuksen ajoilta, opettelimme vähän materiaalien luettelointia kirjastokäytänteenä. Sanajärjestys auttaa minua muistamaan paremmin kirjoista etsittävät tiedot... Etsikää te kiinnostavia teoksia ihan "oikein päin" .

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toven sanoja lahjaksi

Joululahjavinkki kaikille kauniiden lauseiden ja kirjojen ystäville! Taiteilija Tove Janssonin monipuolisen kirjallisen tuotannon herkullisimpia lauseita, sitaatteja ja aforistisia ajatuksia yksiin kansiin on koonnut Katariina Heilala. Sanojen lahja on 541 "sivuinen tiiliskivi", mutta niin kaunis kantta, sisäsivujen piirroksia (mustavalkoisia kuvia Muumikirjoista) myöten, että tämän kirjan parissa viihtyy isompi ja pienempikin lukija.

Jälkisanoissaan Katariina Heilala toteaa mm. Janssonin kerrontatavan olevan sivustaseuraajan tarkkoja havaintoja ja niin ytimekkäitä, että kirjoituksista saa irroittua viisaita lauseita. "Käyttökirjajana" tämä onkin oiva elämän moniin tilanteisiin, positiivisiin ja niihin negatiivisiinkin.

Heilala korostaa Muumeistaan kuuluisaksi tulleen Janssonin monipuolisuutta taiteilijana. Hänellä on taidemaalarina ansiotunut ura ja hän kirjoitti paljon muutakin. Sanojen lahja- kirjaan siteeratut teokset on lueteltu lopussa- kannattaa niihinkin  tutustua.

Kirja on jaoteltu teemoittain, tunteiden ja kokemusten mukaan. Jokaisella osalla on kaunis nimi, esim. "Hänen jalkojensa juuressa oli ruusu" muodostuu odottamisesta ja ajasta, "Kun pääskyset hiljentyivät" osassa on luopumista, ja menetyksiä ja "Meillä oli maailmankartta edessämme" kertoo matkustavaisista ja seikkailijoista.

Tässä esimerkki voimakkaista tunteista "Kuka tahansa voi suuttua ja vähän riehaantua" - osiosta:

Surua ja vihaamista varten on myös paikkoja, esimerkiksi eteisessä ovien välissä minne posti tulee. (Kuvanveistäjän tytär: Joulu)

Kohtaamisista ja kiintymisestä "Ja sitten tulet sinä" - osiosta:

Älä ole pahoillasi, mutta yritä vihdoinkin ymmärtää, meidän täytyy olla valppaita ja pitää silmällä tuota tienhaaraa, ihmisen tie on täynnä haarautumia, sivuteitä, mahdollisuuksia, tiedäthän, ja joskus kaksi ihmistä tulee omilta tahoiltaan ja kulkee jonkin matkaa rinnakkain. Silloin on vaikuttanut toisen tiehen. (Viesti. Valitut novellit 1971-1997: Keskustelu Samuelin kanssa)

Joulukuun lähestyessä vielä "Kuusen alla täytyy olla täynnä rakkautta":

Päivällisen jälkeen tuli pitkä tauko, sillä tavalla annettiin joululle tilaa. Me makasimme parvilla pimeässä ja kuulimme äidin askareiden rapinaa uunin luona ja ulkona kadulla oli aivan hiljaista. (Kuvanveistäjän tytär:  Joulu)

Kirjan kuvitus on siis Janssonin, mukana on mustavalkoisia lyhyitä sarjakuvia ja yksittäisiä piirroksia. Etukannen sisäpaperissa on kaunis Tove Janssonin Ex libris- painettuna ja kirjaa koristaa hopeinen kirjanmerkkinauha - kätevää näissä monisivuisissa teoksissa, kiitos siitä.

Itse pääsin vilkaisemaan Sanojen lahjaa kesällä 2018 Tamperetalon Muumimuseon kaupassa ja ihastuin heti tähän kirjalliseen suklaakonvehtirasiaan. Sain oman kirjani julkistamisen johdosta Kirjoitupiiri Kyhertäjiltä lahjakortin ja silläpä sillä tilasin Sanojen lahjan omaan hyllyyni ja sydämeeni. Vielä kiitos arvoisille kirjoittajakavereilleni!

Kirja on AINA mainio joululahja, lukekaa kaikenlaista! Helena haltioissaan pienistä ja suurista sanoista


#####

Sanojen lahja,valitut sitaatit,  toimittanut Heilala Katariina (WSOY 2017)
Lyytinen Laura, graafinen suunnittelu ja kansi
Jansson Per-Olov copyright etukannen kuva
Jansson Tove copyright takakannen kuva

 

Melkein reunalla

Anneli Kurkelan runokirjan Melkein reunalla kannen on tehnyt hänen tyttärentyttärensä  Linnea. Käden hentoja viivoja silmäilee mielellään pitkään ja kannen väritys on sopusoinnussa keskenään.  Kirjan avaa hellin ja odottavin sormin.

Prologi

Sinä päivänä satoi vettä

ei siitä päivästä ole juuri muuta sanottavaa.

Kaikki oli kuten tavallisesti

aivan tavallinen päivä.

Eikä sadekaan ollut mitenkään epätavallista

Sitä oli jatkunut jo monta päivää.

Eikä se kuulostakaan oudolta.

Kyllähän vettä sataa useana päivänä

aivan perätysten.

Aivan tavallista harmautta.

Eipä siitä ole juuri muuta sanottavaa.

Tuo prologi aloittaa runokokoelman ja samalla antaa esimakua useassa runossa käytetystä toistosta. Sama ajatus tai täsmälleen sama rivi voi kertautua runossa ja tämä kyllä luo kokoelmaan rytmiä ja ryhtiä. Ilmavaksi kirjan tekee runojen lyhyt muoto, harvat välimerkit ja vaihtelevat rivinvälit. Jokainen runo ei ala isolla kirjaimella ja tästä syntyy mielestäni sellainen hyvä aalto: onko runo yksittäinen vai onko seuraava "pienikirjaiminen" sille suoraa jatkoa?

oliko se

kosketukseen kiivennyt

käsi kuin

hiiren jäljet hangella

kylmä

se

vain

silitti

jättänyt lumiköynnökseen

vanan

Kokoelman teemoja ovat muutos, suru ja masennus. Mutta miten lempeästi ja suuria meuhkaamatta! Runot eivät huuda KATSO MINUA! LUE MINUT! Vaan runojen kieli on yksinkertaista, arkista parhaalla mahdollisella tavalla. Hyväksyen tunteet,  peilaten luontoa ja toivoen parempaa. Vaikeiden vaiheiden jälkeen herää kysymys: uskaltaako enää antaa rakkaudelle mahdollisuutta? Kokoelman viimeinen runo jättää jotain hienosti auki:

otan askeleen

sivuun

astun harkiten harhaan

etten tällä kertaa

jäisi alle

ettei enää mikään

murtuisi

että olisin kerrankin

sivustakatsojana

surulta suojassa

että kerrankin

rakkaus

kulkisi

kiltisti 

ohi 

Kokoelman runoja voi toki lukea yksitellen, selailemalla, mutta parhaiten tämä kirja toimii lukemalla runot ihan järjestyksessä alusta loppuun. Näin sen kirjoittajan matkan huomaa selkeämmin.

En ole tässä marraskuussa ihan lannistunut jatkuvasta päivien valottomuudesta, mutta jotenkin tämä runo kirjasta sopii lumettomaan talviaikaan:

Huokauksenkevyesti

päivä taittoi latvansa.

Viikot tulivat kylään

Tänän runokokoelman kanssa on helppoa ja turvallista matkata omaan sisäiseen maailmaansa.


Lukekaa runoja sumuisina iltapäivinä, Helena


Kurkela Anneli, Melkein reunalla (Mediapinta, 2018)
Linnea, kannen piirros
R.Penttinen, taitto

Arvostelukappale kirjailijalta, lämpimät kiitokset!

Taustamusiikkina KuschelKlassik 1-cd

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittamisesta ytimiä myöten

Tässä kirja, jonka olisin toivonut päätyvän käsiini jo vuosia sitten! Nimittäin Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen avasi kirjoittavassa minussa monta ovea ja toisaalta auttoi ymmärtämään omia ajatuksiani. Niin,  olen luullut olevani outo kirjoittamisen ja siitä ajattelemisen suhteenkin, koska en ole päässyt tasapuolisesti kenenkään kanssa keskustelemaan harhailevista alitajuntani  liikkeistä. Mikä helpotus, tässä kirjassahan niitä on mustaa valkoisella!

Uudistetun laitoksen (3., uudistettu ja täydennetty laitos, 2016) esipuheessa Svinhufvud esittelee hyvin teoksen ytimen: tavoite on tarkastella mitä kirjoittamisesta on aikaisemmin havaittu. Kirja ei niinkään pyri neuvomaan miten kirjoitetaan.

Kirjaa on luettu paljon, se on ollut mm. tutkintovaatimuksissa yliopistolla ja ammattikorkeakouluissa. Myönnän omien kirjastokoulutusaikaisten opintojeni olevan vähäisiä ymmärtääkseni ihan kaiken tämän kirjan teksteistä, mutta omien kirjoitusprosessien kautta luulen pääseväni johonkin pisteeseen...?

Johdanto-osa käsittelee aihetta kuka osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen on jokaiselle tuttu arkielämän taito, mutta kuinka moni tietoisesti miettii mitä kirjoittaa ja miten voisi kehittyä?  Kirjoittamisesta luotujen erilaisten teorioiden avulla jokainen voi miettiä omia tapojaan ja osaamisalueitaan.

Ensimmäinen luku on Mitä kirjoittaminen on? Kirjoittaminen ilmiönä- osio esittelee tekstin eri puolet: teksti sellaisenaan, kirjottamisen prosessi ja kirjoituskulttuuri.

Erilaiset kirjoittamiskäsitykset- osiossa on mielestäni ne mielenkiintoisimmat ajatukset. Englantilainen kielitieteilijä ja kirjoittamisen tutkija Roz Ivanic on esittänyt kirjoittamiselle 6 erilaista näkökulmaa:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjottaminen on tekstilajien luomista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Nämä käsitykset eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään ja kirjoittajalla voi olla useampikin käsitys.Kirjoittamisen opetustakin voi opiskella kaikista kuudesta näkökulmasta.
 Kirjoittamisen taito rajoittuu usein koulumaailmasta tuttuun ajatukseen tekstin oikeakielisyydestä, oikeinkirjoituksesta ja kieliopin hallitsemisesta - muodolliset seikat ovat tärkeimpiä.
 Luovuus taas tarkoittaa, että teksti on kirjoittajan aikaansaama tuote, jossa tärkeää on sisältö ja tyyli, omaperäisyys. Harjoitteilla pyritään estojen ja pidäkkeiden poistamiseen ja työskentely voi tapahtua ryhmissä. Silloin vertaispalaute on tärkeää.
Prossien kohdalla keskitytään miettimään millaisia työtapoja kirjoittaja käyttää: suunnittelua, luonnostelua, muokaamista ja viimeistelyä. Vaikeammin määriteltävissä ovat "näkymättömät" ajatuskehät, oman tekemisen havainnointi ja siksi niiden arviointi on vaikeaa. Jokaisen kirjottajan ajatusmaailma on yksilöllinen, vaikka tiettyjä työtapoja voidaan yhteisesti opettaa ja opiskella.
Tekstilajien oppimisen perusteena pdetään erilaisten tekstilajien tunnuspiirteiden hallintaa, näin voidaan toistaa tiettyjä tekstin piirteitä. Tämän teorian mukaan lukeminen kuuluu läheisesti yhteen kirjoittamisen kanssa: ensin luetaan tietty teskti ja sen piirteet siirretään omaan tekstiin.
Sosiaalisena toiminta kirjoittaminen voidan nähdä tekstien tarkoitusten ja niiden historian kautta. Esimerkiksi kokouskutsut, esityslistat ja ansioluettelot noudattavat usein ennalta määrättyä kaavaa, taustalla on tavoitehakuista toimintaa. Teksti ovat osa historiaa, yhteisöä ja yhteisön tarpeita.
Sosiopoliittinen näkökulma korostaa kahdenlaista valtasuhdetta. Ensinnäkin kirjoittaja on ympäristönsä rajoittama, esim. opinnäytetyön tekevä oppilas noudattaa oppilaitoksensa sääntöjä tai yksilöä valvovissa yhteiskunnissa ei suvaita valtarakenteiden arvostelua. Kirjoittajalla on käytössään eri tekstilajit ja niitä käyttämällä voi saavutta sosiaalisia tavoitteita.

Kaikki nämä erilaiset teoriat vaikuutavat siten kirjoittamisen opiskeluun ja opettamiseen. Opettamiseen liittyy olennaisesti palutteen antaminen. Toinen luku Palaute paneutuu kysymyksiin mistä palautetta voi antaa, miten sen muotoilee ja millaisia tyylejä palautteilla on.

Kolmas luku Kirjoittamisen ongelmat palautuu teoriasta lähemmäksi käytännön asioita. On hyvä  miettiä miksi kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia, miksi se ei aina vaan suju helposti. Monet ongelmat ovat enemmän sisäisiä kuten sisäinen sensuuri, pelko epäonnistumisesta, pyrkimys täydellisyyteen ja asioiden lykkääminen. Tuotteliaiden ja estyneiden  kirjoittajien välillä on monia asioita, mutta yksi on kirjoittamisen automatisoituminen, jolloin  itse tekstin synnyttäminen vaatii vähemmän lämmittelyä.

Neljäs osa Kohti sujuvaa kirjoittamista antaa vinkkejä joiden avulla voi miettiä omia mahdollisuuksiaan, kuten osallistumista ja sosiaalista verkostoitumista  kirjoittavien ihmisten yhteisöön. Kirjoituspiirit, oppilaitosten kurssit ja kustantamoiden toiminta voi auttaa havainnoimaan sääntöjä, käytäntöjä ja vaikka lisäämään omaa aktiivisuutta. Ohjelmallisuuteen kuuluu mm aikatauluttaminen ja sen suunnittelu kalenterin avulla. Tekstien sisällön suunnittelu antaa käsityksen tekstin kokonaisuudesta ja antaa käsityksen myös tekstin katkelman vaikutuksesta lopputulokseen. Asenteena itsehillintä opasttaa tarkastelemaan omia käsityksiään, toimintatapojaan ja kehittämään niitä positiivisella tavalla.

Käytännön apua ongelmiin käsittelee mm vapaan kirjoittamisen harjoittelua, kontrolloidun vapaan kirjottamisen harjoittelua, kirjoittamispäiväkirjan pitämistä ja kirjoittamisen tavoitteiden asettamista. Lopuksi Kimmo Svinhufvud esittellee 12 askelman kartan, jonka mukaan voi nähdä oman kirjoittamisensa selkeämmin ja toisaalta uskoa omaan tekemiseensä.

Teorian joukossa on paljon harjoituksia, periaatteita esim. oikeakielisyydestä, omista heikkouksista ja vahvuuksista ja aiheiden valinnasta.

Lopussa on laaja kirjallisuusluettelo ja hakemisto.

Korostan, että tämä ei ole se helpoin opas kirjoittamisesta! Mutta jos on huomannut ajattelevansa kirjoittamisesta "enemmän" kuin varsinaisen tekstin ilmestymisen näkyviin, niin tästä voi olla paljon iloa ja hyötyä. Harjoitukset ovat helppoja ymmärtää ja niitä voi tehdä omassa järjestyksessä.

Kiitos Kimmo Svinhufvud tästä oppaasta, se pelasti minut. Olen ajatellut itsekseni monia kirjan teorioita, enkä olekaan ihan outo lintu. Vältin täydellisyyden vaatimuksen ja uskalsin kirjoittaa juuri näin sekavasti tärkeästä oppaasta.

Seuraavaksi luen ja kirjoitan hivenen helpommasta eli runouden pariin palaan, Helena


Svinhufvud Kimmo, Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (3., uudistettu ja täydennetty laitos ART HOUSE, 2016)
Kontinen Satu, kansi ja vinjetit
Honkala Sisko, taiton suunnittelu
Valtavaara Mikko, taiton suunnittelu

ART HOUSElta arvostelukappale, paljon kiitoksia!

Enteillen talvea

Kotipihan männyssä hyppelee harakka ja ilmassa leijailee lumihiutaleita, maiseman ääriviivat ovat pehmentyneet ja valkoinen väri maassa kutsuu ulos kävelemään. En vain nyt malta, koska käsissä on vielä houkuttelevampi  runoteos Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä. Kirjoittanut Jenni Grönqvist.

Voin paljastaa, että kirjan nimi osuu omaan talviluonteeseeni ja vielä nämä lisämääritelmät nurinperinsuruja ja hanaelämänvettä ovat niin tunnistettavia sanoilla leikkimistä, että olin jo myyty ennen sisällön näkemistä! Kansi muutenkin kuvaa hyvin runokokoelmaa, joten kirjana Terminen talvi on tasapainoinen ja kaunis.

Runokokoelman viiden osion kautta lukija pääsee mukaan ihmissuhteen  katkeamiseen, sen tuomiin tunnetiloihin, elämän muutoksiin arjen tasolla ja kaiken keskellä jaksamiseen. Kirjan yleisvaikutelma ei kuitenkaan ole synkkä tai raaka, Grönqvist osaa asettaa runojen sanat niin, että tunnetilat välittyvät, mutta ne eivät ahdista. Surumielisiä hymähdyksiäkin lukija saattaa kokea:

Arjenjälkeinen arki

Myytkö tuon mulle

kyselee

oman ostoksensa perään

kiikuttaa radion takaisin

tää oli sun 

ja takaisin takaisin

excelin mukaan mennään

sähkön kilpailutus

        ensi vuonna

palovaroittimen  asennus

eteisen plafondiin valo

            väsyttää 

vain Se Oikea

voi avata hillopurkit yhdellä yrittämällä 

Runoissa kuuluu loukatun naisen ääni, joka kuitenkaan ei ole vielä kokonaan luovuttanut ihmisten suhteen. Arkielämän jatkuminen eron jälkeen on haastavaa ja kirjan yleisilmapiiri on tavallinen, jokaisen keittiöstä löytyvä:  alakuloinen kahvinkeitto. Runoissa on oivaltavia sanaleikkejä eikä lukemista ole rasitettu liioilla välimerkeillä - tämä tekee sivuista ilmavia.

Surun kielioppi 

Minä

,

Sinä

,

He

niin me erotumme sivu ja päälauseiksi

kuka keneksikin miksi

Sinä, he

Minä, he

Me, me 

He, he

Te, te

Tässä runossa tosin pilkkuja riittää, kuitenkin se voi kertoa lukijalla kuinka oma rooli yhteisössä tai ihmissuhteissa muuttaa paikkaa, hajoaa, liittyy johonkin uuteen tai jää sijoilleen. Kirjan runot voivat toimia vertaistukena ihmissuhteiden ongelmissa, sydänsuruissa - jos vain antaa itsensä pudota rivienkin väliin ja hahmottaa siellä alitajunnan liikahduksia. Tämä kirja ei ole sielulle pikaruokaa, vaan monen lukukerran hidasta hautumista.

Vääriin paitoihin

Vääriin paitoihin itketyt nurinperinsurut

saumoihin huutavat volinatuhinakraaterit

kyynelkuritus, anteeksisurina, klimppi

ei meitä täällä olekaan,

vain olkapäätyynyjä

Tiedän seuraavalla lukukerralla löytäväni Termisestä talvesta jotain uutta ja alitajuntaa kutittelevaa. Toivon saavani lukea lisää Jenni Grönqvistin  "mukavasti" nyrjähtäneitä ajatuksia.
 Kirjan käytön kannalta tämänkin kokoelman fyysinen keveys (pehmeäkantinen, sivuja 55) on oiva, koska kirja kulkee helposti mukana kassissa vaikka automatkoilla.

Suosittelisin Termisen talven lukemista nuorille ihmisille heidän ihmisuhdesotkuissaan ja varsinkin nuorille miehille. Näistä runoista voisi fiksu saada ajateltavaa ja ensiaskeleita kohti empatiakykyä?

Kirjoittamisen taustalla soi Hugh Laurien mainio Didn´t it rain ja näiden teosten yhteisvaikutelma on harvinaisen sopiva - bluesia levyllä ja kirjassa, mutta ei tässä synkkyyteen vajota. Kiitos tästä kokemuksesta Jenni ja Hugh!


Emme synkistele talven tuloa, vaan nautitaan luonnon kauneudesta ja valon erilaisista sävyistä! Vai mitä? Utelee Helena ja uppoaa uudelleen Termiseen talveen.

~~~~ ~~~~ ~~~~~

Grönqvist Jenni, Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä (BoD - Books on Demand, 2018)
Arvostelukappale kirjailijalta - kiitokset suuret tästä kokemuksesta!

Laurie Hugh, Didn´t it rain - cd

 Näin kahlittu liitto kestää?

Hämärikkö vei mennessään

Aina eivät suunnitelmat tai aikataulut toteudu - tuttua? Hyllyssäni ja tiedostoina koneella odottaa useampi arvostelukappale käsittelyään ja yritän niitä saapumisjärjestyksessä ottaakin ajatuksiini. Mutta "muuten vain lukemiseen" ottamani kirja teki kiilaustempun! Nämä ihanainen opus haluaa tulla esiin tässä ja nyt. Joten ei auta kuin totella.

Anna Malisen Hämärikkö houkutteli ensin kauniilla kannellaan. Suorat ja hennot koivut kutsuivat astumaan runkojen keskelle...jonnekin tuttuun ja outoon.

Kiputytti, Hyinen tytti, Metsän tytti  on kalevalainen nainen, joka tässä kirjassa eli silloin kauan, kauan sitten ja elää jossain nyt ja yhä nyt ja jatkaa tulevaisuudessa. Tytti joutui eroon äidistään pohjan akasta, eli olemattomasti  lähes orjana toisen naisen savupirtissä. Lopulta  Tytti matkaa kohti etelää. Hän tapaa isänsä, joka ei ole tai on hänen isänsä. Hän löytää tutun miehen nuotiopaikalta, silloin joskus tapaamansa,  ja alkaa odottaa omaa lastaan. Matkalle osuu toinen onneton, hento poika, joutsenpoika, joka toisessa ajassa etsii Tyttiä.

Ajatuksiaan setvii ja murheitaan lukee, laskee  myös mystinen puujumala, joka joutuu museoon laatikkoon - lähelle Tyttiä etelään.

Metsän tytti, mielineito, yön tytti, hämärän neito, pitkän puhtehen pitäjä, rievän rihman kehreäjä, laita kulta kuontaloihin, pane vaski vartaloihin, kehreä punainen lanka, sinilanka siuahuta, kutaisesta kuontalosta, vaskisesta vartalosta.

Tätä kirjaa lukiessa huomasin kirjan tapahtumien jäävän toisarvoiseen asemaan, sillä itse hukuin kieleen, lensin sanoilla, kuuntelin äänteitä. Malinen ei ole kirjoittanut tätä kalevalalaiseen runomittaan, mutta tunnelma on jotain kiehtovan vanhaa, kaunista, voimakasta. Yleensä vaikuttavaa kirjaa voi ahmia yhteen menoon sivukaupalla, mutta tätä EI voi. Pakko pysähtyä, antaa sanojen ja äänteiden upota, tuntua ja hengityksen kautta voi jatkaa lukemista.

Yritin löytää tähän sopivaa tekstinäytettä, mutta se oli vaikeaa - en koko kirjaa naputella! Lopulta  valitsin tämän, koska joutsenpojalla on oma kasvutarinansa:

Me pidämme itsellämme talven. Me pidämme itsellämme kylmän. Ja joutsenten annamme mennä, lumen lintujen, lämpimän lintujen. Mutta yhtä valkeina ne ovat keväällä palatessaankin, sillä olipa lintukodossa kuinka lämmintä tahansa, ei lumi niiden siipien alla sielläkään sula.

Kirjassa tarina alkaa kauan, kauan sitten ja jatkuu nykyhetkeen, joten "tarkka lukija" joutuu miettimään ajanjaksojen vaihtumista. Itse luin tarinan kirjan hämähäkin säkeitä seuraten.

Anna Malinen on opiskellut folkloristiikkaa on hän on perehtynyt vanhaan suomalaiseen kansanrunouteen. Se näkyy tässä kirjassa taidokkaassa kielessä.
Myönnän herkyyteni liikuttua, ja Hämärikkö availi kyynelkanavia - pakahduin välillä näistä tunnelmista ja lauseista.

Enempää en halua, enkä edes voi, kirjoittaa Hämäriköstä. Osa lukijoista saattaa tuskastua runolliseen kieleen, mutta tämä on takuulla erilainen kokemus! Ehdottaisin tätä opusta mukaan "Vuoden esikoisromaani- kilpailuun", jos voisin.

Anna Hämärikkö lukevalle ystävällesi lahjaksi, kuiskailee Helena

^^^ ^^^ ^^^^^^    ^^^

Malinen Anna, Hämärikkö (Kustannus Aarni, 2018)
Dreamstime, kannen kuvat
Virpioja Sami, takakannen kuva