hssss, älä herätä häntä!

Hämärinkäinen on pieni olento, jolla on tärkeä tehtävä: kutoa kangaspuillaan hämärää ja laulaa metsän eläimille hämäränhyssylauluja. Hämärän tultua aloittavat työnsä yöntekijät, tähtiset ja kuunkiertäjät. Kaikki eivät kutenkaan pidä Hämärinkäisestä ja kukkakauppias työntää sen loukkoon kiven alle.

Hämärää ei enää tule. Mitä kaikkea sitten tapahtuukaan?

Tässä on lasten kirja, josta yksi aikuinen ainakin löysi sielunmaisemansa. Kertomus on herkkä valon, varjon ja kiireettömyyden mailta. Kuvitus on tummasävyistä, mutta mutta väriäkin löytyy erottamaan maailmat toisistaan. Piirrosjälki on välillä viivaista, kynämäistä, jolloin pieni liike pääsee esiin. Tässä kirjassa ei koohoteta minnekään, vaan eletään luonnon tahtiin.

Rakastuin pieneen suureen kirjaan ensisivuilla. Tämä on sellainen hellyyttävä kissanpoikanen, joka ei jää nukkumaan omien sisarustensa sikinsokinkasaan, vaan häntä pystyssä vaappuu silmät jo sikkurassa sinun syliisi. Tutisevin jaloin kipuaa ylemmäs ja ylemmäs harmaata villapaitaasi ja pysähtyy vasta kaulasi kohdalla, pieni tassu ihoasi vasten. Ja siinä te olette. Vaikka koko talo ympäriltäsi siirtyisi toiseen ulottuvuuteen, niin tiedät paikkasi olevan siinä, pennun unipuuna. Hengitätte samaan tahtiin, sinä sen turkintuoksua ja nuorta elämää.

Huomasitko otsikon? Sydän kertoi, että alkukirjain on oltava tässäkin pieni hoo. Iso H on kuin ruosteinen mattoteline, jonka oksalla roikkuvaa vihreää mattoa herra Krääkkölä kurittaa kulmat rypyssä piippu hampaissa. h henkäistään hellän hoivaavasti myös olennon kohdalla. Kokeile: hhhhHämärinkäinen. Juuri noin, nenäkin puhaltaa pikkuisen hoota mukaan.

Hämäränharmaa villapaita sieluni ympärillä kiitän Milla Terästä ja Karoliina  Pertamoa tästä viisaasta kirjasesta!

Onneksi lastenkirjat eivät koskaan kasva isoiksi!

Kanssani nyt kellarikerroksen murahtelut ja korahtelut pannuhuoneesta ja lumihiutaleiden hiljainen laskeutumistömähtely, helena

-----:----:----:

Teräs Milla ja Pertamo Karoliina, Hämärinkäinen (Karisto 2015)

Kannen suunnittelu da Cruz Carlos

Veikeät herrat Dupont, Dupont ja Dupond

Jean-Michel Dupont ja kuvittaja Mezzo (oik.Pascal Mesenburg) ovat yhdessä luoneet kauniin sarjakuvan legendaarisesta kitaristista Robert Leroy Johnssonista.  Johnsson (1911-1938) eli lyhyen ja rankan elämän Yhdysvaltojen etelässä. Hänen sanottiin myyneen sielunsa paholaiselle oppiakseen soittamaan.

Tämä elämän karuus tulee ilmi paitsi itse tarinassa, niin Mezzon mustavalkokuvituksessa. Vahva piirrosjälki vie bluesin synkkiin tunnelmiin viivoin ja varjoin. Tähän kirjaan eivät värit sopisikaan! Satunnaisempikin sarjakuvan lukija/katselija huomaa miten ainutlaatuisen jälki kuvissa on: sivua ei malttaisi kääntää, vaan uppoutua tutkimaan jokaista ruutua pitkäksi aikaa. Mitään ei ole liikaa, ja kaikki olennainen on näissä tummissa kuvissa.

 Kokonaisuutenakin kirja on herkullisen kaunis: kovakantinen, paperin laatu on hyvää. Lopussa on vielä Song book, Johnssonin tunnettujen laulujen lyriikkaa.

Love in vain: paholainen tienristeyksessä  olikin ehdolla  vuoden 2015 tammikuussa Angoulemen sarjakuvafestifaaleilla pääpalkinnon saajaksi.

Mustavalkoisuus on valttia myös Hergén tuotannon näköispainoksissa Lehtimies Tintti seikkailee Musta saari ja Lohjennut korva. Alkuperäiset Tintit ovat olleet jatkokertomuksina ja vasta myöhemmin Hergé muokkasi ne albumimuotoon, jolloin sivumäärä pieneni ja kohtauksia jäi pois.

Omissa nuoruusmuistoissa Tintti ja Milou, poliisietsivät Dupont ja Dupond seikkailivat värillisessä maailmassa, joten odotin kovasti lukukokemusta. Myönnän jälleen, että omaa silmää viehättää selkeys, joka tulee mustan, valkoisen ja harmaan yhdistämisestä. Liike tulee voimakkaammin esille, fonttikokojen muutos hahmottuu helpommin ja hahmojen ilmeet ovat nopeammin tulkittavissa. Molemmissa kirjoissa on neljä erillistä kuvaa erillisliitteinä. Toimivat hyvin eräänlaisina julisteina teoksen keskellä.

Albumit ovat oikein lahjakirjatasoa: kovat kannet, kaunis punainen "kangasselkä" ilman tekstiä.

Huomautus! Varsinkaan näitä sarjksia ei sitten lueta sängyssä löhöten kaakaomuki toisessa ja tahmainen korvapuusti toisessa kourassa! 

-----/-------/-----///

Dupont Jean-Michel, Love in vain: paholainen tienristeyksessä (LIKE 2015)

Hergé, Lehtimies Tintti seikkailee Musta saari ja Lohjennut korva (Otava 2015)

Naapureita vähemmän, itseäni enemmän viihdytti taustalla Joel Vartiaisen ja Kalevi Kiviniemen urkulevy 4 hands feet. Kuvallisena Helena

Sanataidetta ja äijäjoogaa opistolla?

Osallistuin viikonloppuna 14.11. - 15.11. 2015 Oriveden opistolla valtakunnalliseen seminaariin Luovan Kirjoittamisen Opetuksen päivät. Harrastelijakirjoittajan ja kirjoituspiiriläisen roolissa kuuntelin alustuksia ja paneelin.

Paneelissa kirjailija Jouko Sirola, sanataideohjaaja Riikka Linjama, kirjoittamisen opettaja Nora Ekström ja  erikoissuunnittelija Eeva Manni pohtivat miten sanataideohjaajat/luovan kirjoittamisen ohjaajat voisivat Suomessa hankkia virallisen pedagogisen pätevyyden alalleen.

Sanataideohjaaja- nimistystä voi käyttää kuka tahansa, se ei ole suojattu eikä valvottu nimeke. Pedagogiset, kasvatustieteelliset opinnot antavat toki tiettyä pohjaa ja varmuutta lasten ja nuorten kanssa työskentelemiseen. Aikuistenkin kanssa on apua esim. ryhmädynamiikan tuntemisesta.

Kirjailija Jouko Sirola pohti humoristisesti miten saada miehiä enemmän mukaan kirjoituskursseille teemalla "Yksinäinen susi laumassa". Vaikka mies tekee kaikkensa laumansa hyväksi jalkapallokentällä, mökkitalkoissa tai työpaikalla, niin Marlboro-mies ei tarvitse kirjoituskomppanioita. Hän ei halua alistua hierarkiavertailuun: on pieni mahdollisuus, että joku onkin  häntä parempi. Kapinallinen sielu ei alistu neuvoja noudattamaan, sitä ei ego kestä.

Miehelle voisikin jo kurssiesittelyssä luvata: Vain miehille! Extremeä 24 tuntia putkeen - fyysinen rasitus taattu! Mahdollisuus luoda uusi juoppohullun päiväkirja. Saat purkaa elämäsi kriisit - saitko potkut paperitehtaalta? Tule kirjoittajavalmennukseen - ohjaajana tunnettu sekopää X.X!

Emma Puikkonen kertoi elävästi ja houkuttelevasti millaista on työskennellä lasten ja nuorten kanssa yhteisöllisesti. Tällä tavalla saadaan lasten ja nuorten ääni kuuluviin, heidän ideansa ja tapansa luovuuteen otetaan huomioon. Heidän energiansa ja kulttuurinsa pääsevät näyttäytymään, ja heistä tulee toimijoita pelkän kokemisen sijaan.

Vaikka tällainen tapa on mielenkiintoista ja antoisaa, niin kannattaa miettiä jo ennen aloittamista muutamia kysymyksiä. Kenen esitys oikeastaan on, kenelle kuuluu omistajuus? Kuinka tekijyys merkitään tuotokseen? Onko aikuisilla enemmän valtaa ja tehdäänkö päätökset demokraattisesti? Kuka tekee lopulta päätökset esim. aikatauluista, sisällöistä ja muista yhteistyökumppaneista? Syntyykö aitoa vuorovaikutusta, niin että hiljaisemmatkin tuntevat tulleensa kuulluiksi?

Riemukseni olin aikaisemmin jo tutustunut Arja ja Emma Puikkosen kirjoittamaan Käsikirja mielikuvituksen matkaajille. Sitä markkinoidaan enemmän lasten ja nuorten oppaana, mutta aikuisen silmääkin se miellyttää. Yleensä kirjoitusoppaat keskittyvät vain tekstiin ja ovat ulkoasultaan tylsähköjä. Tämä kirja on värikäs ja selkeä kertaus - tai seikkailu!- juoneen, rytmiin, aiheisiin runojen, proosan ja draaman avulla. Suosittelen lämpimästi!

Kaisa-Leena Suvanto johdatteli meitä mielikuva-ajatteluun kirjoittamisessa. Koko kehoaan voi käyttää hyödyksi monessa luovassa prosessissa, koska mielikuvat ovat moniaistillisia. Sanallinen ajattelumme voi olla välillä kahlitsevaa, joten sen alla olleva kehollinen ajattelu voi synnyttää uusia ideoita, tuoda flowtilaa. Kehollisuuden luomat mielikuvat voivat olla niin välähdyksenomaisia, ettei niitä aina tunnista. Liike auttaa tuottamaan mielikuvia, ja monille ovatkin tuttuja ns kävelytekstit (ulkosalla leppoisan kävelyrytmin synnyttämät tekstit). Tähän täytyy itsekin enemmän perehtyä.

Pirteä Päivi Haanpää mietti millainen rooli ohjaajalla on kirjoittaryhmässä. Onko hän kaikkitietävä guru vai editoiva lähilukija, jonka huomio on tekstissä ainoastaan? Onko hän terapeuttinen ja nostaa kirjoittajan persoonana esille, avaa tämän jumeja, kulkee vierellä?

 Ajatuskumppanin kanssa haetaan tietä yhdessä, mietitään vaihtoehtoja. Käytännössä  voi olla muitakin rooleja: nuorisolle sopii nyrkkeilysäkki/ sparraaja, jota voi haastaa ja vastustamisen kautta löytää lopulta omaa tapaansa. Valonkantaja tekee itsensä tarpeettomaksi, kun on ensin tuonut kirjoittajille asian keskiöön, tarkasteltavaksi.

Erilaisia rooleja miettimällä ja niitä yhdistelemällä voidaan vastata ryhmäläisten odotuksiin. Vasta-aloittelija kaipaa enenmän ehkä kannustusta ja tukea kuin enemmän  kirjoittanut, kursseja käynyt konkari

Näistäkin ajatuksista voi lukea Päivi Haanpään Sanataideohjaajan oppaasta. Vaikka opas syventyy kirjoittamiseen opettamisen näkökulmasta, niin "vain" kirjoittavallekin sieltä löytää monia hyviä osioita. Ryhmädynamiikan ja ryhmääntymisen lainalaisuuset ovat hyvin samankaltaisia harrastuksista riippumatta. Miksi haluamme ja kammoamme palautetta?  Miten saada teksit julki? Yhteiselle antologialle on muitakin vaihtoehtoja. Lopussa vielä lista sanataideoppaista ja linkeistä.

--------------------

Puikkonen Arja ja Emmi, Käsikirja mielikuvituksen matkaajille (Lasten Keskus, 2015)

Haanpää Päivi, Sanataideohjaajan opas (avain, 2015)

Viikonlopun tietomäärästä pökerryksissä, Helena

Runo rummuttaa etelästä pohjoiseen

Ei innosta koneen kylmä kylki - intohimona inhimillinen ilkikurisuus!

Siinä runokiitokseni kirjastolle. Tällä kertaa kiitollisuuden kohteena ovat Oriveden kaupunginkirjaston iloiset ja ammattitaitoiset työntekijät. Ilman heidän apuaan ja uurastustaan ei tämä blogiunelma olisi toteutunut! 

Hemulin kirjahyllyn- bloggaajalta sain kullanarvoisia käytännön ohjeita - lämmin kiitos sinnekin.

Erikseen kiitän Morren maailma - blogin Hanna Matilaista. Hän antoi henkisen tukensa aloittaa uusi kirjallinen blogi monien muiden jatkoksi. Joskus voi näennäisen pieni sana tahi ele saada haaveen liikahtamaan rohkeuden puuskassa alitajunnasta läppärin työpöydälle tarkemaan käsittelyyn.

Runoja pääsin etsimään, löytämään ja maistelemaan Runopiiriäkin varten. Toki ääneenlukijana toivoisin, että löytäisi aina esitykselle rungon, keskiön tai pohjavireen. Joskus taas voisi mennä lennokkaasti fiilisten mukaan, lueskella mistä kirjat avautuvat.

Yksi erittäin antoisa ja riitoisa runokirja on kokoelmateos Runot 1970-2010 (+ cd), jossa on Tommy Tabermannin tuotantoa usealta vuosikymmeneltä. Joillekin Tabermannin runot ovat vain imeliä rakkaudentunnustuksia tai seksiä tihkuvia rivejä. Onhan toki jossakin runoissa erottinen latauksensa, mutta Tabermannin päässä on liikkunut paljon muutakin. Kokoelman 616 sivuun mahtuu koko elämä: ilot ja murheet. Ihmisen suuruus ja egon pienuus. Elämän voima ja hauraus. Haureus ja synnintunto.

Hänen runonsa ovat selkeitä, usein rytmillisiä kokemuksia. Arkisia havaintoja, välillä juhlavuuteen kohoten. CDllä hän lukee omia runojaan ja näin moni tuttu teksti saa uuden kuosin matalasta, lempeästä äänestä. Myönnän, että välttelin kauan tuon cd kuuntelua - epäilin hänen äänensä tulevan liian lähelle ja liikuttavan toivottua enemmän. Ja siten myös oma rima lukea niitä ääneen nousisi liikaa.

Tabermannin runo Nilkkasi alkaa näin:

"Afrikan savannit/täyttyisivät pyörtynestä kirahveista/jos niiden kaulat/näkisivät sinun nilkkasi..."

Siinä missä Tommy Tabermann edustaa valkoista länsimaista miestä, niin Afrikkalaisen runouden antologia Korallia ja suolakiteitä tarjoilee monipuolisen tuotannon kuumuutta hehkuvasta maanosasta. Kokoelmassa on eniten nykyrunoutta, mutta vanhin runo on peräisin 1200-luvulta. Runojen kirjoittajat edustavat 26 valtiota Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja runot on käännetty seitsemästä eri kielestä. Teosta ei ole jaoteltu valtioiden mukaan, vaan teemoittain esim. luonnon, naiseuden, rakkauden, maanpaon ja elämän sekä kuoleman mukaan.

Näissä runoissa on rytmiä ja runsautta. Siihen vaikuttavat vahvasti suullinen esitysperinne, laulun ja tanssin yhdistäminen, säkeiden toistot. Elämänpiirit ovat ehkä erilaiset kuin länsimaissa, mutta ihminen on pohjimmiltaan samanlainen toiveineen, pelkoineen ja tarpeineen.

En meinannut päästä runo-osuuteen käsiksi, koska kerrankin kirjan esipuhe, johdanto oli niin mielenkiintoinen, että se oli luettava moneen kertaan! "Elävien sanojen huoneessa" suomentaja Katriina Ranne kertoo kirjan syntymisestä. Korallia ja suolakiteitä on ensimmäinen suomenkielinen afrikkalaisen runouden antologia. Ranne kertoo politiikan ja kolonialismin vaikutuksista, kääntämisen haasteellisuudesta, runonlaulamisen perinteistä ja niiden rikkomisesta. Voiko runoilija runoilla "vain" valtion virallisella kielellä vai sitkeästi käyttää omaa äidinkieltään? Katoaako "aito" afrikkalaisuus ranskankielisessä versiossa? Miten polittiset runoilijat kehittyvät tai vaikenevat vankeusvuosinaan?

Tätä teosta suosittelisin oppikirjaksi kirjallisuuden opiskelijoille.

Näiden kahden runokokoelman runoja tulen käyttämään jatkossakin. Runojen  julkinen ääneen lukeminen on sen verran haastavaa, että etukäteen haluan edes silmäillä rivit, joille yritän antaa hengen hetkeksi. En pelkää mokaamista sinänsä, väärin lausuttuja sanoja tai ajatuskatkosta. Keskittyminen on kuitenkin energiaa vievää touhua, että mielummin valmistaudun huolella. Keikkojen jälkeen huomaan olevani hetken voipunut, väsynyt sanoista.

Mielekäs, syvällinen, hauska tai uuden ajatuksen synnyttävä runo voi olla upea kirjan sivulla. Kutsun sellaista silmärunoksi. Se ei välttämättä toimikaan ääneen lukiessa. Se kuihtuu, katoaa huoneen nurkkiin. Tehokkaassa korvarunossa on jännite, rytmi, äänteet - ei välttämättä ideaa ollenkaan. Myös lukijan oma äänensointi vaikuttaa esitykseen - toisilla vain on luonnostaan pehmeä, lämmin, kohottava ääni. Sellaisen äänen mukana voisi uppoutua vaikka homekasvuston satavuotiseen historiikkiin!

Näin sain itse tuumailtua, niin yllättäen törmään näihin ajatuksiin - viisaammin ilmaistuna toki!- Yrjö Heinosen toimittamassa Taide, kokemus ja maailma- teoksessa ääneen keskittyvässä luvussa. Tämäkin kirja siis syvälukuun ja mietintämyssy päähän.

-------/-------/-------/-------/

Tommy Tabermann, Runot 1970-2010 +cd Tabermannin itsensä lukemana (Gummerus 2012)

Korallia ja suolakiteitä, afrikkalaisen runouden antologia,

Suomentanut Katriina Rinne (Osuuskunta Poesia 2015)

Taide, kokemus ja maailma: risteyksiä tieteidenväliseen tutkimukseen

Toimittanut Heinonen Yrjö (Utukirjat 2014)

Kieli rullalla rallatellen riti rati rallaa, Helena