Runo rummuttaa etelästä pohjoiseen

Ei innosta koneen kylmä kylki - intohimona inhimillinen ilkikurisuus!

Siinä runokiitokseni kirjastolle. Tällä kertaa kiitollisuuden kohteena ovat Oriveden kaupunginkirjaston iloiset ja ammattitaitoiset työntekijät. Ilman heidän apuaan ja uurastustaan ei tämä blogiunelma olisi toteutunut! 

Hemulin kirjahyllyn- bloggaajalta sain kullanarvoisia käytännön ohjeita - lämmin kiitos sinnekin.

Erikseen kiitän Morren maailma - blogin Hanna Matilaista. Hän antoi henkisen tukensa aloittaa uusi kirjallinen blogi monien muiden jatkoksi. Joskus voi näennäisen pieni sana tahi ele saada haaveen liikahtamaan rohkeuden puuskassa alitajunnasta läppärin työpöydälle tarkemaan käsittelyyn.

Runoja pääsin etsimään, löytämään ja maistelemaan Runopiiriäkin varten. Toki ääneenlukijana toivoisin, että löytäisi aina esitykselle rungon, keskiön tai pohjavireen. Joskus taas voisi mennä lennokkaasti fiilisten mukaan, lueskella mistä kirjat avautuvat.

Yksi erittäin antoisa ja riitoisa runokirja on kokoelmateos Runot 1970-2010 (+ cd), jossa on Tommy Tabermannin tuotantoa usealta vuosikymmeneltä. Joillekin Tabermannin runot ovat vain imeliä rakkaudentunnustuksia tai seksiä tihkuvia rivejä. Onhan toki jossakin runoissa erottinen latauksensa, mutta Tabermannin päässä on liikkunut paljon muutakin. Kokoelman 616 sivuun mahtuu koko elämä: ilot ja murheet. Ihmisen suuruus ja egon pienuus. Elämän voima ja hauraus. Haureus ja synnintunto.

Hänen runonsa ovat selkeitä, usein rytmillisiä kokemuksia. Arkisia havaintoja, välillä juhlavuuteen kohoten. CDllä hän lukee omia runojaan ja näin moni tuttu teksti saa uuden kuosin matalasta, lempeästä äänestä. Myönnän, että välttelin kauan tuon cd kuuntelua - epäilin hänen äänensä tulevan liian lähelle ja liikuttavan toivottua enemmän. Ja siten myös oma rima lukea niitä ääneen nousisi liikaa.

Tabermannin runo Nilkkasi alkaa näin:

"Afrikan savannit/täyttyisivät pyörtynestä kirahveista/jos niiden kaulat/näkisivät sinun nilkkasi..."

Siinä missä Tommy Tabermann edustaa valkoista länsimaista miestä, niin Afrikkalaisen runouden antologia Korallia ja suolakiteitä tarjoilee monipuolisen tuotannon kuumuutta hehkuvasta maanosasta. Kokoelmassa on eniten nykyrunoutta, mutta vanhin runo on peräisin 1200-luvulta. Runojen kirjoittajat edustavat 26 valtiota Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja runot on käännetty seitsemästä eri kielestä. Teosta ei ole jaoteltu valtioiden mukaan, vaan teemoittain esim. luonnon, naiseuden, rakkauden, maanpaon ja elämän sekä kuoleman mukaan.

Näissä runoissa on rytmiä ja runsautta. Siihen vaikuttavat vahvasti suullinen esitysperinne, laulun ja tanssin yhdistäminen, säkeiden toistot. Elämänpiirit ovat ehkä erilaiset kuin länsimaissa, mutta ihminen on pohjimmiltaan samanlainen toiveineen, pelkoineen ja tarpeineen.

En meinannut päästä runo-osuuteen käsiksi, koska kerrankin kirjan esipuhe, johdanto oli niin mielenkiintoinen, että se oli luettava moneen kertaan! "Elävien sanojen huoneessa" suomentaja Katriina Ranne kertoo kirjan syntymisestä. Korallia ja suolakiteitä on ensimmäinen suomenkielinen afrikkalaisen runouden antologia. Ranne kertoo politiikan ja kolonialismin vaikutuksista, kääntämisen haasteellisuudesta, runonlaulamisen perinteistä ja niiden rikkomisesta. Voiko runoilija runoilla "vain" valtion virallisella kielellä vai sitkeästi käyttää omaa äidinkieltään? Katoaako "aito" afrikkalaisuus ranskankielisessä versiossa? Miten polittiset runoilijat kehittyvät tai vaikenevat vankeusvuosinaan?

Tätä teosta suosittelisin oppikirjaksi kirjallisuuden opiskelijoille.

Näiden kahden runokokoelman runoja tulen käyttämään jatkossakin. Runojen  julkinen ääneen lukeminen on sen verran haastavaa, että etukäteen haluan edes silmäillä rivit, joille yritän antaa hengen hetkeksi. En pelkää mokaamista sinänsä, väärin lausuttuja sanoja tai ajatuskatkosta. Keskittyminen on kuitenkin energiaa vievää touhua, että mielummin valmistaudun huolella. Keikkojen jälkeen huomaan olevani hetken voipunut, väsynyt sanoista.

Mielekäs, syvällinen, hauska tai uuden ajatuksen synnyttävä runo voi olla upea kirjan sivulla. Kutsun sellaista silmärunoksi. Se ei välttämättä toimikaan ääneen lukiessa. Se kuihtuu, katoaa huoneen nurkkiin. Tehokkaassa korvarunossa on jännite, rytmi, äänteet - ei välttämättä ideaa ollenkaan. Myös lukijan oma äänensointi vaikuttaa esitykseen - toisilla vain on luonnostaan pehmeä, lämmin, kohottava ääni. Sellaisen äänen mukana voisi uppoutua vaikka homekasvuston satavuotiseen historiikkiin!

Näin sain itse tuumailtua, niin yllättäen törmään näihin ajatuksiin - viisaammin ilmaistuna toki!- Yrjö Heinosen toimittamassa Taide, kokemus ja maailma- teoksessa ääneen keskittyvässä luvussa. Tämäkin kirja siis syvälukuun ja mietintämyssy päähän.

-------/-------/-------/-------/

Tommy Tabermann, Runot 1970-2010 +cd Tabermannin itsensä lukemana (Gummerus 2012)

Korallia ja suolakiteitä, afrikkalaisen runouden antologia,

Suomentanut Katriina Rinne (Osuuskunta Poesia 2015)

Taide, kokemus ja maailma: risteyksiä tieteidenväliseen tutkimukseen

Toimittanut Heinonen Yrjö (Utukirjat 2014)

Kieli rullalla rallatellen riti rati rallaa, Helena