Sanataidetta ja äijäjoogaa opistolla?

Osallistuin viikonloppuna 14.11. - 15.11. 2015 Oriveden opistolla valtakunnalliseen seminaariin Luovan Kirjoittamisen Opetuksen päivät. Harrastelijakirjoittajan ja kirjoituspiiriläisen roolissa kuuntelin alustuksia ja paneelin.

Paneelissa kirjailija Jouko Sirola, sanataideohjaaja Riikka Linjama, kirjoittamisen opettaja Nora Ekström ja  erikoissuunnittelija Eeva Manni pohtivat miten sanataideohjaajat/luovan kirjoittamisen ohjaajat voisivat Suomessa hankkia virallisen pedagogisen pätevyyden alalleen.

Sanataideohjaaja- nimistystä voi käyttää kuka tahansa, se ei ole suojattu eikä valvottu nimeke. Pedagogiset, kasvatustieteelliset opinnot antavat toki tiettyä pohjaa ja varmuutta lasten ja nuorten kanssa työskentelemiseen. Aikuistenkin kanssa on apua esim. ryhmädynamiikan tuntemisesta.

Kirjailija Jouko Sirola pohti humoristisesti miten saada miehiä enemmän mukaan kirjoituskursseille teemalla "Yksinäinen susi laumassa". Vaikka mies tekee kaikkensa laumansa hyväksi jalkapallokentällä, mökkitalkoissa tai työpaikalla, niin Marlboro-mies ei tarvitse kirjoituskomppanioita. Hän ei halua alistua hierarkiavertailuun: on pieni mahdollisuus, että joku onkin  häntä parempi. Kapinallinen sielu ei alistu neuvoja noudattamaan, sitä ei ego kestä.

Miehelle voisikin jo kurssiesittelyssä luvata: Vain miehille! Extremeä 24 tuntia putkeen - fyysinen rasitus taattu! Mahdollisuus luoda uusi juoppohullun päiväkirja. Saat purkaa elämäsi kriisit - saitko potkut paperitehtaalta? Tule kirjoittajavalmennukseen - ohjaajana tunnettu sekopää X.X!

Emma Puikkonen kertoi elävästi ja houkuttelevasti millaista on työskennellä lasten ja nuorten kanssa yhteisöllisesti. Tällä tavalla saadaan lasten ja nuorten ääni kuuluviin, heidän ideansa ja tapansa luovuuteen otetaan huomioon. Heidän energiansa ja kulttuurinsa pääsevät näyttäytymään, ja heistä tulee toimijoita pelkän kokemisen sijaan.

Vaikka tällainen tapa on mielenkiintoista ja antoisaa, niin kannattaa miettiä jo ennen aloittamista muutamia kysymyksiä. Kenen esitys oikeastaan on, kenelle kuuluu omistajuus? Kuinka tekijyys merkitään tuotokseen? Onko aikuisilla enemmän valtaa ja tehdäänkö päätökset demokraattisesti? Kuka tekee lopulta päätökset esim. aikatauluista, sisällöistä ja muista yhteistyökumppaneista? Syntyykö aitoa vuorovaikutusta, niin että hiljaisemmatkin tuntevat tulleensa kuulluiksi?

Riemukseni olin aikaisemmin jo tutustunut Arja ja Emma Puikkosen kirjoittamaan Käsikirja mielikuvituksen matkaajille. Sitä markkinoidaan enemmän lasten ja nuorten oppaana, mutta aikuisen silmääkin se miellyttää. Yleensä kirjoitusoppaat keskittyvät vain tekstiin ja ovat ulkoasultaan tylsähköjä. Tämä kirja on värikäs ja selkeä kertaus - tai seikkailu!- juoneen, rytmiin, aiheisiin runojen, proosan ja draaman avulla. Suosittelen lämpimästi!

Kaisa-Leena Suvanto johdatteli meitä mielikuva-ajatteluun kirjoittamisessa. Koko kehoaan voi käyttää hyödyksi monessa luovassa prosessissa, koska mielikuvat ovat moniaistillisia. Sanallinen ajattelumme voi olla välillä kahlitsevaa, joten sen alla olleva kehollinen ajattelu voi synnyttää uusia ideoita, tuoda flowtilaa. Kehollisuuden luomat mielikuvat voivat olla niin välähdyksenomaisia, ettei niitä aina tunnista. Liike auttaa tuottamaan mielikuvia, ja monille ovatkin tuttuja ns kävelytekstit (ulkosalla leppoisan kävelyrytmin synnyttämät tekstit). Tähän täytyy itsekin enemmän perehtyä.

Pirteä Päivi Haanpää mietti millainen rooli ohjaajalla on kirjoittaryhmässä. Onko hän kaikkitietävä guru vai editoiva lähilukija, jonka huomio on tekstissä ainoastaan? Onko hän terapeuttinen ja nostaa kirjoittajan persoonana esille, avaa tämän jumeja, kulkee vierellä?

 Ajatuskumppanin kanssa haetaan tietä yhdessä, mietitään vaihtoehtoja. Käytännössä  voi olla muitakin rooleja: nuorisolle sopii nyrkkeilysäkki/ sparraaja, jota voi haastaa ja vastustamisen kautta löytää lopulta omaa tapaansa. Valonkantaja tekee itsensä tarpeettomaksi, kun on ensin tuonut kirjoittajille asian keskiöön, tarkasteltavaksi.

Erilaisia rooleja miettimällä ja niitä yhdistelemällä voidaan vastata ryhmäläisten odotuksiin. Vasta-aloittelija kaipaa enenmän ehkä kannustusta ja tukea kuin enemmän  kirjoittanut, kursseja käynyt konkari

Näistäkin ajatuksista voi lukea Päivi Haanpään Sanataideohjaajan oppaasta. Vaikka opas syventyy kirjoittamiseen opettamisen näkökulmasta, niin "vain" kirjoittavallekin sieltä löytää monia hyviä osioita. Ryhmädynamiikan ja ryhmääntymisen lainalaisuuset ovat hyvin samankaltaisia harrastuksista riippumatta. Miksi haluamme ja kammoamme palautetta?  Miten saada teksit julki? Yhteiselle antologialle on muitakin vaihtoehtoja. Lopussa vielä lista sanataideoppaista ja linkeistä.

--------------------

Puikkonen Arja ja Emmi, Käsikirja mielikuvituksen matkaajille (Lasten Keskus, 2015)

Haanpää Päivi, Sanataideohjaajan opas (avain, 2015)

Viikonlopun tietomäärästä pökerryksissä, Helena