Ajatusten kiteytymiä

Arvostelukappaleet Into kustannus Oy

"Intoa enemmän kuin taitoa" on mottoni ja nyt myönnän olevani rähmälläni. Jo lapsuudessani olen selaillut jotain aforismikokoelmaa, enkä ymmärtänyt siitä tuon pöläystäkään. Kirja oli hieno, arvokas ja tuoksui hyvälle. Myöhemmin olen oppinut arvostamaan tiivistä ilmaisua niin, että mielestäni aforistiikka on ihan kuningaslaji kirjallisuudessa. Olen jopa uskaltautunut  aforismien kirjoituskilpailuihin mukaan - nöyränä mutta uteliaana.

 Tieteen päivät (yleisölle suunnattu kaikki tieteenalat kattava tapahtuma) täyttää tänä vuonna 40 v ja sen kunniaksi päätti yhdessä Suomen aforismiyhdistyksen kanssa toteuttaa v 2016  tiedeaforismikilpailuun. Kilpailulla etsittiin uusia  kirjoittajia ja aforismeja. Siihen osallistui 83 kirjoittajaa ja parhaimmistoa valikoitui kirjaan Tiedeaforismikirja - uusia ajatelmia tieteestä.

Kirjan on toimittanut Timo Salo ja alkusanoissa Ilari Hetemäki Tieteen päivät-tapahtumasta ja Marko Laihinen Suomen aforismiyhdistykestä kertovat, että Suomessa tiedeaforistiikkaa ei ole käytännössä ennen julkaistukaan. Kirjan lisäksi kilpailun tuotoksia oli nähtävissä tammikuussa "raitella" Helsingissä.

Kirjan aforismit on ryhmitelty teemoittain, ei tieteenalojen mukaan. Näitä osioita ovat Kuva ja kaikkeus, Valta ja valistus, Erhe ja edistys, Vastuu ja vapaus, Meno ja metodi, Mennyt ja tuleva. 

Painavia ja toisiaan haastavia sanapareja? 

Valo ei koe etäisyyttä eikä aikaa. (Pia Walden)

Tieto on valtaa, tietämättömyys äkkiä hirmuvaltaa. (Arto J. Annila)

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että oivallus on jotain, mitä ei ole tullut ajatelleeksi? (Matti Nieminen)

Kun hirviömäisyys kyllästää itseään tieteellä, se lihoo. (Lauri Vanhala)

Sivistystehtävä ei taivu tulosmittariksi.  (Juha Kare) 

Hiekkaranta. Kallion pikkuserkut. (Hannu Waher) 

Siinä jokaisesta osiosta itseäni eniten miellyttänyt ajatustiivistelmä. Kirjan aforismit ovat perinteiseen tapaan lyhyitä, 1-5 rivin mittaisia. Osa on helpommin avautuvia, osaa joutuu pureskelemaan kauemmin, mutta mitenkään tuskailemaan näiden ymmärtämisen kanssa ei joudu. Kirjan ulkoasu ja sivujen asettelu on selkeää, eivät vie huomiota sisällöltä. Osioiden alussa on selkeä otsikko ja sitaatteja jo edesmenneiltä ajattelijoilta, kuten Alma  Söderhjelm, M.A. Castren ja Rolf Nevanlinna.

Viimeisellä aukeamalla luetellaan kirjan kirjoittajat ja Tiedeaforismikilpailun raatilaiset.

Kilpailussa palkittiin Arto J. Junnila, Olli Hyvärinen ja Osmo Tammisalo, kunniamaininnan sai Lea-Maaria Borg.

Tämä teos sopii mielestäni vallan mainiosti kenen tahansa luettavaksi ja näin keväällä opintojensa lopettaville ja/tai niitä jatkaville oppaaksi syvälliseen ajatteluun. Sinisävyinen kansi on moderni - ei heti pelästytä aforistiikkaa karttelevia?

Ihmiskunta tarvitsee egotomian (Helena Seppälä, lähettämistäni pääsi mukaan, kiitos!)

Jostain syystä Edith Södergranin (1892-1923) tuotanto on jäänyt itselleni vieraaksi, joten ilahduin suuresti saadessani käsiini hänen aforismeistaan kootun Kaikkiin neljään tuuleen - teoksen. Se kuuluu Pilke- sarjaan, joka on Suomen aforismiyhdistyksen julkaisusarja.

Ensinnäkin kirjan ulkoasu miellyttää: pokkari pehmeine kansineen ja kannen epäselvä kuva houkuttelevat tutustumaan. Tunnetun runoilijan olalta on puhallettu ummehtuneet pölyt. Luin ensimmäiseksi suomentaja Hilja Mörsärin laatiman kirjoituksen Södergranin elämästä, kirjailijantyöstä ja ajattelusta. Tästä osuudesta oli huomattavasti hyötyä, kun aloin lueskella mukana olevia tekstejä.

Harvinaisuutena on Södergranin suomen kielellä kirjoittama psoosateksti Parantolateksti (n 1910) joka nyt julkaistaan ensimmäistä kertaa alkuperäiskielellä. Hän piti saksaa vahvimpana kielenään, vaikka hänen vanhempansa olivat suomenruotsalaisia - tämä monikielisyys vaikutti osaltaan hänen runojensa ilmaisuvoimaan ja uudistamiskykyyn. Parantolateksti on vain yhden sivun mittainen painajaismainen kuvaus Nummelan parantolasta.

Aforismikokoelma Kirjavia havaintoja (Brokiga iakttagelser, 1919)  julkaistaan myös ensimmäistä kertaa suomeksi. Osion alussa on kuva Brokiga iakttagelser- kokoelman kannesta ja se johdatteleekin mainiosti kiehtovien ajatusten maailmaan. Aforismeissa on ihmisyyden, intohimon, kaikkeuden ja moraalin kysymyksiä, toiveikkuutta tulevaisuuden ja ihmislajin suhteen.

On tarpeen oppia pakkaamaan älyllinen reppunsa, jotta näkisi kuinka elegantti, hyvin järjestetty ja kevyt kunkin kantamus on.

Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia. 

Unissakävelijä kulkee arpajaisiin vetääkseen suuren arvan. 

Ajatuksia luonnosta (Tankar om naturen, 1922) on aforismisikermä, joka on julkaistu aikakauskirjassa Ultra. Näissä aforismeissa ovat luonto, kuolevaisuus ja luonnollinen kiertokulku voimakkaasti läsnä.

Ihailtavaa on syksyn nopea tuhotyö.

Luonto tuntee kuoleman, kokee sen joka yö. Se alistuu yhtä mielellään auringon kuin kuunkin lumovoimaan.

Lahoaminen on korkeinta kauneutta ja paholainen on Jumalan korkeinta hyvyyttä. 

Kirjassa ovat mukana ruotsin kielisinä Brokiga iakttagelser ja Tankar on naturen. Toimituksellisia huomioita avartaa Södergranin julkaisuja alkuperäiskielellä vuosilukuineen. Lopussa ovat myös tiedot kirjan valokuvista, jotka herättelevät mielenkiintoa runoilijan tuotantoa kohtaan. Etukannen salaperäinen kuva on Södergranin omakuva peilin kautta, kamera näkyy keskellä.

Tämä oli pintaraapaisu kirjasta, jota jo nyt tiedän selaavani useamman kerran. Oikastaan tämä on matkalippu Södergranin tuotantoon - lupaan.


Kiehtovatko sinun mieltäsi aforismit? Vai koetko ne liian vaikeiksi? Niille kannattaa antaa mahdollisuus - ne voivat yllättää myös huumorillaan!


Mietteliäänä (varsinkin sanan "iakttagelser"  tavaamisen suhteen!) Helena Seppälä


"=" "=" "="

Tiedeaforismikirja - uusia ajatelmia tieteestä, toimittanut Salo Timo (Into kustannus Oy, 2017)


Södergran Edith, Kaikkiin neljään tuuleen (Into kustannus Oy, 2015, suomentaja Mörsäri Hilja)

Molemmista arvostelukappaleista iloisesti kiittäen.

Runot kuuluvat lavoillekin

Yli 325 sivua lavarunoudesta, no huh! Harrastelijana en ole "päässyt" koskaan lavalle varsinaiseen poetry slam- kilpailuun, jossa kilpailijat esittävät omia tekstejään yleisöstä valituille viidelle tuomarille. Suomessa on hyväksytty lavarunouden piiriin myös muita muotoja. Toimittamansa kirjan, Lavaruno-opas, esipuheessa alan uranuurtaja Harri Hertell kertoo, että lavarunous syntyy, kun runon esittäjä pyrkii uudistamaan kirjallista ja suullista ilmaisuaan miettimällä julkisten esiintymistensä elävyyttä.  Tähän kuuluvat äänen- ja kehonkielenkäyttö sekä pukeutuminen, rekvisiitta ja esitystekniikka.

Käsitteiden selittämisen jälkeen kirjassa esitellään tarkasti lavarunouden historiaa ja toimijoita. Lavarunouden yleistä olemusta ja rap-genren vaikutusta pohditaan mielenkiintoisesti.  Parasta antia näin runoja kirjoittavalle ovat luvut Kuinka lavarunoutta kirjoitetaan ja Kuinka lavarunoutta esitetään. Ujoille ja epävarmoille esiintyjille on jälleen kerran hyvä muistuttaa, että mokia ja virheitä tekevät lähes kaikki. Jännittäminen on osa julkista esiintymistä ja yleisö on sinun puolellasi.

Innokkaille runomateriaalin esittämisen ystäville suosittelen paneutumista lukuun Lavarunotapahtuman järjestäminen. Siinä on selkeitä neuvoja  - minkä tahansa muunkin esityksenkin! - mm budjetin laatimisesta, yhteistyökumppaneista ja apurahotuksesta, vapaaehtoisten ja työryhmän merkityksestä.  Unohtamatta yleisön, ohjelman ja tapahtumapaikan tuomia vaatimuksia.  Tiedottaminen joskus ontuu, mutta sitä ei saa unohtaa ja tapahtuman dokumentointi ja juontaminenkin vaikuttavat tilaisuuden luonteeseen ja toisin päin. Teknisiä  asioita ovat mm äänentoisto, valaistus, mahdollinen taustamusiikki ja tapahtuman aikatauluttaminen. Neuvoja löytyy tästä kirjasta!

Lisänä ovat vielä luettelo kotimaisista runoäänitteistä ja kirjoituksia lavarunoudesta muualla Euroopassa ja kauempanakin. Muita kirjoittajia ovat esim. Paleface, Anja Erämaja, J.K.Ihalainen, Susinukke Kosola ja Jonathan Teuma (Espanja) - vain joitain mainitakseni.

Lavarunous-opas on siis monipuolinen, selkeä ja tarpeellinen lisä suomalaiseen runokenttään. Ilmapiiri on avara ja kannustaa tekemään ja lukemaan runoja monilla eri tavoilla. Taiteenlajeja voi ja pitää yhdistää, jolloin ne luovat yhdessä uusia kokemuksia esittäjilleen ja yleisölle.

Yksi miinus näin kirjojen suurkuluttajana jälleen: toivon juuri tämän oppaan kuluvan lukijoiden käsissä, joten on luotettava  pehmeäkantisuuden ja selän nidonnan kestävän siinä käytössä!! Kirjastomaailmassa työskennellessä toki ymmärrän jotain kustannusmaailman realismeista, mutta silti kirjan käyttötarkoitus voisi olla tärkeämpikin "muotoseikka".





Sain arvostelukappaleen AP Kivisen Tsernobylin kissat - runokokoelma. Ajattelin tämän sopivan nykyaikaisen otteensa vuoksi Lavaruno-opaan kanssa samaan pakettiin. Mikä yhteensattuma: luin kirjan kansiliepeestä, että Kivinen onkin voittanut Lavarunouden Suomen mestaruuden vuonna 2015!

kaikki meidän välillä tapahtunut

runous
kuuluu unescon
aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon 

 Ote kirjan osiosta /// MUODONMUUTOS,HIDASTA KEMIAA.  Mielestäni nämä osioiden nimet antavat hyvän yleiskuvan sisällöstä: ///YHTENÄ ILTANA, ///KISSOJEN YÖ, /// KUU JA APOLLO, ///RAKAS JA RAKAS, ANNA VÄHÄN RAPSUTTAA, ///MANTRA, MUUTAMA NEUVOA-ANTAVA, ///VAIHTOLÄMPÖISET.

Nämä runot kertovat hyvin nuoremman (itseäni) ihmisen etsiskelyvaiheista kaupungin sykkeessä. Tarina kulkee kohti parisuhdetta ja perhettä. Osansa saavat kissat, kapakat, ikävä, runot ja naiset. Nainen. Tunteet tasaiset, epätasaiset.

Runojen ajatusmaailma on lempeästi arkinen. Ilmaisut kevyitä ja painavia kuin routa. Yleistunnelma on kutsuva, riveihin on palattava uudelleen ja uudelleen.

mutta olen vasta matkalla, sanaton

edessä ajaton
maraton
jokainen tavu vie lähemmäksi
viestiä, vastaanottajaa 

Runoja ääneenkin lukevalle ja esittävälle on ilo löytää uusia tekstejä, joita on äänteellisesti ja rytmin vuoksi helppo lukea. Tähän toki liittyy runojen ulkoasukin: ei isoja kirjaimia ja vähän välimerkkejä. Tämä "tasainen pelto"  antaa lukijan silmille rauhaa ja alitajunalle aikaa sisäistää nyanssit. Pidin myös eri osioiden välisten sivujen värityksestä, harmalla valkoinen fontti ja geometriset kuviot. Tyylikästä!

Lukijaystävällistä on laittaa kirjan loppuun erilaisia tekstiin liittyviä huomautuksia, Tässä on "SELITYKSIÄ, TRIVIAA". Opinpa itsekin lisää, joten kiitos!

Runoista, kirjoittamisesta ja miettimisestä pää ihan hunningolla, joten muistutan vielä: nuo ovat lukemisen arvoisia teoksia. Älä luota minun aatoksiini, vaan tee omat johtopäätöksesi! Niistä voisit kertoa jotain.... eikö?  Toukokuun hurmassa Helena

¤¤¤    ¤¤¤¤

Lavarunous-opas, toimittanut Hertell Harri (Kustannusosakeyhtiö Savukeidas, 2107)

Kivinen AP, Tsernobylin kissat (Reuna Oy, 2016)
Arvostelukappale, kiitos!

Viekoittelevat jazzromaanit

New Orleans on paikka jossa ihminen syntyy, elää ja kasvaa ja josta hän lähtee. New Orleans on kaupunki, jonne siellä käynen matkailijan sielu aina palaa ja jossa sydän odottaa rakkautta. Paikka, jossa ihminen on jazzia, voodoota ja pitkiä katseita.

Tämä sitaatti kiteyttää mielestäni Juha Mäntylän romaanin Audrey, rakkaani tunnelman. New Orleans on tapahtumapaikkana myös toisessa Mäntylän jazzromaanissa Milt.

Kirjojen kertojaäänenä on minä-muodossa nuori mies , joka rakastaa jazzia ja rakastuu kaunokaiseen, joka on  "nainen kuin Audrey Hepburn". Kirjoissa, joissa on eri aikatasoja, on mahdollista, että Tuorilan Cafe Rintanen on Suomen kuuluisimpia kahviloita 60-luvulla ja sinne saapuu soittajia myös kaukaa Yhdysvalloista. Sekä tuo mystinen kaunokainen.

Nuori mies lähtee etsimään elämänsä rakkautta ja jazzin syvintä olemusta New Orleansiin. Siellä hän saa kokea myös voodoon taikaa ja tapaa legendaarisen Ella Fitzgeraldin. Elämä on ihmeellistä, vahvasti sykkivää.

Palattuaan kotimaahan alkaa uusi seikkailu eli selviää kuka on kuka ja miksi elämänkohtalot tuovat ihmisiä yhteen.

Audrey on mukana myös toisessa kirjassa eli Miltissä. Tuorilalainen mies on varttunut ja asuu Suomessa vaimonsa Audreyn kanssa. Heillä on iso tehtävä kirjoittaa muistiinpanoista jazztrumpetisti  "Milt" Kingin elämäntarina. Ryysyistä kuuluisuuteen on Miltin muusikon taival.

Näissä Mäntylän kirjoissa on moni asia mahdollista, liikutaan ajassa ja elämässä olomuodoista toiseen. "Kuolema ei ole esteenä, kun suuremmat voimat auttavat Miltin kohti kohtaloaan" kerrotaan osuvasti takakannen tekstissäkin.Todentuntua luovat monet viitaukset musiikkin, varsinkin jazziin. Kappaleiden nimet vievät musiikin maailmaan ja lempeä kuvaava kieli imee mukaansa suomalaisen järven rantaan kuin synkkään rinkiin voodoopapin eteen.

Nämä kaksi kirjaa tulee luettua useamman kerran, niin vahva on kielen vetovoima. Kirjojen kannet ovat mielestäni aihepiiriin sopivat, tyylikkäät. Audrey, rakkaani kirjassa lukujen numeroinnin ohessa piirretyt mikrofonin kuvat pitivät kiinni musiikin lumossa. Pidin myös kirjojen koosta: pehmeäkantisia ja käteensopivia , sivumäärä 190 Miltissä. Sormiystävällistä luettavaa siis.

Milt istahti seinän vierustalle. Hän otti taskustaan sikarin ja sytytti sen palamaan. Hän otti kotelosta trumpetin, nosti sen huulilleen, mutta ei vielä puhaltanut. Hän näppäili sitä hetken aikaa ja aloitti vasta sitten. Hän nojautui seinää vasten ja soitti, koko illan, vaikka kukaan ei ollut kuuntelemassa. Hän soitti, koska hän rakasti soittamista. Tunteella, kuten isä oli opettanut". (Milt)

Näistä Mäntylän kirjoista jää lämmin olo, yhteisymmärrys musiikin voimasta yksilön kokemuspiirissä. Omat suosikkikappaleet alkavat korvamatoina luikerrella esille.

Kevään tasapainotonta tuloa ja menoa seuraten  Helena



$$$$$$$$$$$

Mäntylä Juha, Audrey, rakkaani (141 sivua, 2015, Reuna Kustantamo ja kirjakauppa Oy
Mäntylä Juha, Milt     (190 sivua, 2016, Reuna Kustantamo ja kirjakauppa Oy)


Skarytmejä taustalla soitti (kotimainen) The Capital Beat cdllä A greater fire (Stupido Records, 2009)

Kolme kirjailijaa kirjastolla

  Riitta Jaakkola lukee otetta kirjastaan ja Merja-Liisa Valkeasaari odottaa vuoroaan

Perustin harjoittelijakirjoittajille kirjoituspiirin keväällä 2015 ja nimeksi muotoutui Kyhertäjät. Kirjoittamisen ja toisemme tekstien lukemisen lisäksi ajatuksenani on ollut vähitellen päästä mukaan osaksi Oriveden kulttuuritarjontaa. Yksi haaveeni toteutui, kun paikalliset kirjailijat lopulta ehtivät yhteiseen tilaisuuteen Oriveden kaupunginkirjastolle lauantaina 29.4.2017.

Runoilija Sauli Sarkanen kertoili omasta tuotannostaan lyhytelokuvien, elokuvien, luontoaiheisten artikkeleiden ja runouden parissa. Miksi annan ääneni ilmestyi v 1975 - vuosi sen jälkeen kun hän oli voittanut Kotkan valtakunnallisen runokilpailun. Seuraavana vuonna ilsmestyi Joku on käsitellyt tätä maailmaa, 1978 ilmestyi Neidonvaippa ja vuodelta 2016 on Elämän nautinnot.

Luimme Saulin kanssa vuoretellen hänen runojaan kaikista kirjoistaan ja itse pääsin lukemaan suosikkini, Lohikäärmeet kirjasta Elämän nautinnot

Metsien lohikäärmeet on ajettu kauas piiloon, vallihaudat tyhjennetty ja ritarit asettuneet lepoon. Ja nyt kaikki luulevat yhteen ääneen ettei lohikäärmeitä enää ole tai ne ovat hyvin kilttejä ja kaukana piilossa ja syövät vain porkkanoita. Kohta ne haluavat myös muita mausteita kuin kanervaa ja katajaa. Lohikäärmeet tulevat, viimeisten jälkeläiset tuhkasta tuuleen siemeniksi. Vielä jaksetaan odottaa, vuoden tai pari uutta lohikäärmettä.

Sauli Sarkanen kertoo suhteestaan luontoon

Seuraavaksi saivat yhdessä kirjoittamisesta kertoa Riitta Jaakkola ja Merja-Liisa Valkeasaari. Riitan omakustanneteos on kaunis, herkkä ja rankkojakin tarinoita sisältävä Voi Pakistan, sinä raju, rakas maa(v 2016) Kahteenkymmeneen tarinaan Riitta on saanut puristettua Pakistanista ihmiskohtaloita, tunnelmia, paikallista kulttuuria ja uskontoa - tositapahtumiin perustuvia. Kirjan auringonpolttamaa maisema elävöittävät Merja-Liisan Valkeasaaren luomat piirrokset sivuilla ja käteen sopiva kirjan taitto. 

Riitan kertomuksia lukee ja kuuntelee ihan hievahtamatta, ne vievät mennessään kauas toiseen maahan, niin elävästi tunnelmat kietouvuvat ympärille.

Merja-Liisalla oli mukanaan oma tietokirja, v 1999 Gummerus Kirjapaino Oyn julkaisema Kanat, Suomen rodut (nimellä Leppänen-Porttila) Kattava kirja kanoista, ulkonäöstä, niiden hoidosta ja Merja-Liisa on itse tehnyt tarkat piirrokset eri rotujen vaihtevista höyhenistä. Hänellä on nyt meneillään kirjoitusprojekti, josta ei vielä likaa sovi kertoilla.

Kirjailijoiden kanssa keskustelimme myös lukemisen tärkeydestä kirjoittamisenkin kannalta, ihmisen ja luonnon suhteesta, työtavoista ja kirjoituskilpailuihin osallistumisesta.

Lämmin kiitos kirjaston henkilökunnalle jälleen avusta ja Kitta Sarkaselle valokuvien ottamisesta. Kuvien taustalle sattui sopivasti Oriveden kansalaisopiston opiskelijoiden kevätnäyttelyn töitä.

Ehkä rohkenen joskus toistekin järjestää vastaanlaisen tapahtuman ja toimia "juontajana". Lukihäiriön kannalta tapahtuman mainostaminen olikin sitten aika haasteellista! En ehtinyt paikallislehteen tehdä kunnon puffia, joten oli panostettava perinteisiin paperimainoksiin, twitteriin ja facebookin ryhmiin. NO NIIN. mutta stressissä tämä häiriö alkoikin riehua oikein kunnolla! Eli yksinkertainen tiedote tyyliin mitä-missä- milloin EI syntynyt helpolla....joka sanassa kirjoitusvirheitä, korjauksen jälkeen vielä virheitä, oikolukijalle lopulta lähetin tiedoston - sen virheellisen! Tulostimeni päätti vajota dementiaan ja päästi "suustaan" vain 3 (!) kappaletta paperia yhden tunnin sisällä...alkoi jälleen se kuuluisa JUMI pakottaa päätä...

Eipä auttanut kuin hypätä hyiseen tummaan veteen ja ihan yksin, itse, ite perustaa facebookiin sivu Kirjoituspiiri Kyhertäjät, jotta saan luotua tapahtuman ja siitä kuvan laitettua. Öhöm, olen kuuluisa Tekninen Törppö, joten Lukihäirikkö päätti siihenkin sotkeutua... Ehtiessäni muokkaan Kyhertäjien sivua paremmaksi ja linkitän sinnekin joitain lukihäiriöön liittyviä artikkeleita. Tai katsotaan haluaako Häirikkö niin.

Vilkkaaseen kevääseen on flunssakausien jälkeen mahtunut runonlukukeikkoja, yhdistysten kokouksia, viestintäkoulutuksia ja kirjoituskilpailuihin osallistumisia. siksi blogin hoito on laiminlyöty. Erittäin hyviä kirjoja olen lukenut, joten niistä seuraavaksi - toivottavasti.

Toukokuun tohinaa ja tekemisen iloa, Helena Mörri Seppälä

---------

Taustamusiikkina Harvey, P.J. , The Hope Six Demolition Project-cd

 Tassuterapeutti Hemmo Ensimmäisen Kurnauskis & Kehräys konsertto, kevät c-duurissa