keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kolme kirjailijaa kirjastolla

  Riitta Jaakkola lukee otetta kirjastaan ja Merja-Liisa Valkeasaari odottaa vuoroaan

Perustin harjoittelijakirjoittajille kirjoituspiirin keväällä 2015 ja nimeksi muotoutui Kyhertäjät. Kirjoittamisen ja toisemme tekstien lukemisen lisäksi ajatuksenani on ollut vähitellen päästä mukaan osaksi Oriveden kulttuuritarjontaa. Yksi haaveeni toteutui, kun paikalliset kirjailijat lopulta ehtivät yhteiseen tilaisuuteen Oriveden kaupunginkirjastolle lauantaina 29.4.2017.

Runoilija Sauli Sarkanen kertoili omasta tuotannostaan lyhytelokuvien, elokuvien, luontoaiheisten artikkeleiden ja runouden parissa. Miksi annan ääneni ilmestyi v 1975 - vuosi sen jälkeen kun hän oli voittanut Kotkan valtakunnallisen runokilpailun. Seuraavana vuonna ilsmestyi Joku on käsitellyt tätä maailmaa, 1978 ilmestyi Neidonvaippa ja vuodelta 2016 on Elämän nautinnot.

Luimme Saulin kanssa vuoretellen hänen runojaan kaikista kirjoistaan ja itse pääsin lukemaan suosikkini, Lohikäärmeet kirjasta Elämän nautinnot
Metsien lohikäärmeet on ajettu kauas piiloon, vallihaudat tyhjennetty ja ritarit asettuneet lepoon. Ja nyt kaikki luulevat yhteen ääneen ettei lohikäärmeitä enää ole tai ne ovat hyvin kilttejä ja kaukana piilossa ja syövät vain porkkanoita. Kohta ne haluavat myös muita mausteita kuin kanervaa ja katajaa. Lohikäärmeet tulevat, viimeisten jälkeläiset tuhkasta tuuleen siemeniksi. Vielä jaksetaan odottaa, vuoden tai pari uutta lohikäärmettä.

Sauli Sarkanen kertoo suhteestaan luontoon

Seuraavaksi saivat yhdessä kirjoittamisesta kertoa Riitta Jaakkola ja Merja-Liisa Valkeasaari. Riitan omakustanneteos on kaunis, herkkä ja rankkojakin tarinoita sisältävä Voi Pakistan, sinä raju, rakas maa(v 2016) Kahteenkymmeneen tarinaan Riitta on saanut puristettua Pakistanista ihmiskohtaloita, tunnelmia, paikallista kulttuuria ja uskontoa - tositapahtumiin perustuvia. Kirjan auringonpolttamaa maisema elävöittävät Merja-Liisan Valkeasaaren luomat piirrokset sivuilla ja käteen sopiva kirjan taitto. 

Riitan kertomuksia lukee ja kuuntelee ihan hievahtamatta, ne vievät mennessään kauas toiseen maahan, niin elävästi tunnelmat kietouvuvat ympärille.

Merja-Liisalla oli mukanaan oma tietokirja, v 1999 Gummerus Kirjapaino Oyn julkaisema Kanat, Suomen rodut (nimellä Leppänen-Porttila) Kattava kirja kanoista, ulkonäöstä, niiden hoidosta ja Merja-Liisa on itse tehnyt tarkat piirrokset eri rotujen vaihtevista höyhenistä. Hänellä on nyt meneillään kirjoitusprojekti, josta ei vielä likaa sovi kertoilla.

Kirjailijoiden kanssa keskustelimme myös lukemisen tärkeydestä kirjoittamisenkin kannalta, ihmisen ja luonnon suhteesta, työtavoista ja kirjoituskilpailuihin osallistumisesta.

Lämmin kiitos kirjaston henkilökunnalle jälleen avusta ja Kitta Sarkaselle valokuvien ottamisesta. Kuvien taustalle sattui sopivasti Oriveden kansalaisopiston opiskelijoiden kevätnäyttelyn töitä.

Ehkä rohkenen joskus toistekin järjestää vastaanlaisen tapahtuman ja toimia "juontajana". Lukihäiriön kannalta tapahtuman mainostaminen olikin sitten aika haasteellista! En ehtinyt paikallislehteen tehdä kunnon puffia, joten oli panostettava perinteisiin paperimainoksiin, twitteriin ja facebookin ryhmiin. NO NIIN. mutta stressissä tämä häiriö alkoikin riehua oikein kunnolla! Eli yksinkertainen tiedote tyyliin mitä-missä- milloin EI syntynyt helpolla....joka sanassa kirjoitusvirheitä, korjauksen jälkeen vielä virheitä, oikolukijalle lopulta lähetin tiedoston - sen virheellisen! Tulostimeni päätti vajota dementiaan ja päästi "suustaan" vain 3 (!) kappaletta paperia yhden tunnin sisällä...alkoi jälleen se kuuluisa JUMI pakottaa päätä...

Eipä auttanut kuin hypätä hyiseen tummaan veteen ja ihan yksin, itse, ite perustaa facebookiin sivu Kirjoituspiiri Kyhertäjät, jotta saan luotua tapahtuman ja siitä kuvan laitettua. Öhöm, olen kuuluisa Tekninen Törppö, joten Lukihäirikkö päätti siihenkin sotkeutua... Ehtiessäni muokkaan Kyhertäjien sivua paremmaksi ja linkitän sinnekin joitain lukihäiriöön liittyviä artikkeleita. Tai katsotaan haluaako Häirikkö niin.

Vilkkaaseen kevääseen on flunssakausien jälkeen mahtunut runonlukukeikkoja, yhdistysten kokouksia, viestintäkoulutuksia ja kirjoituskilpailuihin osallistumisia. siksi blogin hoito on laiminlyöty. Erittäin hyviä kirjoja olen lukenut, joten niistä seuraavaksi - toivottavasti.

Toukokuun tohinaa ja tekemisen iloa, Helena Mörri Seppälä



---------
Taustamusiikkina Harvey, P.J. , The Hope Six Demolition Project-cd
 Tassuterapeutti Hemmo Ensimmäisen Kurnauskis & Kehräys konsertto, kevät c-duurissa













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti