keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ajatusten kiteytymiä

Arvostelukappaleet Into kustannus Oy


"Intoa enemmän kuin taitoa" on mottoni ja nyt myönnän olevani rähmälläni. Jo lapsuudessani olen selaillut jotain aforismikokoelmaa, enkä ymmärtänyt siitä tuon pöläystäkään. Kirja oli hieno, arvokas ja tuoksui hyvälle. Myöhemmin olen oppinut arvostamaan tiivistä ilmaisua niin, että mielestäni aforistiikka on ihan kuningaslaji kirjallisuudessa. Olen jopa uskaltautunut  aforismien kirjoituskilpailuihin mukaan - nöyränä mutta uteliaana.

 Tieteen päivät (yleisölle suunnattu kaikki tieteenalat kattava tapahtuma) täyttää tänä vuonna 40 v ja sen kunniaksi päätti yhdessä Suomen aforismiyhdistyksen kanssa toteuttaa v 2016  tiedeaforismikilpailuun. Kilpailulla etsittiin uusia  kirjoittajia ja aforismeja. Siihen osallistui 83 kirjoittajaa ja parhaimmistoa valikoitui kirjaan Tiedeaforismikirja - uusia ajatelmia tieteestä.

Kirjan on toimittanut Timo Salo ja alkusanoissa Ilari Hetemäki Tieteen päivät-tapahtumasta ja Marko Laihinen Suomen aforismiyhdistykestä kertovat, että Suomessa tiedeaforistiikkaa ei ole käytännössä ennen julkaistukaan. Kirjan lisäksi kilpailun tuotoksia oli nähtävissä tammikuussa "raitella" Helsingissä.

Kirjan aforismit on ryhmitelty teemoittain, ei tieteenalojen mukaan. Näitä osioita ovat Kuva ja kaikkeus, Valta ja valistus, Erhe ja edistys, Vastuu ja vapaus, Meno ja metodi, Mennyt ja tuleva. 
Painavia ja toisiaan haastavia sanapareja? 

Valo ei koe etäisyyttä eikä aikaa. (Pia Walden)
Tieto on valtaa, tietämättömyys äkkiä hirmuvaltaa. (Arto J. Annila)
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että oivallus on jotain, mitä ei ole tullut ajatelleeksi? (Matti Nieminen)
Kun hirviömäisyys kyllästää itseään tieteellä, se lihoo. (Lauri Vanhala)
Sivistystehtävä ei taivu tulosmittariksi.  (Juha Kare) 
Hiekkaranta. Kallion pikkuserkut. (Hannu Waher) 
Siinä jokaisesta osiosta itseäni eniten miellyttänyt ajatustiivistelmä. Kirjan aforismit ovat perinteiseen tapaan lyhyitä, 1-5 rivin mittaisia. Osa on helpommin avautuvia, osaa joutuu pureskelemaan kauemmin, mutta mitenkään tuskailemaan näiden ymmärtämisen kanssa ei joudu. Kirjan ulkoasu ja sivujen asettelu on selkeää, eivät vie huomiota sisällöltä. Osioiden alussa on selkeä otsikko ja sitaatteja jo edesmenneiltä ajattelijoilta, kuten Alma  Söderhjelm, M.A. Castren ja Rolf Nevanlinna.

Viimeisellä aukeamalla luetellaan kirjan kirjoittajat ja Tiedeaforismikilpailun raatilaiset.

Kilpailussa palkittiin Arto J. Junnila, Olli Hyvärinen ja Osmo Tammisalo, kunniamaininnan sai Lea-Maaria Borg.

Tämä teos sopii mielestäni vallan mainiosti kenen tahansa luettavaksi ja näin keväällä opintojensa lopettaville ja/tai niitä jatkaville oppaaksi syvälliseen ajatteluun. Sinisävyinen kansi on moderni - ei heti pelästytä aforistiikkaa karttelevia?

Ihmiskunta tarvitsee egotomian (Helena Seppälä, lähettämistäni pääsi mukaan, kiitos!)


Jostain syystä Edith Södergranin (1892-1923) tuotanto on jäänyt itselleni vieraaksi, joten ilahduin suuresti saadessani käsiini hänen aforismeistaan kootun Kaikkiin neljään tuuleen - teoksen. Se kuuluu Pilke- sarjaan, joka on Suomen aforismiyhdistyksen julkaisusarja.

Ensinnäkin kirjan ulkoasu miellyttää: pokkari pehmeine kansineen ja kannen epäselvä kuva houkuttelevat tutustumaan. Tunnetun runoilijan olalta on puhallettu ummehtuneet pölyt. Luin ensimmäiseksi suomentaja Hilja Mörsärin laatiman kirjoituksen Södergranin elämästä, kirjailijantyöstä ja ajattelusta. Tästä osuudesta oli huomattavasti hyötyä, kun aloin lueskella mukana olevia tekstejä.

Harvinaisuutena on Södergranin suomen kielellä kirjoittama psoosateksti Parantolateksti (n 1910) joka nyt julkaistaan ensimmäistä kertaa alkuperäiskielellä. Hän piti saksaa vahvimpana kielenään, vaikka hänen vanhempansa olivat suomenruotsalaisia - tämä monikielisyys vaikutti osaltaan hänen runojensa ilmaisuvoimaan ja uudistamiskykyyn. Parantolateksti on vain yhden sivun mittainen painajaismainen kuvaus Nummelan parantolasta.

Aforismikokoelma Kirjavia havaintoja (Brokiga iakttagelser, 1919)  julkaistaan myös ensimmäistä kertaa suomeksi. Osion alussa on kuva Brokiga iakttagelser- kokoelman kannesta ja se johdatteleekin mainiosti kiehtovien ajatusten maailmaan. Aforismeissa on ihmisyyden, intohimon, kaikkeuden ja moraalin kysymyksiä, toiveikkuutta tulevaisuuden ja ihmislajin suhteen.

On tarpeen oppia pakkaamaan älyllinen reppunsa, jotta näkisi kuinka elegantti, hyvin järjestetty ja kevyt kunkin kantamus on.
Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia. 
Unissakävelijä kulkee arpajaisiin vetääkseen suuren arvan. 

Ajatuksia luonnosta (Tankar om naturen, 1922) on aforismisikermä, joka on julkaistu aikakauskirjassa Ultra. Näissä aforismeissa ovat luonto, kuolevaisuus ja luonnollinen kiertokulku voimakkaasti läsnä.

Ihailtavaa on syksyn nopea tuhotyö.
Luonto tuntee kuoleman, kokee sen joka yö. Se alistuu yhtä mielellään auringon kuin kuunkin lumovoimaan.
Lahoaminen on korkeinta kauneutta ja paholainen on Jumalan korkeinta hyvyyttä. 

Kirjassa ovat mukana ruotsin kielisinä Brokiga iakttagelser ja Tankar on naturen. Toimituksellisia huomioita avartaa Södergranin julkaisuja alkuperäiskielellä vuosilukuineen. Lopussa ovat myös tiedot kirjan valokuvista, jotka herättelevät mielenkiintoa runoilijan tuotantoa kohtaan. Etukannen salaperäinen kuva on Södergranin omakuva peilin kautta, kamera näkyy keskellä.

Tämä oli pintaraapaisu kirjasta, jota jo nyt tiedän selaavani useamman kerran. Oikastaan tämä on matkalippu Södergranin tuotantoon - lupaan.


Kiehtovatko sinun mieltäsi aforismit? Vai koetko ne liian vaikeiksi? Niille kannattaa antaa mahdollisuus - ne voivat yllättää myös huumorillaan!


Mietteliäänä (varsinkin sanan "iakttagelser"  tavaamisen suhteen!) Helena Seppälä


"=" "=" "="

Tiedeaforismikirja - uusia ajatelmia tieteestä, toimittanut Salo Timo (Into kustannus Oy, 2017)

Södergran Edith, Kaikkiin neljään tuuleen (Into kustannus Oy, 2015, suomentaja Mörsäri Hilja)


 
 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti