Selkokielen kursilla

Kesän odotetuin tapahtuma minulle oli Selkokirjoittamisen kurssi Oriveden Opistolla 12.-14.6.2017.

Selkokielen ominaisuuksista meille kertoivat Selkokeskuksen suunnittelijat Eliisa Uotila ja Ari Sainio. Henna Kara puolestaan edusti kustannustoimittajana Opikea.

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea ja/tai ymmärtää yleiskieltä.

Tästä lähtökohdasta alkoi Eliisa Uotila johdattaa meitä selkokielen käyttäjäryhmiin, niiden erilaisiin tarpeisiin ja kielen kirjoitusohjeisiin. Teimme kirjoitusharjoituksia ja valitsin itselleni mukautusharjoitukseksi otteen Tove Janssonin Taikurin hatusta.

Koin tämän tutun Janssonin tarinan mukauttamisen erittäin mielenkiintoisena tehtävänä. Tavallaan kokonaisuuden pilkoin mielessäni pieniksi palasiksi ja sitten palapeliin aloin liittää sopivia osia! Oli oikeastaan hauskaa miettiä mitä jättää lauseista ja kerrotuista asioista pois ja miten jotain voi sanoa yksinkertaisemmin. Mitä Janssonin hahmoja täytyy selittää enemmän (esim hattivatteja) ja onko joku hahmo siinä kohtauksessa ihan turha. Tämä oli haaste, joka innosti kokeilemaan eri vaihtoehtoja.

Tässä lyhyt pätkä alkuperäisestä Janssonin tekstistä ja oma mukautukseni:

Muumimamma raahasi kiviä tulisijaa varten lämmittääkseen pannukakun. Hän keräsi puita, levitti pöytäliinan hiekalle, ja pani pienen kiven sen joka kulmaan, jottei tuuli sitä veisi. Hän laittoi kupit riviin ja kaivoi voitölkin märkään hiekkaan kiven varjoon, ja lopuksi hän pani kimpun rantaliljoja keskelle pöytää.

Muumimamma keräsi kiviä ja puita nuotioon. Hän halusi lämmittää pannukakun. Hän levitti pöytäliinan hiekalle ja laittoi astiat valmiiksi. Voin hän laittoi kiven varjoon ja kasasi kukista kimpun liinalle.

Tätä harjoitusta tarkastelimme yhdessä valkokankaan kautta. Kuinka monella eri tavalla samaa tekstiä voikaan mukauttaa ja mikään ei ole sinänsä väärin. Parasta kuitenkin oli parikeskusteluna verrata saman tekstin muokkaajan kanssa tuotoksia. Siinä pääsivät molemmat kertomaan omista ratkaisuistaan ja keksimään toisen tekstistä toimivia muotoja. Selkokielelle mukauttaminen tuntuu sopivan yhteisölliseksi kirjottamisen muodoksi.

Kurssia varten kirjoitetut ennakkotehtävät kävimme läpi yhdessä valkokankaan kautta katseltuna. Monenlaisia runoja ja tarinoita oli syntynyt aiheesta Suomen juhlavuosi. Tein eräänlaisen lauluntekstin, jonka ajattelin sopivan nuorten oppilaiden kevätjuhliin, nuorten oma bändi soittaa sen rockballadina. Palautteen mukaan kieli täytti sinänsä selkokielen muotoa, mutta oli haastava ymmärtää. Ehkä olisi pitänyt laittaa otsikkoon jo mukaan laulu tai rock- sana, niin runo olisi auennut enemmän? Huomaan kyllä itsekin nyt sen säkeistöjen lapsekkuuden ja ajallisten siirtymien vaikean havainnoinnin. Ehkäpä mukautan sitä lisää, vaikka tuskin ikinä mitään käyttöä sillä tulee olemaan.

Selkokielista teksiä kirjoittaessa on hyvä muistaa, että lukija ei huomaa kaikkea; milloin siirrytään ajassa ja paikassa, kuka puhu vuoropuheluja, mitä merkityksiä sanoilla on. Ne on hyvä selittää esim. hän muistelee tai tässä keskustelevat opettaja ja Leena. "Sataa ripsiä"  voi olla yleiskielen lukijalle helppo ilmaisu, mutta joku voi miettiä " alkaako pisaroista oikeasti sataa silmäripsiä?

Kurssilla käsittelimme myös painetun kirjan ulkonäköä. Rivitys on pisimmillään 60 merkkiä ja kappalevälit hyvä olla ilmavat, kirjasintyypit- ja koot vaikuttavat luonnollisesti tekstin hahmottamiseen. Kuvitus, julkaisun taitto ja paperinlaatu ovat jo enemmän kustantajan vastuulla.

Tämä kurssi olisi ollut hyödyllinen viime kesänä, kun painiskelin oman selkokielisen runokäsikirjoitukseni parissa. Niiden runojen tekeminen on ollut kaikkein vaikeinta omista kirjoitusprosesseistani!Yritin kahta eri tapaa: mukautin jo olevia runojani ja yritin kirjoittaa suoraan selkokielelle. Suoraan selkokielelle miettiminen tuntui fyysisesti aivoissa: piti loksauttaa joku aivojen lohko eri asentoon. Mutta sitten valmiiden runojen mukauttamien oli mitä tuskallisin  prosessi. Tuntui kuin Taiteilija Minä olisi joutunut tylsillä kynsisaksilla nirheämään siipiään irti!! Ja siihen iski vielä epilys: onko näistä runoista ENÄÄ mihinkään? Ovatko ne enää RUNOJANI? Lapsellisia lällätyksiäkö jää jäljelle? En kehtaa niitä missään ääneen lukea?

Tein sen käsikirjoituksen siis runot vahvimpina mielessä, kieli nyt sattui valikoitumaan selkokieleksi.  Jo vuosia minulla on ollut haave kirjoittaa mielessä pyörivä tarina selkokielelle. Tein jo sillon kilpailuun aforismikäsikirjoitusta (elämäni ensimmäistä) ja ajattelin sen olevan kesän 2016 päätyö. Löysin sattumalta projektin, jolla haettiin selkokielisiä uusia tekstejä ja kirjoittajia. Eipä auttanut kuin laittaa isotöinen aforismikäsikirjoitus lepäämään ja vässäämään omaa runokokoelmaa. En uskonut sillä olevan MITÄÄN mahdollisuuksia...

En ole paljoa tästä runokokoelmasta viitsinyt kertoa, koska olen niin (kyyninen?) realisti, että uskon vasta, kun näen kirjan painettuna. Kustantaja on jo, kansikuvaakin jo suunniteltu (se oli miellyttävä prosessi tutun graafikon kanssa. Hän ymmärsi vähemmästäkin vihjeestä, eikä tarvinnut uuden ihmisen kanssa ensin tutustua ja miettiä kuinka paljon kertoa omasta "äänestään"). Yksi käyttötarkoitus tulevalla kirjallani on: sen pohjalta voisi tehdä runoesityksen. Yritän kesällä tai syksyllä saada aikaan eräänlaisen koekäytön omien liuskojen avulla. Tarvitsen siihen vain muutamia apulaisia, joten tapahtuma pitää huolella suunnitella.

Kurssin jälkeen sain Kimmo Svinhufvudin oppaan Kokonaisvaltainen kirjottaminen. Sen lukeminen on tehnyt hyvää Taiteilijaminälle: Erilaiset kirjoittamiskäsitykset - luku käsittelee kirjoittamista kuudella eri tasolla. Näin sain vahvistusta omille "oudoille" mietteille omasta kirjoittamisestani ja nyt myös ymmärrän tuota tunnetta "siipien leikkaamisesta". Minulle kirjoittaminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan "noppani näyttää muitakin lukuja". Tästä enemmän, kunhan saan koko oppaan syväluettua.

Kesäpäivänseisauskin hipsuttaa ohi ja suvi on täynnä mahdollisuuksia! Mihin? Kerro sinä.

Voikaa hyvin, Helena Mörri Seppälä