Kerroinkin tuolla aikaisemmassa Lavaruno-oppaan esittelyn yhteydessä, että en ole koskaan osallistunut oikeaan lavaruno-tapahtumaan. Olen pienessä joukossa tehnyt omia yhteisrunoja, joissa pyydän muilta sanoja, lyhyitä lauseita. Niiden ei tarvitse liittyä toisiinsa mitenkään ja itse liitän ne "järkevään" muotoon lisäillen vain tukisanoja (ja, tai, mutta) ja saatan muuttaa sanan taivutusmuotoa. Minulle tämä on helppoa: näin nämä sanaparit tai lauseet nopeina kuvina mielessäni ja nämä kuvat sitten luovat runon rungon. Toisista runoista tulee selkeämpi kuin toisista, mutta hauskoja sanaleikkejä syntyy!
Orivedellä oli kesäkuun alussa koko viikonlopun Mämmilän meininkit- tapahtuma, jossa oli erilaisia paikallisvoimin järjestettyjä tempauksia. Rohkaisin ujoista ujoimman mieleni, koska halusin kuitenkin edustaa hiljaisia kirjoittajiakin tässä tapahtumassa.
Lähdin miettimään omaa osuuttani paikan valinnalla. Ulkona aurinkoisessa säässä olisi ollut hienoa olla, mutta vaihteleva sää ei houkutellut paperitavaran kanssa kokeilemaan. Kahvilat kävivät mielessä: kauniit sisätilat ja kahvittelumahdollisuus, ihmiset rentoja? Mutta kirjottamiseen keskittymisen vuoksi ehkä melusia, rauhattomia paikkoja? Lopulta päädyin kaupungintalon aulaan, koska sen kautta on kulku kirjastoon. Lähtökohtaisesti kävijät kiinnostuneita lukemisesta ja siten herkempiä innostumaan runoista? Ja yksi tärkeä tekijä oli se, että paikka oli itselle niin tuttu! Ei tarvinnut miettiä liikaa kalusteita, kulkureittejä yms.
Seuraavaksi mietin mitä tarvitsen runoilupisteellä. Uusia kyniä tietysti - noloa olisi, jos musteet loppuisivat kesken! Ostamani kuulakärkikynät osoittautuivat onneksi hyväkärkisiksi eli liukuivat helposti paperille, Paperiksi otin vain tavallista kopiopaperia, jonka alla käytin apuviivastoa (kirjoitukseni tuppaa laskeman lauseiden lopussa). Otin ns kuviosakset, jotta sain vähän eloisuutta tylsään paperiin. Lisäksi tutuille rohkenin piirtää ja värittää jotain pientä puuvärikynillä.
Entuudestaan tiesin, että joillekin voi olla vaikeaa keksiä yhtään aihetta runoon. Siksi pyysin facebookin kautta kavereita lähettämään satunnaisesti sanoja, joita kirjoitin omien ilmausten lisäksi lapuille ja ripottelin vanhaan salkkuun. Siitä sai tarvittaessa nostaa yhden tai useamman sanan. Näin tehtiin myös yhdessä runokkeja. Salkkuun mukaan otin pienen Kamu- apinan herättelemään huumorin pirskahduksia.
Pieni estetiikon ääni vaati tylsään tilaan ottamaan vähän väriä mukaan. Siksi oli vihreäkuvionen pöytäliina ja sinisilmäorvokki. Olisin halunnut vetävämmän ilmotuksen runopisteestä kuin tuo kuvassa näkyvä Pyydä runo mukaasi - tuloste. Ei ollut aikaa kysellä keneltäkään parempaa - oma tulostimeni tekee jotain, mutta useinmiten jättää tekemättä.
Tavaramäärää oli kuitenkin, joten en ihan tohdi puhua Pop up-runoudesta. Itse näin sen pelkistettynä kynä ja paperi- kohtaamisena.
Menin paikalle ennen keskipäivää ja lopettelin ennen klo 16. Tuttuja ja ventovieraita pysähtyi jutteleman, keskustelemaan runoudesta ja kaikesta mahdollisesta. Kohtaamiset olivat merkityksellisiä ja avartavia. En tarkkaa lukumäärää tiedä, mutta runoja kirjotin ainakin 20 kpl - toivottavasti jokainen oli erilainen, yksilöllinen jokaiselle pyytäjälle. Aiheet olivat kissoista rohkeuteen, meritähdistä lonkkaleikkaukseen. Nämä runot annoin heti pois, joten mitään en ehtinyt muistoksi kopioida.
Väsyihän tuossa, en todellakaan yhtään ainutta runoa muista kokonaan. Tärkeitä oli myös testata oma keskittymiskyky yleisön keskellä: välillä runopyyntöjä oli jonossa ja jotkut juttelivat koko ajan vieressä istuessaan, mutta onnistuin saamaan runoasetukset päässäni kohdilleen. Alku oli vähän tahmea, mutta kyllä kirjoittaminen helpottui koko ajan. Vain yhden kerran ihan loppupuolella tein isomman kirjoitusvirheen. Mutta tuntematon leidi ei antanut kirjoittaa runoaan uusiksi - näin se oli kuulemma vielä yksilöllisempi, juuri hänelle juuri siinä! Tunnelmat olivat koko ajan iloiset ja palaute oli kirjoittajan mieltä ylentävää.
Tämä oli mukava ja opettavainen kokemus. Ehkä joskus toistenkin uskallan tempaista - elokuussa "taiteiden yössä" Orivedellä?
Lopuksi tärkeä muistutus: kannattaa kävellä taukojen aikana ja hörppiä vettä pullosta - pelkkä istuminen ja kirjoittaminen vie voimia yllättävän paljon.
Kultturia heti jatkoksi: Rönnin kesätetteriin katsomaan Minna Canthin näytelmää Kauppa-Lopo
Kesytöntä kesäkuuta, Helena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti