lauantai 14. huhtikuuta 2018

Lapin Artoa ja saamelaisrunoutta





Vuoden 2018 huhtikuu onkin oikea runouden hurmoskuukausi. Kansalaisopistomme  runonlausuntaryhmän Sanan Mahdin kaksi esitystä ovat  torstaina 19. ja sunnuntaina 22. päivä. Niihin on harjoiteltu tiiviisti alkuvuodesta. Sen lisäksi on ollut "keikkoja" senioreiden parissa ja noille keikoille on aina kiva etsiä jotain uutta näkökulmaa.

 Oman esikoisrunokokoelmani Tämä on minun lauluni  maistiaisia pääsin lukemaan pienelle yleisölle kansalaisiopiston Kulttuurikuppilaan, jossa kirjoituspiirimme Kyhertäjät teki ensimmäisen julkisen yhteisesittäytymisen.

Tähän runollisten tekstien joukkoon sattumalta osui kirjastosta kaksi uutuutta, jotka molemmat veivät taas ihan oman maun mukaisiin runokerrostumiin.

Olen tunnistanut tamperalaisen Arto Lapin edelliset  runokuvaukset tyyliin "hän on kävellyt minun päässäni" ja nyt runokokoelmansa Veden ääret saa huokaisemaan ja pysähtymään liikkumattomaksi arjen keskellä.

Veden ääret on kirjoitettu harvinaisesta lähtökohdasta, joten saatesanat kannattaa lukea tarkkaan. Tällä kertaa Lappi on kirjoittanut omat lyhet runonsa kolmen erilaisen runoilijan teosten otsikkoihin. Mirkka Rekola, Jyrki Schreck ja Harri Kaasalainen ovat ne runoilijat, joiden otsikoita on käytetty. Koska Arto Lappi ei käytä useinkaan otsikoita omiin runoihinsa, niin nyt nämä otsikot on sijoitettu runojen alle selvästi riveistä kauemmaksi. Tämä ratkaisu toimii hyvin. 

Kirjan runot voi toki lukea tietämättä perusideasta mitään, eikä tarvitse tutustua Rekolan, Schreckin tai Kaasakaisen tuotantoihin ymmärtääkseen nämä luontoaiheiset ja inhimillisyyttä pohtivat "pienoismaalaukset". Näissä runoissa pääsee lapsen maailmaan, vanhenemiseen, tuntureille, runouteen. Kuten tämä Jyrki Schreckin Lumi- sarjan Varttumisesta- otsikoitu:

Jos taon
kysymysmerkin
suoraksi,
niin saan huutomerkin.
Silti kuiskaus
peittoaa sen  
mennen tullen.
Silloin on 
tuotava huulet liki,
kuiskattava
ihmisen korvaan. 


Käsiin sopivan kokoisessa kirjassa on 100 sivua ja lopusta löytyy lista Lapin kaikista ilmestyneistä teoksista, sillä hän on tehnyt myös suomennoksia.

 Omasta kirjahyllystä löytyvät Arto Lapin runokokoelmat:

Oravanportaat  (Sammakko, 2004)
Harakanpaja    (Sammakko, 2007)
Lumiputous     (Sammakko, 2009)
Laululento     (Sammakko, 2011)
Kärpäshäiriö   (Sammakko, 2014)


EN SELITÄ - SINUN ON KOETTAVA ITSE!




Toinen uutuus on kokoelma saamelaisesta nykyrunoudesta. Tuulisolmut esittelee neljän runoilijan tuotantoa:  Hege Siri, Sigbjørn Skåden, Rawda Carita Eira ja Irene Larsen. He ovat syntyneet 1960- ja 1970- luvuilla ja he kirjoittavat norjaksi ja pohjoissaameksi.

Suomennoksen ja hyvin kattavan esipuheen on laatinut toimittaja Kaisa Ahvenjärvi. Hän on myös väitellyt saamelaisesta nykyrunoudesta. Saamelainen runogenre voi hyvin, ja sen voi nähdä perustuvan joikuperinteeseen. Se on usein vapaamittaista, siinä on toistuvuutta ja tiivistä ilmaisua - kuten modernissa runoudessakin.


Eira on merisaamelaistaustainen ja hänen runoissaan kuvataan sukupolvien ketjua. Mitä onkaan menettää oma äidinkielensä  ja millainen on vähemmistökielen olemassaolo valtakielienen varjossa?  Skåden on uudistaja saamelaisrunoudessa, sillä hänen runoissaan on kokeellisuutta, hän sekoittelee eri kielistä ja kulttuureista otettuja aineksia, esim. Shakespearen jambiseen runomittaan. Eira oli vuonna  2012 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Hänen tuotantonsa on perinteisempää poronhoitokultuuriin liittyvää. Larsen sekoittaa saamelaista mytologiaa ja tämän kirjan sivuilla seikkailee karhun hahmo nykytodellisuudessa. 

Tähän lyhyt näyte Skådenin runosta Prekariaatin ulvonta

laita mun kortille hey
lisää katkarapusalattia ho
älä turhaan säästele hey ho 
hoka hoka hey 
pehmo-intiaani likainen cowboy 
heioloolaa heioloolaa 
loo 
ja vaarat 
ystäväni 
valkeat kuin falturalturaltura 

Tuulisolmut vie lukijansa nykyaikaiseen pohjoiseen menoon ja vuosisatojen taakse.

Ota koppi ja lue runoutta toiselta kielialueelta!


Huhtikuussa huhkitaan kulttuurin parissa - ainakin Orivedellä, Helena

************

Lappi Arto, Veden ääret (Enostone Kustannus, 2018)
Salmi Jelena, kansi
Niinikangas Katri, taitto
Henttonen Jani, tekijän valokuva


Tuulisolmut, valikoima saamelaista nykyrunoutta (Osuuskunta Poesia, 2018)
Ahvenjärvi Kaisa, esipuhe ja runojen suomennokset
Andersson Victoria, kannen kuva
Branders Mikko, kannen suunnittelu
Niemi Marko, taitto


Taustalla pehmeästi Rajaton, Tuhansien laulujen maa - cd

 
 
 
 

 
 
















1 kommentti:

  1. Kiinnostavia runoilijoita sekä Arto Lappi että nämä saamelaiset! Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista