Kotipihan männyssä hyppelee harakka ja ilmassa leijailee lumihiutaleita, maiseman ääriviivat ovat pehmentyneet ja valkoinen väri maassa kutsuu ulos kävelemään. En vain nyt malta, koska käsissä on vielä houkuttelevampi runoteos Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä. Kirjoittanut Jenni Grönqvist.
Voin paljastaa, että kirjan nimi osuu omaan talviluonteeseeni ja vielä nämä lisämääritelmät nurinperinsuruja ja hanaelämänvettä ovat niin tunnistettavia sanoilla leikkimistä, että olin jo myyty ennen sisällön näkemistä! Kansi muutenkin kuvaa hyvin runokokoelmaa, joten kirjana Terminen talvi on tasapainoinen ja kaunis.
Runokokoelman viiden osion kautta lukija pääsee mukaan ihmissuhteen katkeamiseen, sen tuomiin tunnetiloihin, elämän muutoksiin arjen tasolla ja kaiken keskellä jaksamiseen. Kirjan yleisvaikutelma ei kuitenkaan ole synkkä tai raaka, Grönqvist osaa asettaa runojen sanat niin, että tunnetilat välittyvät, mutta ne eivät ahdista. Surumielisiä hymähdyksiäkin lukija saattaa kokea:
Arjenjälkeinen arki
Myytkö tuon mulle
kyselee
oman ostoksensa perään
kiikuttaa radion takaisin
tää oli sun
ja takaisin takaisin
excelin mukaan mennään
sähkön kilpailutus
ensi vuonna
palovaroittimen asennus
eteisen plafondiin valo
väsyttää
vain Se Oikea
voi avata hillopurkit yhdellä yrittämällä
Runoissa kuuluu loukatun naisen ääni, joka kuitenkaan ei ole vielä kokonaan luovuttanut ihmisten suhteen. Arkielämän jatkuminen eron jälkeen on haastavaa ja kirjan yleisilmapiiri on tavallinen, jokaisen keittiöstä löytyvä: alakuloinen kahvinkeitto. Runoissa on oivaltavia sanaleikkejä eikä lukemista ole rasitettu liioilla välimerkeillä - tämä tekee sivuista ilmavia.
Surun kielioppi
Minä
,
Sinä
,
He
niin me erotumme sivu ja päälauseiksi
kuka keneksikin miksi
Sinä, he
Minä, he
Me, me
He, he
Te, te
Tässä runossa tosin pilkkuja riittää, kuitenkin se voi kertoa lukijalla kuinka oma rooli yhteisössä tai ihmissuhteissa muuttaa paikkaa, hajoaa, liittyy johonkin uuteen tai jää sijoilleen. Kirjan runot voivat toimia vertaistukena ihmissuhteiden ongelmissa, sydänsuruissa - jos vain antaa itsensä pudota rivienkin väliin ja hahmottaa siellä alitajunnan liikahduksia. Tämä kirja ei ole sielulle pikaruokaa, vaan monen lukukerran hidasta hautumista.
Vääriin paitoihin
Vääriin paitoihin itketyt nurinperinsurut
saumoihin huutavat volinatuhinakraaterit
kyynelkuritus, anteeksisurina, klimppi
ei meitä täällä olekaan,
vain olkapäätyynyjä
Tiedän seuraavalla lukukerralla löytäväni Termisestä talvesta jotain uutta ja alitajuntaa kutittelevaa. Toivon saavani lukea lisää Jenni Grönqvistin "mukavasti" nyrjähtäneitä ajatuksia.
Kirjan käytön kannalta tämänkin kokoelman fyysinen keveys (pehmeäkantinen, sivuja 55) on oiva, koska kirja kulkee helposti mukana kassissa vaikka automatkoilla.
Suosittelisin Termisen talven lukemista nuorille ihmisille heidän ihmisuhdesotkuissaan ja varsinkin nuorille miehille. Näistä runoista voisi fiksu saada ajateltavaa ja ensiaskeleita kohti empatiakykyä?
Kirjoittamisen taustalla soi Hugh Laurien mainio Didn´t it rain ja näiden teosten yhteisvaikutelma on harvinaisen sopiva - bluesia levyllä ja kirjassa, mutta ei tässä synkkyyteen vajota. Kiitos tästä kokemuksesta Jenni ja Hugh!
Emme synkistele talven tuloa, vaan nautitaan luonnon kauneudesta ja valon erilaisista sävyistä! Vai mitä? Utelee Helena ja uppoaa uudelleen Termiseen talveen.
~~~~ ~~~~ ~~~~~
Grönqvist Jenni, Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä (BoD - Books on Demand, 2018)
Arvostelukappale kirjailijalta - kiitokset suuret tästä kokemuksesta!
Laurie Hugh, Didn´t it rain - cd
 |
| Näin kahlittu liitto kestää? |
Terminen talvi vaikuttaa sen verran oivaltalta teokselta, että joku kustantaj olisi sen varmaan julkaissut, mutta kun runokokoelmia kustantajat julkaisevat niin vähän. Täytyy siis omakustantaa. Parempi niin kuin ei ollenkaan.
VastaaPoista