Kirjoittamatta jäänyt vauvakirja

Kun ensimmäisen kerran selailin Anne Laukkasen runokokoelmaa Ainokaiselle, armaalleni, kirjoittamatta jäänyt vauvakirja, niin tiesin näiden runojen koskettavan, liikuttavan. Olenhan itsekin kahden, jo aikuistuvan lapsen äiti, ja usein olen miettinyt olinko tarpeeksi hyvä, aina läsnä heille.

 Ainokaiselle, armaalleni on omistettu runoilijan tyttärelle Vilmalle aikuisuuden ja kotoa pois muuton kynnyksellä.

Runokokoelma etenee aikajärjestyksellä odotusaikaisista tunnelmista lapsen syntymään ja siitä läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Tervetuloa, kauan kaivattu - osion herkkä tervetulotoivotus:

Pienen pieni nupukkiposki

jousenkaarisuu supussa

toinen silmä tiukasti kiinni

toinen arasti raollaan

tulitikkusormissa

riisipaperinohuet kynnet

Kädet terhakkaasti nyrkissä

pikkuruisen pään molemmin puolin

           Tervetuloa, kauan kaivattu! 

Lapsi kasvaa, yksinhuoltajaäidin voimat välillä vähenevät. Väsymys tuo kiukkua ja epätoivoa, lapsi uhmaa ja kehittyy, aloittaa päiväkodissa osioissa Konttauspolvet valloillaan ja Myrskyn silmässä tyyntä.  Koulun alku voi olla iloinen ja erittäin tunteellinen pienelle koululaiselle ja erityisesti vanhemmille, näin Naurupilli soi - osiossa:

 Kirpelö syysaamu

Tien mutkassa

vaaleanpunainen reppu

takoo tahtia takapuoleen.

Käsi tarttuu

toiseen kintaskäteen.

Äidin silmissä vedenkilo. 

Vansit eteisessä - osiossa tyttö, Vilma,  on jo yläasteella, äidin ja tyttären suhde on välillä myrskyisä, sanastoon kuuluvat meikatut silmät, tupakka ja OMG! Tekstuaalisia viitauksia muihin teoksiin sanoilla Mussolini, Puhdistus, Taivaslaulu ja Täällä Poihjantähden alla - nämä linkittävät yksityisen elämän yleisemmälle tasolle.

Viimeinen osio on osuvasti nimeltään Mihin meni aika. Pieni tytöntyllerö onkin yht äkkiä täysi-ikäinen nuori nainen. Pyydän anteeksi on pitempi runo ja raastava anteeksi pyytämisen luettelo - äidit tuntuvat aina olevan täynnä epämääräistä syyllisyyttä. Lainaan runosta yhden kohdan  - pyydän anteeksi pätkimistä! - koska omien lasteni kanssa olemme purennan oikaisuhoidot kokeneet:

Sitä että, puoli vuotta hampaiden oikaisulaitetta öisin oli liikaa.

Sinä itkit ja huusit kun se kidutuslaite piti öiksi

laittaa ja kun se irtosi se teki sinulle syvät haavat

poskiin itkimme molemmat onhan sinulla suora

hammasrivistö mutta minun syytäni on se rako

purennassa mautta ei kai se kamalasti haittaa 

kun olet niin kaunis muutenkin 

Tässä runossa oli selvä otsikko, mutta muissa runoissa ei sitä ole. Itse pidän "nimettömyydestä", mutta se voi johtua omasta runoilijan sielusta, joka ei halua leimata runoa etukäteen .Runojen kieli on arkista, helppoa ymärtää. Ei riimittelyä, mistä tulee sellainen helppolukuisuus. Sivut ovat ilmavia, koska runot eivät ole kovin pitkiä, sivulta sivulle jatkuvia. Kirja on ohutselkäinen, vihkomainen, mutta se ei vähennä tämän kokoelman lumoa. Mietin myös sanojen painoa, koska sivuilla ei ole yhtään kuvaa, ornamenttia, vaan eipä tarvitsekaan! Näin huomio on täysin äidin sanoissa ja tunteet välittyvät suorastaan lukijalle ilman pehmentäviä filttereitä.

 Runojen tunnelmat ovat herkkiä, lapsellisia, pientä huumoria löytyy riveiltä, mutta ennen kaikkea nämä ovat rehellisiä. Ei äitiys ole pelkää onnea ja helppoa arkea, vaan voimakkaita tunteita, "mustiakin" raivon tunteita voi herätä lapsen kanssa. Miksi ympäristö vahtii ja tyrkyttää kasvatusneuvoja, vertailukohteita?

Ilahduin todella myös joistain kielikuvista, kuten  lainaamissani  runoissa: kirpelö, silmissä vedenkilo ja riisipaperinohuet kynnet.

Ainokaiselle, armaalleni on hieno, vaikuttava vauvakirja, kasvutarina - toivottavasti tytär on ylpeä äidistään!


Suosittelen tätä kaikille vanhemmille ja heidän aikuisille lapsilleen, rakkaus näyttäytyy monessa muodossa.


Näin marraskuussa ennen joulukuun tohinoita. Voikaa hyvin! Äireenä tässä blogissa Helena



Laukkanen Anne, Ainokaiselle, armaalleni, kirjoittamatta jäänyt vauvakirja (AK Kustannus 2017)
Laukkanen Anne, Siekkinen Raija ja Kurttila Minna, taitto
Kurttila Minna, kansi

Arvostelukappale kirjailijalta. Herkät ja liikuttuneet kiitokset!

Ps. Tapani kirjoittaa blogin loppuun teoksen tekijätiedot järjestyksessä sukunimi ja sitten etunimi on peruja kirjastokoulutuksen ajoilta, opettelimme vähän materiaalien luettelointia kirjastokäytänteenä. Sanajärjestys auttaa minua muistamaan paremmin kirjoista etsittävät tiedot... Etsikää te kiinnostavia teoksia ihan "oikein päin" .

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toven sanoja lahjaksi

Joululahjavinkki kaikille kauniiden lauseiden ja kirjojen ystäville! Taiteilija Tove Janssonin monipuolisen kirjallisen tuotannon herkullisimpia lauseita, sitaatteja ja aforistisia ajatuksia yksiin kansiin on koonnut Katariina Heilala. Sanojen lahja on 541 "sivuinen tiiliskivi", mutta niin kaunis kantta, sisäsivujen piirroksia (mustavalkoisia kuvia Muumikirjoista) myöten, että tämän kirjan parissa viihtyy isompi ja pienempikin lukija.

Jälkisanoissaan Katariina Heilala toteaa mm. Janssonin kerrontatavan olevan sivustaseuraajan tarkkoja havaintoja ja niin ytimekkäitä, että kirjoituksista saa irroittua viisaita lauseita. "Käyttökirjajana" tämä onkin oiva elämän moniin tilanteisiin, positiivisiin ja niihin negatiivisiinkin.

Heilala korostaa Muumeistaan kuuluisaksi tulleen Janssonin monipuolisuutta taiteilijana. Hänellä on taidemaalarina ansiotunut ura ja hän kirjoitti paljon muutakin. Sanojen lahja- kirjaan siteeratut teokset on lueteltu lopussa- kannattaa niihinkin  tutustua.

Kirja on jaoteltu teemoittain, tunteiden ja kokemusten mukaan. Jokaisella osalla on kaunis nimi, esim. "Hänen jalkojensa juuressa oli ruusu" muodostuu odottamisesta ja ajasta, "Kun pääskyset hiljentyivät" osassa on luopumista, ja menetyksiä ja "Meillä oli maailmankartta edessämme" kertoo matkustavaisista ja seikkailijoista.

Tässä esimerkki voimakkaista tunteista "Kuka tahansa voi suuttua ja vähän riehaantua" - osiosta:

Surua ja vihaamista varten on myös paikkoja, esimerkiksi eteisessä ovien välissä minne posti tulee. (Kuvanveistäjän tytär: Joulu)

Kohtaamisista ja kiintymisestä "Ja sitten tulet sinä" - osiosta:

Älä ole pahoillasi, mutta yritä vihdoinkin ymmärtää, meidän täytyy olla valppaita ja pitää silmällä tuota tienhaaraa, ihmisen tie on täynnä haarautumia, sivuteitä, mahdollisuuksia, tiedäthän, ja joskus kaksi ihmistä tulee omilta tahoiltaan ja kulkee jonkin matkaa rinnakkain. Silloin on vaikuttanut toisen tiehen. (Viesti. Valitut novellit 1971-1997: Keskustelu Samuelin kanssa)

Joulukuun lähestyessä vielä "Kuusen alla täytyy olla täynnä rakkautta":

Päivällisen jälkeen tuli pitkä tauko, sillä tavalla annettiin joululle tilaa. Me makasimme parvilla pimeässä ja kuulimme äidin askareiden rapinaa uunin luona ja ulkona kadulla oli aivan hiljaista. (Kuvanveistäjän tytär:  Joulu)

Kirjan kuvitus on siis Janssonin, mukana on mustavalkoisia lyhyitä sarjakuvia ja yksittäisiä piirroksia. Etukannen sisäpaperissa on kaunis Tove Janssonin Ex libris- painettuna ja kirjaa koristaa hopeinen kirjanmerkkinauha - kätevää näissä monisivuisissa teoksissa, kiitos siitä.

Itse pääsin vilkaisemaan Sanojen lahjaa kesällä 2018 Tamperetalon Muumimuseon kaupassa ja ihastuin heti tähän kirjalliseen suklaakonvehtirasiaan. Sain oman kirjani julkistamisen johdosta Kirjoitupiiri Kyhertäjiltä lahjakortin ja silläpä sillä tilasin Sanojen lahjan omaan hyllyyni ja sydämeeni. Vielä kiitos arvoisille kirjoittajakavereilleni!

Kirja on AINA mainio joululahja, lukekaa kaikenlaista! Helena haltioissaan pienistä ja suurista sanoista


#####

Sanojen lahja,valitut sitaatit,  toimittanut Heilala Katariina (WSOY 2017)
Lyytinen Laura, graafinen suunnittelu ja kansi
Jansson Per-Olov copyright etukannen kuva
Jansson Tove copyright takakannen kuva

 

Melkein reunalla

Anneli Kurkelan runokirjan Melkein reunalla kannen on tehnyt hänen tyttärentyttärensä  Linnea. Käden hentoja viivoja silmäilee mielellään pitkään ja kannen väritys on sopusoinnussa keskenään.  Kirjan avaa hellin ja odottavin sormin.

Prologi

Sinä päivänä satoi vettä

ei siitä päivästä ole juuri muuta sanottavaa.

Kaikki oli kuten tavallisesti

aivan tavallinen päivä.

Eikä sadekaan ollut mitenkään epätavallista

Sitä oli jatkunut jo monta päivää.

Eikä se kuulostakaan oudolta.

Kyllähän vettä sataa useana päivänä

aivan perätysten.

Aivan tavallista harmautta.

Eipä siitä ole juuri muuta sanottavaa.

Tuo prologi aloittaa runokokoelman ja samalla antaa esimakua useassa runossa käytetystä toistosta. Sama ajatus tai täsmälleen sama rivi voi kertautua runossa ja tämä kyllä luo kokoelmaan rytmiä ja ryhtiä. Ilmavaksi kirjan tekee runojen lyhyt muoto, harvat välimerkit ja vaihtelevat rivinvälit. Jokainen runo ei ala isolla kirjaimella ja tästä syntyy mielestäni sellainen hyvä aalto: onko runo yksittäinen vai onko seuraava "pienikirjaiminen" sille suoraa jatkoa?

oliko se

kosketukseen kiivennyt

käsi kuin

hiiren jäljet hangella

kylmä

se

vain

silitti

jättänyt lumiköynnökseen

vanan

Kokoelman teemoja ovat muutos, suru ja masennus. Mutta miten lempeästi ja suuria meuhkaamatta! Runot eivät huuda KATSO MINUA! LUE MINUT! Vaan runojen kieli on yksinkertaista, arkista parhaalla mahdollisella tavalla. Hyväksyen tunteet,  peilaten luontoa ja toivoen parempaa. Vaikeiden vaiheiden jälkeen herää kysymys: uskaltaako enää antaa rakkaudelle mahdollisuutta? Kokoelman viimeinen runo jättää jotain hienosti auki:

otan askeleen

sivuun

astun harkiten harhaan

etten tällä kertaa

jäisi alle

ettei enää mikään

murtuisi

että olisin kerrankin

sivustakatsojana

surulta suojassa

että kerrankin

rakkaus

kulkisi

kiltisti 

ohi 

Kokoelman runoja voi toki lukea yksitellen, selailemalla, mutta parhaiten tämä kirja toimii lukemalla runot ihan järjestyksessä alusta loppuun. Näin sen kirjoittajan matkan huomaa selkeämmin.

En ole tässä marraskuussa ihan lannistunut jatkuvasta päivien valottomuudesta, mutta jotenkin tämä runo kirjasta sopii lumettomaan talviaikaan:

Huokauksenkevyesti

päivä taittoi latvansa.

Viikot tulivat kylään

Tänän runokokoelman kanssa on helppoa ja turvallista matkata omaan sisäiseen maailmaansa.


Lukekaa runoja sumuisina iltapäivinä, Helena


Kurkela Anneli, Melkein reunalla (Mediapinta, 2018)
Linnea, kannen piirros
R.Penttinen, taitto

Arvostelukappale kirjailijalta, lämpimät kiitokset!

Taustamusiikkina KuschelKlassik 1-cd

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittamisesta ytimiä myöten

Tässä kirja, jonka olisin toivonut päätyvän käsiini jo vuosia sitten! Nimittäin Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen avasi kirjoittavassa minussa monta ovea ja toisaalta auttoi ymmärtämään omia ajatuksiani. Niin,  olen luullut olevani outo kirjoittamisen ja siitä ajattelemisen suhteenkin, koska en ole päässyt tasapuolisesti kenenkään kanssa keskustelemaan harhailevista alitajuntani  liikkeistä. Mikä helpotus, tässä kirjassahan niitä on mustaa valkoisella!

Uudistetun laitoksen (3., uudistettu ja täydennetty laitos, 2016) esipuheessa Svinhufvud esittelee hyvin teoksen ytimen: tavoite on tarkastella mitä kirjoittamisesta on aikaisemmin havaittu. Kirja ei niinkään pyri neuvomaan miten kirjoitetaan.

Kirjaa on luettu paljon, se on ollut mm. tutkintovaatimuksissa yliopistolla ja ammattikorkeakouluissa. Myönnän omien kirjastokoulutusaikaisten opintojeni olevan vähäisiä ymmärtääkseni ihan kaiken tämän kirjan teksteistä, mutta omien kirjoitusprosessien kautta luulen pääseväni johonkin pisteeseen...?

Johdanto-osa käsittelee aihetta kuka osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen on jokaiselle tuttu arkielämän taito, mutta kuinka moni tietoisesti miettii mitä kirjoittaa ja miten voisi kehittyä?  Kirjoittamisesta luotujen erilaisten teorioiden avulla jokainen voi miettiä omia tapojaan ja osaamisalueitaan.

Ensimmäinen luku on Mitä kirjoittaminen on? Kirjoittaminen ilmiönä- osio esittelee tekstin eri puolet: teksti sellaisenaan, kirjottamisen prosessi ja kirjoituskulttuuri.

Erilaiset kirjoittamiskäsitykset- osiossa on mielestäni ne mielenkiintoisimmat ajatukset. Englantilainen kielitieteilijä ja kirjoittamisen tutkija Roz Ivanic on esittänyt kirjoittamiselle 6 erilaista näkökulmaa:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjottaminen on tekstilajien luomista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Nämä käsitykset eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään ja kirjoittajalla voi olla useampikin käsitys.Kirjoittamisen opetustakin voi opiskella kaikista kuudesta näkökulmasta.
 Kirjoittamisen taito rajoittuu usein koulumaailmasta tuttuun ajatukseen tekstin oikeakielisyydestä, oikeinkirjoituksesta ja kieliopin hallitsemisesta - muodolliset seikat ovat tärkeimpiä.
 Luovuus taas tarkoittaa, että teksti on kirjoittajan aikaansaama tuote, jossa tärkeää on sisältö ja tyyli, omaperäisyys. Harjoitteilla pyritään estojen ja pidäkkeiden poistamiseen ja työskentely voi tapahtua ryhmissä. Silloin vertaispalaute on tärkeää.
Prossien kohdalla keskitytään miettimään millaisia työtapoja kirjoittaja käyttää: suunnittelua, luonnostelua, muokaamista ja viimeistelyä. Vaikeammin määriteltävissä ovat "näkymättömät" ajatuskehät, oman tekemisen havainnointi ja siksi niiden arviointi on vaikeaa. Jokaisen kirjottajan ajatusmaailma on yksilöllinen, vaikka tiettyjä työtapoja voidaan yhteisesti opettaa ja opiskella.
Tekstilajien oppimisen perusteena pdetään erilaisten tekstilajien tunnuspiirteiden hallintaa, näin voidaan toistaa tiettyjä tekstin piirteitä. Tämän teorian mukaan lukeminen kuuluu läheisesti yhteen kirjoittamisen kanssa: ensin luetaan tietty teskti ja sen piirteet siirretään omaan tekstiin.
Sosiaalisena toiminta kirjoittaminen voidan nähdä tekstien tarkoitusten ja niiden historian kautta. Esimerkiksi kokouskutsut, esityslistat ja ansioluettelot noudattavat usein ennalta määrättyä kaavaa, taustalla on tavoitehakuista toimintaa. Teksti ovat osa historiaa, yhteisöä ja yhteisön tarpeita.
Sosiopoliittinen näkökulma korostaa kahdenlaista valtasuhdetta. Ensinnäkin kirjoittaja on ympäristönsä rajoittama, esim. opinnäytetyön tekevä oppilas noudattaa oppilaitoksensa sääntöjä tai yksilöä valvovissa yhteiskunnissa ei suvaita valtarakenteiden arvostelua. Kirjoittajalla on käytössään eri tekstilajit ja niitä käyttämällä voi saavutta sosiaalisia tavoitteita.

Kaikki nämä erilaiset teoriat vaikuutavat siten kirjoittamisen opiskeluun ja opettamiseen. Opettamiseen liittyy olennaisesti palutteen antaminen. Toinen luku Palaute paneutuu kysymyksiin mistä palautetta voi antaa, miten sen muotoilee ja millaisia tyylejä palautteilla on.

Kolmas luku Kirjoittamisen ongelmat palautuu teoriasta lähemmäksi käytännön asioita. On hyvä  miettiä miksi kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia, miksi se ei aina vaan suju helposti. Monet ongelmat ovat enemmän sisäisiä kuten sisäinen sensuuri, pelko epäonnistumisesta, pyrkimys täydellisyyteen ja asioiden lykkääminen. Tuotteliaiden ja estyneiden  kirjoittajien välillä on monia asioita, mutta yksi on kirjoittamisen automatisoituminen, jolloin  itse tekstin synnyttäminen vaatii vähemmän lämmittelyä.

Neljäs osa Kohti sujuvaa kirjoittamista antaa vinkkejä joiden avulla voi miettiä omia mahdollisuuksiaan, kuten osallistumista ja sosiaalista verkostoitumista  kirjoittavien ihmisten yhteisöön. Kirjoituspiirit, oppilaitosten kurssit ja kustantamoiden toiminta voi auttaa havainnoimaan sääntöjä, käytäntöjä ja vaikka lisäämään omaa aktiivisuutta. Ohjelmallisuuteen kuuluu mm aikatauluttaminen ja sen suunnittelu kalenterin avulla. Tekstien sisällön suunnittelu antaa käsityksen tekstin kokonaisuudesta ja antaa käsityksen myös tekstin katkelman vaikutuksesta lopputulokseen. Asenteena itsehillintä opasttaa tarkastelemaan omia käsityksiään, toimintatapojaan ja kehittämään niitä positiivisella tavalla.

Käytännön apua ongelmiin käsittelee mm vapaan kirjoittamisen harjoittelua, kontrolloidun vapaan kirjottamisen harjoittelua, kirjoittamispäiväkirjan pitämistä ja kirjoittamisen tavoitteiden asettamista. Lopuksi Kimmo Svinhufvud esittellee 12 askelman kartan, jonka mukaan voi nähdä oman kirjoittamisensa selkeämmin ja toisaalta uskoa omaan tekemiseensä.

Teorian joukossa on paljon harjoituksia, periaatteita esim. oikeakielisyydestä, omista heikkouksista ja vahvuuksista ja aiheiden valinnasta.

Lopussa on laaja kirjallisuusluettelo ja hakemisto.

Korostan, että tämä ei ole se helpoin opas kirjoittamisesta! Mutta jos on huomannut ajattelevansa kirjoittamisesta "enemmän" kuin varsinaisen tekstin ilmestymisen näkyviin, niin tästä voi olla paljon iloa ja hyötyä. Harjoitukset ovat helppoja ymmärtää ja niitä voi tehdä omassa järjestyksessä.

Kiitos Kimmo Svinhufvud tästä oppaasta, se pelasti minut. Olen ajatellut itsekseni monia kirjan teorioita, enkä olekaan ihan outo lintu. Vältin täydellisyyden vaatimuksen ja uskalsin kirjoittaa juuri näin sekavasti tärkeästä oppaasta.

Seuraavaksi luen ja kirjoitan hivenen helpommasta eli runouden pariin palaan, Helena


Svinhufvud Kimmo, Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (3., uudistettu ja täydennetty laitos ART HOUSE, 2016)
Kontinen Satu, kansi ja vinjetit
Honkala Sisko, taiton suunnittelu
Valtavaara Mikko, taiton suunnittelu

ART HOUSElta arvostelukappale, paljon kiitoksia!