Tuija Pontelan Yūgen - runoja hetkistä vie ajatukset kannellaan kauas itään, Japaniin. Mutta sisälläpäs onkin yllätys: runokokoelmassa on hienoja rivejä myös Suomesta ja sieltäkin ihan pohjoisesta. Tämä jännite tekee kirjasta erittäin mielenkiintoisen ja pysäyttävän.
Tämä teos on herkkua silmille. Tuija ja Tuomas Pontelan valokuvat luonnosta, sen pienistä yksityiskohdista ja ihmisistä tukevat ja avaavat tekstejä tehokkaasti. Kuvien avulla pääsee myös kaukomatkaamaan Japanin maisemiin, kapeille kujille ja herkän kauneuden äärelle. Itse huomasin kirjasta nauttiessani uppoavani kahteen eri maailmaan: tesktiin ja toiseen ulottuvuuteen kuvien kautta.
Kirjan aloittaa yksittäin runo Minä ja sinä. Siihen sisältyy paljon teoksen tunnelmasta ja kielen tajusta. Kirjoitan sen tähän kokonaisuudessaan:
Minä ja sinä
Tuotteistetussa maailmassamme
tapahtuu ajoittain ihme
Näen vilaukselta
kaikkien kerrosten läpi,
ytimeen
Minä katson sinua
ja sinä vastaat katseeseeni
Sinä; ihminen, eläin, luonto, musiikki
ja koko taiteiden kirjo
Hetki, joka kohta taas etääntyy maalaukseksi seinällä,
konsertiksi,
ihmiseksi toisten joukossa
Runoissa ollaan ihmisten keskellä, nähdään hetken katoavaa kauneutta ja kaivataan toisen luo.
Osa 1 vie lukijan Japaniin ja kertoo naisten elämästä. Esim. Nu Shu- runo esittelee vanhan naisten tavan viestitellä toisilleen eli viuhkaan kirjaillut merkit ovat toimineet kirjeenvaihtona palvelijoiden toimiessa viestinviejinä. Ylhäisempien naisten yltäkylläinen elämä näyttäytyy myös ahtaana,tylsänä suljettujen kaihdinten takana. Yhteen runoon on vangittu päiväperhosen tarina ja toiseen Siiamin hovin päiviä. Yllättäen näiden keskellä on kaksi runoa, jotka perustuvat Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvaan Tsamo. Orjalapsen hinta on karu kuvaus lapsen arvosta v 1850 ja sama synkkä tunnema jatkuu Tsamossa:
(...) Heitit kiehuvaa vettä
insinöörin nuorikon päälle,
et sopeutunut koskaan
Kuolit lavantautiin lastenkodissa
kolmetoistavuotiaana.
Osa 2 esittelee lukijalle Suomen pohjoista maisemaa, ihmissuhteen onnea ja ongelmia sekä onnettomuuden jälkeistä surua. Kun toinen on mennyt ja yksin pitäisi jaksaa ja kuinka surutyön jälkeen voi eheytyä, nauttia jälleen luonnosta:
Enontekiöllä
Sinä kuolit, mutta jatkat elämääsi
tunturin kiepissä, vaivaiskoivujen hiirenkorvissa,
lempeässä kesäsateessa
ja tammikuun viimassa.
Minä palasin aina luoksesi Lapin yöttömään kesäyöhön
räkkien syötäväksi. (...)
Osa 3 on tunnelmaltaan tyyni, lomaillaan ja rauhoitutaan. Omat rivinsä saavat kaunis kesäinen (suomalainen) luonto, syksyn hiipiminen ja arjen alkaminen töiden merkeissä. Tätä osiota oikeastaan kuvaavat rivit runosta Kalpea joulukuun päivä:
(...) Osaanko olla kiitollinen
hiljaisten päivien jatkumosta?
Päivien, jotka eivät vaadi minulta mitään,
vaan antavat tilaa mietiskelylle
Osa 4 aukeaa geisha-suklaalevyn sävyisenä ja kuvassakin hehkuu kirsikkapuu. Nyt riveissä on nykyaikainen Japani, vanhoja traditioita unohtamatta. Hamani-aikaan viettelee kirsikan terälehdillä ja Sakura- runo kiteyttää hetken katoavaisuuden. Lukijan silmiin avautuu silkkisten kimonoiden värikkyys, vuoriston jylhyys ja junamatkustajien eväsrasiat ja pudonnut luukampa. Ihmispaljoudessa voi tuntea itsensä erittäin yksinäiseksi, eikä oikeanlaista elämänkumpania ole helppoa löytää. Tästä kertovat runot Avioliitto japanilaisittain ja Marry yourself, Japan:
Ei miestä, ei avioliittoa, ei lapsia
Pelottaako miehiä sitoutuminen,
vastuu perheen toimeentulosta
vuosikymmeniä, yksin
Yoshiko, 37 vuotta
etsi avomiestä vuosia
Huomenna hän menee naimisiin
itsensä kanssa
Ainoa asia
jota hän haluaa,
olla rehellinen itselleen
Näin kokoelman runoihin tulee yhteiskunnallinen taso mukaan. Mitä nykyihminen toivoo ja haluaa elämälleen? Saako jättää perheen perustamatta ja onko se oma päätös? Miksi monet naiset yhä suostuvat ahtautumaan kapeisiin kenkiin, turvautuvat plastiikkakirurgisiin leikkauksiin? Mitä nykynaiselta vaaditaan ja vastaavatko naiset näihin odotuksiin?
Teoksen nimessä Yūgen tarkoittaa hienostunutta kauneutta, jonka voi kohdata arkipäivässä ja kadottaa samassa hetkessä. Tästä on herkkä runo kirjan lopussa ja kuvituksena lakattu rasia:
Yūgen, hämärän kauneudesta
Auringonsäteen kulku
hämärässä teehuoneessa?
Osuessaan lakatun rasian pintaan
säde saa esineen elämään
Urushi-puun mahlakerrosten syvyydessä
kimaltavat kultahiput
Oletko miettinyt elämääsi,
hetkellistä aurngonpilkahdusta
huoneen sinisessä hämärässä
Viimeisenä runona yksittäin on Havahtuminen, jossa todetaan vuosien menneen ja tuoneen mukanaan kokemuksia ja elämyksiä.
Yūgen - runoja hetkistä ei ole sivumäärältään paksu runokokoelma, mutta se vie moniin maisemiin, mielentiloihin ja unohtumattomiin hetkiin! Uskon, että tämä kirja ilahduttaa useampaakin lukijaa runojen helppolukuisuuden vuoksi. Itse olin valmiina intoa täynnä, koska olen kiinnostunut itämaisista teksteistä, ajatuksista ja esineistä ja lisäksi rakastan (turistina) Suomen Lappia. En pettynyt tähän kirjaan!!!
Näin toukokuussa tulee mieleen ehdottaa tätä kaunista kokoelmaa lahjaksi äideille, nuorille valmistujaispäivänä tai mökkituliaisena.
Runojen kautta pääsin matkustelemaan kauas ja lähelle, keveänä terälehtenä Helena
Luen myös Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat- teosta, jossa japanialainen kissa kertoo elämästään isäntänsä kanssa. Kirja on herkkä, hauska ja surullinen. Sopii hyvin runokirjan lomaan.
&&&&& &&&&& &&&&&
Pontela Tuija, Yūgen - runoja hetkistä (Bod - Books on Demand, 2018)
Pontela Tuija ja Tuomas, valokuvat
Heimonen Leila, taitto
Arvostelukappale Bodilta, hempeät kiitokset!
 |
| Kuva Hana Ichi = Helena Seppälä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti