Kirjastossa esillä useampia nelijalkaisia

Fieldspanieli Bobo tarkkailee ihmisiä vierailullaan kirjastolla

Marraskuinen viikko nro 47 oli tapahtumien viikko Oriveden kaupunginkirjastolla. Tiistaina 19. pv tapahtumassa Lukemisen monet muodot oli mukana koirakko Bobo ja Päivi. Päivi esitteli lukukoiratoimintaa ja Bobo valloitteli sydämiä rauhallisella käytöksellään.

Lukukoiratoiminnassa tärkeintä on lukevan lapsen ja koiran yhteinen aika (esim. 15 minuuttia kerrallaan). Lukija lukee koiralle - ei ohjaajalle. Näin lapsi saa lukea omaan tahtiinsa, koska koira ei arvostele, patista tai huomauttele virheistä.

Oriveden kaupunkirjastolta voi varata aikaa Bobon rauhoittavaan seuraan kerran kuukaudessa.

Lukupassi voi innostaa käymään lukukoiran luona säännöllisesti

Suomen Kennelliiton testaamat lukukoirat tunnistaa keltaisesta liivistä ja ohjaajan nimikyltistä.

Lisätietoja kennelliiton lukukoiratoiminnasta löytyy täältä: kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat

Bobon jälkeen kerroin vähän selkokielestä ja luin sitten lukukoiralla pari runoa selkokielisestä runokokoelmastani Tämä on minun lauluni.

Lisätietoja löytyy täältä: selkokeskus.fi ja papunet.net

Kirjastonhoitajat kertoivat lopuksi Celia äänikirjoista. Ne auttavat henkilöitä, joilla on ongelmia esim. näkemisen tai lukihäiriön kanssa. Tarkat ohjeet löydät täältä: celia.fi.

Kuuntelijoita ja puhujia hemmoteltiin kahvilla "keskuskahvilassa" - kiitos!

Kimmo Ohtosen liikehdintää kuvasi Tom Linkopuu

Torstaina 21. pv oli vuorossa odotettu kirjailijavierailu. Yhteistyössä Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa kirjastolle saatiin toimittaja, luontokuvaaja Kimmo Ohtonen (nyk. Ohtonheimo). Hän sai koko kirjaston aulan täyttymään kuulijoista, joita laskujen mukaan oli noin 140!

Vajaan kahden tunnin ajan Ohtonen kertoili vilkkaalla ja humoristisella tavallaan metsistä, luontosuhteestaan ja kohtaamistaan eläimistä. Taidokkaat kuvat karhuista, susista, usvaisista maisemista ja hömötiaisista oikein hehkuivat heijastettuna kankaalle.

Parhaiten mieleen jäivät Ohtosen mietteet metsiemme kohtaloista, ihmisen toiminnasta monelle eläinlajille ja toive ihmisen suvaitsevaisuudesta suurpetojamme kohtaan. Oikeilla ratkaisuilla mahtuisimme kaikki tänne asumaan ja elämän - ihmiset ja "pelottavat" suurpetommekin.

Luin ennen tätä kirjailijavierailua Metsäkansan tarinan ja Karhu: voimaeläin (Docendo, 2016) ja aivan eri tavallahan tekstit vaikuttivat sitten jälkeen päin ja valokuviakin katsoi vähän eri kulmasta.

MESIKÄMMENEN KOKOINEN KIITOS VIERAILUSTA, KIMMO OHTONEN.

Ihmiset, käykää karkoittamassa marraskuun tunnelmia vaikka kirjastossa, kahvilassa tai luonnossa! Saatat nähdä pieniä tai isompia metsän asukkeja ja saada vaikka hymyn huulillesi.

Näiden tapahtumien jälkeen voi hengähtää ja valmistella muutamia jouluisia esiintymisiä marraskuun lopulla ja joulukuun alussa - lukemista unohtamatta. Terveisin Mörri Seppälä (tällä nimellä nyt useinmiten tunnistetaan ja "ilmoittaudun" palvelukseen...